Ehtoollinen on kristillisen kirkon yksi tuntomerkki. Kristityt viettävät ehtoollista. He ovat kokoontuneet näin alusta alkaen: nauttivat tietyn rituaalinomaisen aterian, leipää ja viiniä. Koko jumalanpalveluksemme on syntynyt ehtoollisen ympärille. Tässä kokoontumisessa on paljon merkityksiä jotka eivät selviä vain katselemalla ihmisten käyttäytymistä. Muodollisesti toiminta näyttäytyy varmaan jotenkin oudolta. Ihmiset polvistuvat täällä edessä ja saavat pienen tilkan viiniä ja suuhunsa valkoisen lapun, jossa ei juuri ole enää mitään leipään viittaavaa, vaikka leiväksi sitä sanotaan. Ja kuitenkin samaan aikaan tapahtuu ihme – ei mikään hokkus pokkus, vaan syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan yhdistyminen. Ja kun me kosketamme suullamme Kristusta eli nautimme ehtoollisen – hänen kosketuksensa puhdistaa meidät, niin kuin hän koskettamalla puhdisti maan päällä eläessään eri tavoin yhteisöstä syrjään joutuneita ihmisiä. Ehtoollisessa me kohtaamme rakastavan Jumalan, anteeksiantavan Kristuksen. Siksi vuosituhannesta toiseen tämä katkeamaton perinne jatkuu ja tänään täällä kirkossamme.
Jeesuksen viimeinen ateria oppilaiden kanssa oli samalla ensimmäinen ehtoollinen kristillisessä mielessä. Se on ollut kohtalaisesti erilainen tapahtuma ja ateria, kuin mikä jaetaan kirkoissa tänään. Ja kuitenkin se on sama asia. Se on ehtoollinen: leipää ja viiniä, Kristuksen ruumis ja veri kuten silloinkin.
Kaksi tuhatta vuotta kristityt ovat toimineet näin. Mitä erikoista tässä tavassa on?
Aterian vietto on oikeastaan kolmenlainen: Ensinnäkin sillä on historia juutalaisten pääsiäisateriassa, sillä on nykyisyys meidän ehtoollisessamme, mutta sillä on myös tulevaisuus taivaan kirkkaudessa.
Ensimmäisen ehtoollisen tausta liittyy siis juutalaiseen pääsiäisateriaan. Juutalaisten pääsiäinen palautuu siihen, kun he vapautuivat Egyptin orjuudesta. Raamatun Mooses sai Jumalalta ohjeen tämän aterian viettämiseen. Viimeisen vitsauksen koetellessa Egyptiä, heidän tuli teurastaa lammas ja tehdä siitä ateria huonekunnittain. Kun he sivelivät lampaan verta talonsa oven pieliin, se oli merkki tuhon enkelille kulkea tämän talo ohitse. Kaikkialla muualla Egyptiä enkeli surmasi esikoislapsen missä sellaisen kohtasi. Tätä ateriaa heidän oli vietettävä vuodesta toiseen ja muistettava Jumalan pelastustekoa. He muistelivat liittoa, jonka Jumalan heidän kanssaan teki.
Jeesus oppilaineen oli koolla tällaisen juhlan aikana. He olivat nauttimassa tätä vanhan liiton ateriaa, lammasta ja palauttivat mieleen oman kansansa peruskertomuksen orjuudesta ja vapautumisesta. Tuon aterian aikana Jeesus antaa käskyn uudenlaisen aterian viettämisestä. Siinä hän samalla Jumalan Poikana lakkauttaa vanhan liiton ja perustaa sen tilalle uuden liiton: ihmisen ja Jumalan välille. Se ei tapahtunut sattumalta juuri pääsiäisenä. Uusi Jumalan kansa elää samalla jatkumolla kuin vanha. Tapahtumat Egyptin orjuudesta vapautumisesta ovat esikuva vielä suuremmasta vapautumisesta. Se ei koskenut vain yhtä kansakuntaa vaan koko maailmaa. Myös orjuuttaja oli vahvempi kuin kukaan kuningas, faarao tai keisari. Meitä orjuuttavat sellaiset voimat, joiden edessä me olemme voimattomat: Synti, kuolema ja itse pahan valtias. Vapauttajamme ei ole Mooses eikä enkeli vaan Jumalan Poika Kristus ja tämän pelastusteon ympärille muodostettiin uusi liitto Jumalan ja kaikkien ihmisten välille. Liittoon tullaan kasteen kautta ja liitto uudistetaan ja ylläpidetään eli päivitetään ehtoollisessa.
Kun oppilaat nauttivat aterian Jeesuksen kanssa, Jumalan vapautuksen teko ei ollut vielä tapahtunut. Se toteutui seuraavana päivänä kello aamu yhdeksän ja kello kolmen välillä, kun Kristus kärsii ristillä ja antaa henkensä. Nyt enkeli ei käynyt surmaamassa esikoispoikia. Vaan Jumalan Poika itse antautui surmattavaksi. Hän on tuo pääsiäislampaamme, jonka veri tuo meille turvan. Hän on Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.
Mutta on vielä kolmas ateria samalla jatkumolla. Se toteutuu tulevaisuudessa, kun kaikki on saatettu päätökseen ja täyttymykseen Jumalan valtakunnassa. Silloin vietetään juhla-ateriaa. Jokainen viettämämme ehtoollinen katsoo sitä kohti. Samalla kun ehtoollinen on synnistä vapautumisen ateria, osallisuutta Kristuksen uhriin – se on myös lopunajallinen ateria. Maistamme ennakolta palan taivaallista ateriaa. Silloin saman pöydän ääressä ovat juhla-aterialla kaikki ne joiden kanssa Jeesus on murtanut leipää vuosisatojen ja vuosituhansien aikana. Se on meidän tulevaisuuttamme, jota kohti kuljemme.
Mutta ennen kuin saavutamme matkan päämäärän ja täyttymyksen, me teemme matkaa monen ateriayhteyden kautta. Me tarvitsemme sitä ateriaa, jossa Jeesus hyväksyy meidät seuraansa ja antaa itsensä meille kokonaan. Mutta me tarvitsemme myös niitä aterioita, joissa me hyväksymme toinen toisemme samaan pöytään. Jaamme yhteiset eväämme. Hyväksymme toisemme veljiksemme ja sisariksemme. Tämä aika, jota elämme, punnitsee meitä tässä suhteessa. Kenen kanssa murramme leipää, kenen kanssa jaamme sen.
Ehtoollinen on ateria, jonka jakavat vain Jeesuksen omat. Ateria erottaa ja yhdistää ihmisiä. Se on sisäpiirin ateria. Se on niiden ateria, jotka tekevät matkaa Jeesuksen seurassa. Mutta se on heidän kesken yhteyden ateria. Siinä kaikki eriarvoisuus heidän välillään sulaa – ainakin pitäisi. Nuori tai vanha, rikas tai köyhä, suomalainen tai ulkomaalainen, korkeassa asemassa tai asemaa vailla. Jumalan edessä kaikki ovat yhtäläisiä ja jakavat saman aterian, jossa osoittavat tarvitsevansa Jumalan armoa ja anteeksiantamusta Tänään ehtoollinen yhdistää meidät: se yhdistää meidät suureen perheeseen jossa Jumala on taivaallinen Isämme ja Jeesus veljemme
Tässä perheessä meitä on monenlaisia ja erilaisia. Kaikkien kanssa ei olla parhaita kavereita. Tänään vihamielisyydet jätetään syrjään ja muistetaan että meillä on yksi Isä taivaassa ja yksi Herra. Meidät kaikki on kutsuttu Kristuksen kanssa osallistumaan myös taivaan juhla-ateriaan. Jos sinulla on jotakin anteeksipyydettävää tai anteeksiannettavaa, tänään on hyvä päivä sovinnolle.
Vanhan liiton kansa söi joka pääsiäinen aterian muistutuksena siitä, että Jumala vapautti heidät orjuudesta ja johdatti heidät luvattuun maahan.
Me olemme uuden liiton kansa – meidät on myös vapautettu. Mutta matka luvattuun maahan on kesken. Omalla anteeksiantamattomuudella ei pidä tehdä estettä.