Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan v altakuntaa.” Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”
Tänään Jeesus kutsuu meitä evankeliumin sanoissa seuraamaan itseään. Se, miten monin tavoin me vastaamme, on sekin oikeastaan jo kuvattu evankeliumeissa: ”He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Mark. 1:18–20). – Vastaus on välitön ja ehtoja asettelematon.
”Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat” (Matt. 26:56). – Innokkaidenkin rohkeus saattaa pettää.
– Tai kuten tämän sunnuntain evankeliumissa: Vastaus on ehdollinen. ”Herra, anna minun ensin käydä –“ (Luuk. 9:57–62). Minä seuraan, mutta ensin pitäisi saada jotain muuta tärkeää valmiiksi.
Tämän sunnuntain evankeliumi kertoo siitä vaikeudesta, mikä Jeesuksen seuraamiseen on jo alusta liittynyt.
Seuraamisen vaikeus tiivistyy kolmeen sanaan.
Ensiksi: omistaminen. ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Jeesuksen ehdottomaan seuraamiseen suostuminen saattaa merkitä luopumista aineellisen turvallisuuden tuomasta varmuudesta. Se merkitsee luottamusta siihen, että Jumala pitää huolen myös ajallisista tarpeistamme. Tämä luottamus on monille meille vaikeaa siksikin, että olemme
ruumiillisia olentoja ja elämämme tässä maailmassa riippuu siitä, että meillä on ruoka, suoja ja vaatteet. Meissä saattaa olla myös jo varhain syntynyttä epäluottamusta elämää ja toisia kohtaan.
Toinen evankeliumin sana on: jättää. ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa.” Jeesuksen seuraaminen saattaa merkitä luopumista jopa lähimmistä siteistä Jeesuksen seuraamisen tähden. Vanhassa testamentissa 1. Kuninkaiden kirjassa kerrotaan, miten profeetta Elia kutsuu työlleen jatkajan: ”Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen. Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: ”Haluaisin ensin suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua.” Elia sanoi hänelle: ”Mene, mutta tule heti takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.”
Elisa jättää perheensä, mutta lupa on sentään käydä hyvästelemässä vanhemmat. Luukkaan evankeliumissa on vielä kiireempi. Ei ole aikaa hyvästellä edes vanhempia. Evankeliumi siis puhuu esimerkin avulla syvemmästä periaatteesta. Maailmanaika on Jeesuksen tultua ratkaisevasti muuttumassa. Siksi on oltava valmis uudenlaiseen luottamukseen, ja loukkaamaan jopa vallitsevan kulttuurin syvimpiä periaatteita, joista tässä on esimerkkinä huolenpito vanhemmista.
Kolmas sana: katsoa ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen — On tarkattava päämäärää. Vielä nykyäänkin pitkää ja leveää sarkaa kyntäessä, tai talvella pellolla umpihankeen latua tehdessä saattaa olla tarpeen ottaa kiintopiste kauempaa ja pitää katse siinä. Muuten kyntö- tai latu-ura alkaa mutkitella. Elämässä jatkuva taakse vilkuilu lisää epävarmuutta ja nakertaa rohkeutta.
Mitä Jeesuksen seuraaminen on tänään? Yhteiskuntamme rakenteet ja kristinuskon asema maassamme on erilainen kuin Jeesuksen ensimmäisten seuraajien todellisuus. Millä käytännön tavoille kuulemme ja toteutamme kutsun: seuraa minua? Kun kuuntelet itseäsi, missä kohtaa elämääsi kuulet Jeesuksen sanovan: Seuraa minua. Millaisten asioiden tai ratkaisujen keskellä nuo sanat kuuluvat omassa elämässäni?
Kutsussa Jeesuksen seuraamiseen huomio tuntuu olevan pelkästään meissä ja tekemisissämme. Onneksi evankeliumin sanoma on syvempi. Kaikki ei lepää meidän varassamme. Jeesuksen seuraamisessa on perimmältään kyse Jumalan omasta työstä meissä. Jo kasteemme on liittänyt meidät Jeesuksen seuraajien
joukkoon. Seuraamisemme on saattanut olla ja on kömpelöä, hapuilevaa, horjahtelevaa, pelokasta. Mutta Jumala on uskollinen meitä kohtaan. Niin kuin apostoli Paavali toteaa:
Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua. (Room. 11:29)
Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. (Fil. 1:6)