”Raitis ja reilu – ei horju ei heilu.” Tämä on yksi niistä monista iskulauseista, hokemista ja muistisäännöistä, joita kouluajoilta on jäänyt mieleeni. Varmasti monille meistä palautuu näitä helposti muistiin. ”Sydämeen ei mahdu kahta ämmää”, opasti äidinkielen oppikirja. ”Melkein kaikki kirkot ovat katollisia, mutta kaikki eivät ole katolisia”, muistutti uskonnonopettaja. ”Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu”, luki koulusta saamassani hammasmukissa.
”Raitis ja reilu – ei horju ei heilu.” Jos muu opetus ei jäänyt mieleen, iskulauseet jäivät. Vuosikymmeniä sitten raittiuskirjoituskilpailut kukoistivat yhdessä raittiusliikkeen kanssa. Päämääränä oli edistää tasapainoista, luonnollista ja myönteistä päihteistä vapaata elämää. Opetus oli, että raittius on terve ja luonnollinen elämäntapa.
Sana ”raittius” esiintyy entistä harvemmin puheissa ja julkisessa keskustelussa. Samanaikaisesti tarve raittiuskasvatukseen ja raittiuden edistämiseen on yhteiskunnassamme kasvanut. Päihteiden käyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat ovat lisääntyneet. Raittiusjärjestöjen, kuntien, seurakuntien ja meidän kaikkien yhteinen tehtävä on edistää raitista elämäntapaa. Se on toimimista terveen, hyvän ja luonnollisen elämän puolesta. Tässä työssä Raittiuden Ystävät ovat olleet mukana ja ovat yhä. Tänä viikonloppuna on Mikkelissä vietetty järjestön edustajakokousta. Se on ollut muistutus tälle paikkakunnalle raittiuden myönteisestä merkityksestä. Vanha koulusta oppimani iskulause ei ole menettänyt osuvaa sisältöään. ”Raitis ja reilu – ei horju ei heilu.”
Uudessa testamentissa kymmenkunta kohtaa puhuu raittiudesta. Niissä on useimmiten kysymys laaja-alaisesti ymmärretystä, terveestä elämäntavasta. Kristillisen uskon näkökulmasta raittius on koko elämään vaikuttava tekijä ja suhtautumistapa. Se on myös kristityn elämää leimaava vastuullisuuden periaate. Raittius on hyvä raamatullinen periaate silloinkin, kun arvioimme, millaista on terve hengellinen elämä. ”Raitis ja reilu – ei horju ei heilu” sopii myös oikean hengellisyyden iskulauseeksi. Siihen Jeesus antaa helluntain evankeliumissa ohjeita.
Jeesus sanoo: ”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.” Jeesuksen rakastaminen ja Jumalan käskyjen seuraaminen kuuluvat yhteen. Kristitty ei voi ajatella siten, että vain rakkaus kuuluu hänelle, mutta ei Jumalan käskyjen seuraaminen. Molemmat kuuluvat. Rakkaus näkyy siinä, että kristitty haluaa tehdä Jumalan mielen mukaan. Mutta Jumalan rakastaminen ja seuraaminen alkaa aina Kristuksen rakastamisesta. Martti Luther sanoo, että ”on turhaa työtä yrittää tulla tuntemaan Jumala ja päästä hänen tykönsä, ellei aloiteta rakastamalla Herraa Kristusta. Ellei tämä ole ensimmäisenä, on turhaa haparoimista kaikki, mitä Jumalasta ajatellaan ja kuullaan.”
Jeesus tahtoo meidän suhtautuvan itseensä siten, että me rakastamme häntä. Pietariltakin hän kysyi kolme kertaa ”rakastatko sinä minua”. Joka rakastaa Kristusta, luottaa häneen ja odottaa häneltä kaikkea hyvää. Joka rakastaa Kristusta, tahtoo pitää hänen sanansa. Joka rakastaa Kristusta, tahtoo toimia hänen tahtonsa mukaan.
Rakkaus Jeesukseen on yksinkertaisesti hänen antamiensa käskyjen pitämistä. Rakkaudella ei tarkoiteta tunteilevaa tai haaveilevaa suhtautumista Jeesukseen. Kristityn rakkaus on hyvin käytännöllistä. Se ilmenee arkipäivässä lähimmäisten auttamisessa. Jos ei rakasta lähimmäisiä, ei voi rakastaa Jeesusta. Rakkaus on jonkin itselle arvokkaan pois antamista. Annanko aikaani, rahaani vai vaivannäköäni? Jeesuksen lähetyskäskyn noudattaminen kuuluu myös keskeisesti Jeesuksen rakastamiseen. Rakkaus on siis ennen kaikkea elämäntapa, ei jokin tietty osa-alue tai hetki Jeesuksen seuraajien elämässä. Tällainen elämäntapa on tervettä, raitista hengellistä elämää.
Meidän tulee rakastaa Kristusta ja toimia hänen käskyjensä mukaan. Ulos maailmaan pursuava rakkaus on kirkon tärkein tuntomerkki; rakkaudesta heijastuvat kirkon lempeät äidinkasvot. Mutta miten se meille onnistuu? Mistä saamme voiman? Todellisuus näyttäytyy usein kovin toisenlaisena. Miten usein rakkaus katoaakaan tylsiin saarnoihin, kylmiin sanoihin, töykeään käytökseen, toisten arvostelemiseen, oikeassa olemisen asenteeseen, hitaaseen byrokratiaan. Mistä löytyy voima rakastaa?
Jeesus sanoo: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.” Pyhä Henki annetaan opetuslapsille ”Puolustajaksi”. Sana ”puolustaja” (parakletos) sisältää myös merkityksiä ”auttaja”, ”apuun kutsuttu”, ”puolustusasianajaja”, ”esirukoilija” tai ”lohduttaja”.
Kristittyinä olemme kaikessa riippuvaisia Pyhästä Hengestä. Hän on kolmiyhteisen Jumalan elävä persoona. Ilman häntä ei ole pelastavaa uskoa, ei palvelevaa rakkautta eikä kristillistä kirkkoa. Helluntain Henki on ilon ja rohkeuden henki. Pyhä Henki tuo Jumalan hyvyyden ja Kristuksen rakkauden keskellemme. Hän on Eläväksi tekijä, joka herättää meissä hengellisen kaipauksen, synnyttää uskon ja vie Kristuksen luo. Hän rukoilee puolestamme Isää silloinkin, kun emme itse osaa tai jaksa. Nimensä mukaisesti Pyhä Henki on Pyhittäjä, joka tekee syntisistä ihmisistä pyhiä. Totuuden Henkenä hän opettaa kuulemaan Jumalan sanaa, ymmärtämään sitä ja pysymään siinä. Kärsimyksessä ja surussa hän lähestyy meitäLohduttajana. Ahdistuksissa ja vainoissa hän on Puolustaja.
Helluntai muistuttaa, että Pyhä Henki on Jeesuksen työn jatkaja hänen seuraajiensa elämässä. Hän vaikuttaa meissä uskoa ja rakkautta. Hän opastaa meitä raittiiseen, terveeseen uskoon ja elämään. Hänen tahtonsa on, että me kristittyinä olisimme elämämme kaikilla alueilla sellaisia, joihin sopii iskulause: ”Raitis ja reilu – ei horju ei heilu.”