2. paastonajan sunnuntai, Matt 15:21- 28, Juha Parjanen

Niinkus tiedät!
Kuten hyvin tiedätte, rukoilemisesta on melkoinen määrä erilaisia tarinoita ja kaskuja, joissa kerrotaan rukousten kuulemisesta, niihin vastaamisesta ja siitä, ettei ole saanut vastausta pyyntöönsä.
Ninkus tiedät!
Yhtä lailla erilaisia rukouskirjoja ja rukousta noin ylipäänsä käsitteleviä kirjoja on vaikka kuinka paljon. Luulenpa monen meistä lukevan päivittäin jotain meille rakasta rukouskirjaa ja hiljentyvän sen avulla. Jo yksin herätysliikkeillämme on omat rukouskirjansa, monet tunnetut kirkonmiehet ja naiset ovat julkaisseet omiaan ja viimeksi sain lahjaksi tämän ”Päivä kerrallaan” nimisen rukouskirjan.
Tiedän, että tätä kirjaa lukee melkoinen joukko ihmisiä eri puolilla maailmaa, onhan tämä yhden maailmanlaajan yhdistyksen oma rukous- ja mietekirjansa.
Niinkus tiedät!
Samalla tavalla meille tavallisille, raavaille suomalaisille miehille on julkaistu oma rukouskirjamme, jonka nimeksi on annettu yksinkertaisesti raavaan miehen kaiken kattava iltarukous. Siinähän mies ristii illalla kätensä ja huokaisee Luojalleen: ”Niinkus tiedät!”
Minusta se on erinomainen rukous ja samalla se kertoo jotain tärkeää uskostamme. Ensinnäkin siinähän on kaikki, mitä rukoilla tarvitsee. Kuten Jeesus itse opetti, Luojamme tietää kyllä kaikki meidän asiamme. Siksi meidän ei tule höpistä turhia, vaan yksinkertaisesti liittyä ”Isä meidän” rukoukseen, jossa myös on lyhyesti kerrottu elämän olennaiset asiat: Usko ja luottamus Jumalaan, Jumalan valta ja suuruus, jokapäiväisen leivän ja kaiken siihen liittyvän saaminen, syntien anteeksiantaminen ja iankaikkinen elämä.
Mitä muuta minun tarvitsee rukoilla?
Raavaan miehen rukous on vielä yksinkertaisempi: niinkus tiedät – kyllä, kyllä sinä Herra tiedät ja tunnet minut. Mitään ei ole elämässäni sellaista,
joka olisi sinulta kätkössä tai salattua. Tiedät iloni ja suruni, tiedät toiveeni ja tarpeeni – missä olenkin, minne menenkin, sinä sen tiedät.
Niinkus tiedät.
Itse olen, tunnustan, huono rukoilemaan. Minun rukoukseni ovat myös hyvin yksinkertaisia huokauksia Luojani puoleen. Omille lapsilleni opetimme vaimoni kanssa myös yksinkertaisen iltarukouksen: ”Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa, aamen”. Tiedän, että he osaavat tämän rukouksen edelleen, jos kohta keskimmäiseni jo pienenä nousi istumaan sängyssään ja julisti nyrkki pystyssä: ”ei lukouksia!!!” – r-kirjainta kun ei vielä osannut sanoa. Tästä isänsä kuittaili ja muistutti tytärtään pilke silmäkulmassa hänen hääjuhlassaan omassa puheessani, kaikella rakkaudella.
Niin, rukouksen ei tarvitse olla monisanainen vuodatus, yksinkertainen sydämen huokaus riittää, aina.
Eikä päivän evankeliumissakaan kanaanilainen nainen turhia huutele ja höpötä: hän vain pyytää yksinkertaisesti apua. Auta minua herra, auta tytärtäni!
Olisi luullut, että Jeesus, lasten ystävä, olisi heti rientänyt apuun.
Mutta Jeesuspa kääntää hänelle selkänsä, kaikkiaan kolmesti. Melkoinen temppu Herraltamme. Mutta luulenpa, että jokainen meistä on omassa rukous- ja uskon elämässään kokenut samaa – tuntuu kuin Jumala ei kuulisi, ei vastaisi. Jeesus ei ota kuuleviin korviinsa naisen avun pyyntöä, ja Hänen vastauksen ihmetteleville oppilaille oli varsin tyly: ”ei, ei minulle kuulu kanaanilaisten murheet! Hoitakoot omat asiansa”.
Mutta nainen ei antanut periksi – uudelleen ja uudelleen hän kääntyy Jeesuksen puoleen. Kanaanilainen nainen on sinnikkyyden perikuva, ja tätä sinnikkyyttä, pitkäkestoisuutta meiltä omassa uskon elämässämme vaaditaan. Uskon elämä kun on koko tämän matkan kestävää kilvoittelua omien epäilystensä, omien heikkouksiensa ja omien murheidensa kanssa. Kukaan meistä ei selviä omalla tiellään ilman kamppailuja ja murheita – ahdistus, eri muodoissaan, on osa uskoamme. Ja niiden keskellä tarvitaan samaa uskoa ja luottamusta, jota kanaanilainen nainen osoittaa: kyllä Herra lopulta vastaa minullekin. Minun pitää olla vain uskollinen ja luottaa Häneen – tuntuu miltä tuntuu ja näytti miltä näyttää.
Hän kyllä tietää ja tuntee minut, Hän kyllä hoitaa minua ja johdattaa minua – niinkus tiedämme.