Apostolien teot kertoo, että kun sitten koitti helluntaipäivä – niin kuin nyt – , Kristuksen seuraajat olivat koolla – niin kuin nyt – , ja paikalle kerääntyi paljon väkeä – enemmän kuin täällä nyt. Joukko oli kirjava, paikalla oli väkeä kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Se oli monikielinen ja monikulttuurinen joukko. Kukin toi mukanaan oman kulttuuritaustansa, johon oli kasvanut, ajattelutavan, tavan olla ihmisten kanssa, tavan katsoa elämää ja ihmisiä.
Niin kristillinen seurakunta muodostui, kirjavasta joukosta. Niin seurakunta muodostuu nytkin, vaikka tänään ei ehkä yhtä monikulttuurisesti. Mutta nytkin kukin tuo mukanaan oman taustansa, oman persoonallisen tapansa ajatella, tuntea ja katsoa elämää. Kukin tuo mukanaan tien, jota elämä on hänet tähän kuljettanut.
Ensimmäisenä helluntaina Pyhä Henki, Jumalan Henki vaikutti tuossa joukossa. Kristus oli noussut taivaaseen; hän ei enää ollut näkyvästi ja käsin kosketeltavasti läsnä. Mutta niin kuin hän oli luvannut, seuraajia ei jätetty oman onnensa nojaan vain muistelemaan sitä, mitä oli tapahtunut. Pyhä Henki vaikutti niin, että se Jumalan todellisuus, joka Kristuksessa oli avautunut näkyviin, oli edelleen – ja on edelleen – läsnä olevaksi ja todellinen.
Pyhän Hengen läsnäolo oli yhtä radikaali ja yllättävä kuin Kristuksen läsnäolo. Paikalla olleista ihmisistä kerrotaan, että he hämmästelivät ja ihmettelivät. He hämmästelivät etenkin sitä, että kukin kuuli puhuttavan omaa äidinkieltään. Pyhä Henki ei siis ohjannut yhdenmukaisuuteen tuota kirjavaa joukkoa. Pyhä Henki ei luonut erityistä kristillistä kieltä, niin että kristillisen seurakunnan olisi tuntenut siitä. Ei, kukin kuuli omaa äidinkieltään. Siitä muodostui elämän rikkauden ja moninaisuuden juhla. Niin Jumalan Henki seurakunnassa vaikuttaa.
Kukin tuli puhutelluksi sillä kielellä, jolla ajattelee sisimmät ajatuksensa ja jolla ilmaisee yksityisimmät tunteensa. Niin kukin tuli omana itsenään, oman taustansa ja historiansa kanssa, nähdyksi, tunnistetuksi ja puhutelluksi. Sellainen on ihmiselle syvällä tavalla merkityksellistä ja vapauttavaa. Minut nähdään, minä olen joku, se miten elämä on minun kohdallani ihmistä muokannut, tulee tunnustetuksi ja arvostetuksi.
Sillä tavoin Jeesus näki ihmiset, jotka tulivat häntä vastaan. Sellaiseen näkemiseen seurakunta, jossa Jumalan Henki vaikuttaa, on kutsuttu Kristuksen seuraajana.
Voi olla, että toisinaan syntyy kokemus, että seurakunnassa olisi osattava tietty uskonnollinen kieli, tietty toiminnan ja elämän tapa ja kulttuuri, jotta voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Yhdenmukaisuuden odotuksen muodostuminen on inhimillistä. Helluntain sanoma rikkoo tällaisen kuvan seurakunnasta. Pyhä Henki vaikuttaa toisin.
Pyhä Henki on samalla yhdistävä Henki. Mutta helluntain tapahtumat kertovat, että se, mikä yhteistä, ei ole jokin ulkopuolelta valmiiksi annettu, jonka omaksuminen yhdistää ihmisiä niin kuin yhteinen kieli tai yhteinen kulttuuri. Se mikä on kaikkein yhteisintä, onkin kaikkein yksityisintä. Se mikä yhdistää, on ihmisenä eläminen. Se toteutuu kunkin kohdalla omalla tavallaan, mutta on lopulta yhteistä: tätä on elää ihmisenä. Juuri sitä, kaikkein henkilökohtaisinta ja kaikkein yhteisintä, Kristus koskettaa ja puhuttelee.
Jeesus kutsuu Pyhää Henkeä Totuuden Hengeksi ja Puolustajaksi. Totuuden Henkenä Pyhä Henki koskettaa ihmisen todellisuutta, sitä, mikä on kunkin elämässä totta, eikä peitä sitä. Pyhä Henki Puolustajana ei puolusta yhdenmukaista elämäntapaa toisenlaisuutta vastaan eikä sisäpuolista ulkopuolella olevaa vastaan. Puolustaja ei ole rajojen vartija. Sen sijaan Puolustaja puolustaa kunkin oikeutta omaan historiaansa, omiin elämänkokemuksiin ja omaan kieleen. Hän puolustaa sitä, miten elämän toteutuu ihmisessä ainutkertaisella tavalla. Pyhä Henki puolustaa ihmistä silloinkin, kun kukaan muu ei puolusta ja kun ihminen ei jaksa uskoa olemassaolonsa oikeuteen.
Tänään vihitään diakonian virkaan 16 henkilöä. Kun tapasimme, kuulin teidän kyselevän mielessänne, merkitseekö se, että teidän kirkon viran edustajina on toimittava jollain tietyllä tavalla, sovittauduttava tiettyyn muottiin. Totesimme, että sitä se ei merkitse; teissä kussakin myös diakonian virka toteutuu ainutkertaisella tavalla. Siinä Pyhä Henki on teidän puolustajanne, kunkin ihmisyyden ja ainutkertaisuuden puolustaja.
Tämän saman Hengen työhön teidät lähetetään. Totuuden Hengen ja Puolustajan.
Ihmisten kanssa työskennellessä Totuuden Henki rohkaisee sen herkkään aistimiseen, mikä on juuri tuon ihmisen todellisuus ja mikä on hänelle totta. Se tarkoittaa sellaisen kielen kuulemista, joka on hapuilevaa, arkaa, ristiriitaista ja katkelmallista. Sellaista ihmisen sisimpien tuntojen kieli usein on.
Puolustaja rohkaisee teitä ihmisen puolustamiseen, aina ja kaikkialla, kaikkia niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät tukahduttamaan ja määrittelemään ihmistä.
Olennaista on, mitä toisessa ihmisessä näkee. Näkeekö ihmisessä työn kohteen, jolle kirkon uskoa tulisi välittää tai asiakkaan, jolle pitää tarjota tukipalveluja. Näkeekö sairauden, sosiaaliset ongelmat ja hoidettavat asiat. Vai näkeekö kaltaisensa, mittaamattoman arvokkaan ihmisen, jossa Jumalan antama elämä toteutuu nyt tällä tavalla ja jolla on omat tapansa ja mahdollisuutensa kohdata elämän ilot ja vaikeudet.
Aina kokonaista ihmistä ei ole helppoa nähdä, eikä toisen sisintä kieltä tavoittaa tai tunnistaa. Väliin voi tulla kovuutta, mielen hajanaisuutta, ahdistusta, uskon tai ajattelutavan ankaria kuoria, muistin haurastumista. Väliin voivat tulla myös oman elämän lukot, uskon varmuus tai epävarmuus, oman sielun hiljaiset haavat.
Pyhä Henki näkee ja tunnistaa ihmisen, sen mikä on sisintä kieltä. Olipa kanssanne kuka tahansa, Pyhä Henki on hänen puolustajansa. Ja teidän puolustajanne. Hän puolustaa ihmistä silloinkin, kun te ette osaa tai jaksa. Niin Jumalan Henki maailmassa ja kirkossaan toimii, väsymättä puolustaen, rohkaisten ja lohduttaen.