Jeesus sanoi:
”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.”
Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”
– Minä olen elämän leipä, Jeesus sanoo. Leipä. Mitä sinun mieleesi tulee sanasta leipä? —
Minulle tulee vuosikymmenten takaa mieleen isoäitini leipomassa ruisleipää keittiössä. Taikinan alustaminen vanhassa tiinussa. Ja miten alustettu taikina jätettiin lämpimään kohoamaan, ja ennen kuin tiinu peitettiin liinalla tai kannella, mamma piirsi ristin taikinan päälle. Ristinmerkki oli oikeastaan vanha tapa siunata taikina, sillä kunnon ravintoa ja voimia antava leipä, kallis Jumalan vilja lahja meille suomalaisille on ollut nimenomaan ruisleipä.
– Minä olen elämän leipä, Jeesus sanoo. — – Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Jeesus puhuu vertauskuvallisesti. Hän puhuu, itsensä, elämänsä, henkensä antamisesta meidän puolestamme. Mutta kuulijat eivät ymmärrä, he kiivastuvat. Luulevat suuttuneina, että Jeesus puhuu aivan käytännössä: – Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?
Näin käy yhä edelleen. Olen huomannut, että jotkut kiivaat kristinuskon vastustajat suuttuvat jo sanoista. He eivät näytä ymmärtävän, että uskon kieli on monessa kohtaa toisenlaista kieltä kuin arkikieli. Kristinuskon kieli sisältää vertauskuvia, runoutta, sanoja ja kielikuvia, joiden avulla yritämme puhua sellaisesta, mikä on lopulta sanojen ja ymmärryksemmekin tuolla puolen. Sama ymmärtämisen vaikeus saattaa koskea meitä kristittyjäkin. Uskon sanat viittaavat ja tuovat läsnä olevaksi Jumalan todellisuuden, mutta eivät ota tuota todellisuutta haltuun, sillä Jumala suurempi kuin käsityksemme. Niin tässäkin, kun Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa yhä uudelleen: – Minä olen.
– Minä olen maailman valo (8:12; 9:5) – Minä olen tie, totuus ja elämä (14:6) – Minä olen tosi viinipuu — (15:1)
Johanneksen evankeliumissa toistuva ”Minä olen”, viittaa oikeastaan Raamatun alkuun. Kun Mooses löytää erämaassa palavan pensaan, kohtaa tilanteessa Jumalan ja saa tehtäväkseen johdattaa israelilaiset pois Egyptistä, Mooses kysyy lopuksi, millä nimellä hän esittelee Jumalan kansalle: – Mitä minä heille silloin sanon? Jumala sanoi Moosekselle: – Minä olen se joka olen. Hän sanoi vielä: – Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: Minä olen on lähettänyt minut teidän luoksenne. (2. Md. 3:13–14).
– Minä olen elämän leipä, merkitsee Johanneksen evankeliumissa oikeastaan, että sama Jumala, joka ilmoitti itsensä Israelin kansalle johdattaessaan kansan pois Egyptistä, toimii jälleen ihmiskunnan keskellä. Hän ilmoittaa itsensä Jeesuksessa. ”Minä olen” tarkoittaa: ”Minä olen Jumala.” Ja samalla noilla sanoilla ”Minä olen” jo alussa Jumala jää salaisuudeksi. ”Minä olen se, joka olen.” ”Minä olen” merkitsee, että kohtaamme salaisuuden, joka ylittää sanamme ja ymmärryksemme.
Tämä on oikeastaan tuttua ihmistenkin välisessä kanssakäymisessä eri kulttuureissa. Oman nimen kertomista vieraalle on varottu. On pelätty, että jos saat haltuusi nimeni, saat minut jollakin tavoin myös otteeseesi. ”Minä olen” merkitsee, että emme voi saada Jumalaa hallintaamme. Hän on aina jotakin enemmän kuin osaamme ymmärtää tai ajatelle. Siksi hän voi myös auttaa, johdattaa ja lohduttaa meitä tavoilla, jotka ylittävät käsityskykymme. Kuten Paavali toteaa kirjeessään filippiläisille: ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7).
Evankeliumi kertoo tänään myös, että osallisuus Elämän leipään, Elämän leivän syöminen saa aikaan muutoksen: — se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti (6:58). Venäläinen runoilija Jevgeni Jevtušenko kertoo paraatista Punaiselle torilla sotavuonna 1944. Paraatikentälle marssitettiin 20 000 saksalaista sotavankia. Paraatia seurannut väkijoukko oli raivon vallassa, sillä melkein jokainen oli menettänyt sodassa isänsä, puolisonsa, veljensä tai poikansa. Monet olisivat olleet valmiit
hakkaamaan kuoliaiksi nuo aukiolle marssivat vangit. Mutta kun vankien kulkue saapui ja yleisö näki tavalliset sotamiehet, riekaleiset vaatteet, kauhusta laajentuneet silmät, horjuvat askeleet ja nälkiintyneet kasvot, jotakin yllättävää tapahtui. Väkijoukossa eräs nainen kalvoi leipäpalan taskustaan ja ennen kuin vartioketjussa kukaan ehti estää, hän vei sen yhdelle vangille. Tämän nähdessään muutkin muistivat, että heillä on leipää mukanaan tai kotonaan, leipää, josta heillä itselläänkin oli puute ja he antoivat vangituille leipää. Hetkeksi ihmiset havahtuivat yhteiseen ihmisyyteemme. Leivästä, jonka he jakoivat vangituille, tuli käytännön merkki ihmisissä tapahtuneesta muutoksesta.
Kun käymme tänään ehtoollispöytään, tulemme osallisiksi leivästä, joka vaikuttaa meissä muutoksen. Jeesus sanoo: – Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.
Ehtoollisleivässä ja viinissä tulemme osallisiksi ikuisen elämän salaisuudesta. Elämästä, joka alkaa ja vaikuttaa jo tässä elämässä, mutta tulee täydelliseksi ja näkyväksi vasta perillä. Matkalaisten leipää, nautittavaksi pitkin elämän matkaa, Kristuksen läsnäolon salaisuus.