Pienen tytön hyvät neuvot
Eräässä seurakunnassa aloitettiin päiväkerho 3-vuotiaille lapsille. Lastenohjaajat miettivät etukäteen, miten niin pienille lapsille voi antaa uskonnollista kasvatusta. Ei kai 3-vuotias vielä mitään Jumalasta ymmärrä. Mutta kun 3-vuotiaiden kerho alkoi, saivat lastenohjaajat syödä sanansa. Pienet 3-vuotiaat ymmärsivät Jumalasta paljon enemmän kuin isommat lapset tai lastenohjaajat. He kuuntelivat innostuneina raamatunkertomuksia. He oppivat kerhossa, että Jumala kuulee rukoukset. Niinpä hartaushetkessä rukoiltiin lasten omien rukousaiheiden puolesta: sairaan mummin tai papan, flunssaisen pikkuveljen tai karanneen kissan puolesta. Näille pienille lapsille usko Jumalaan oli totta. He luottivat siihen, että Jumala pitää heistä huolta. He tarvitsivat Jumalan apua. He tiesivät, että he ovat pieniä, mutta Jumala on suuri.
Tämän päivän Vanhan testamentin kertomus opettaa meille pienen tytön vahvasta uskosta. Tytön ikää tai nimeä ei kertomuksessa mainita, mutta siitä huolimatta hän oli tärkeällä paikalla Jumalan suunnitelmissa. Hän oli joutunut sotasaaliina mahtavan sotapäällikkö Naamanin vaimon palvelustytöksi. Pieni tyttö oli yksin vieraassa maassa, vierasuskoisten kodissa. Mutta tyttö ei ollut yksin. Hän oli kodissaan oppinut luottamaan Jumalaan, joka on aina lähellä.
Tytöllä oli kaunis sydän. Hän ei ollut katkera kohtalostaan, vaan hän tahtoi isäntäväelleen pelkkää hyvää. Hänen kävi sääliksi Naamania, joka sairasti spitaalia, sen ajan pahinta mahdollista tautia, johon ei ollut mitään parannuskeinoa. Tyttö oli omassa maassaan, Israelissa, nähnyt, miten profeetta, Elisa paransi kaikenlaisia sairauksia Jumalan voimalla. Tyttö uskoi vahvasti, että Elisa voisi parantaa sotapäällikön spitaalista.
Pienen tytön usko oli niin vahva, että Naamanissa syttyi toivo paranemisesta. Profeetan luo pääseminen ei ollut kuitenkaan helppoa, koska hän asui Israelissa. Naaman oli valmis tekemään kaikkensa parantuakseen ja niin hän sai itse kuninkaalta suosituskirjeen, jonka turvin uskalsi lähteä vaaralliselle matkalle. Suuri sotapäällikkö ei lähtenyt matkaan paljain käsin, vaan otti mukaansa runsaat lahjat. Hänellä oli mukana vaatimattomasti 390 kg hopeaa, 78 kg kultaa ja vielä 10 juhlapukua. Mitähän se olisi nykyrahassa? Aika paljon! Paraneminen oli hänelle niin tärkeää, että hän oli valmis palkitsemaan auttajansa runsaskätisesti.
Kun Naaman vihdoin monien kiemuroiden jälkeen pääsi profeetta Elisan luo, ei hän saanutkaan sellaista kohtelua kuin oli odottanut. Elisa ei tullut tapaamaan häntä, ei laittanut kättä hänen päälle eikä edes rukoillut hänen puolestaan. Sen sijaan Elisa lähetti sananviejän antamaan Naamanille tehtävän: tämän tuli mennä Jordanille ja peseytyä siellä 7 kertaa. Naaman suuttui ohjeesta. Hänelle, suurelle sotapäällikölle, profeetan ohje oli alentava. Miten hän nyt kylpisi onnettomassa Jordan-virrassa, kun hänen oman maansa joet olivat paljon parempia ja puhtaampia? Naaman olisi lähtenyt heti kotimatkalle elleivät hänen palvelijansa olisi maanitelleet häntä suorittamaan annetun tehtävän. He ymmärsivät, että Naamanin suuttuminen oli naurettavaa. Naaman oli ollut valmis tekemään kaikkensa parantuakseen, mutta nyt kieltäytyi yksinkertaisesta tehtävästä. Tehtävän suorittaminen ei vaatinut paljon vaivaa, ei rahaa , ei mitään. Vain pienen nöyrtymisen. Niinpä Naaman suostui palvelijoiden kehotukseen ja kastautui 7 kertaa. Silloin tapahtui ihme. Spitaali parantui ja pahasti vaurioitunut iho tuli pehmeäksi ja sileäksi kuin lapsen iho.
Mitä olisi tapahtunut, jos palvelijat eivät olisi uskaltaneet melkein pakottaa isäntäänsä Jordan-virtaan? Naaman ei olisi parantunut vakavasta sairaudestaan. Hän olisi säilyttänyt ylpeytensä, mutta hänen elämänsä olisi jatkunut tuskallisena ja luultavasti hänet olisi taudin pahentuessa eristetty muiden spitaalisten joukkoon. Pieni nöyrtyminen muutti Naamanin elämän. Paraneminen puhutteli Naamania niin paljon, että hänessä syntyi usko Herraan. Muut Jumalat saivat jäädä.
Kyllä pieni palvelustyttö mahtoi iloita! Isäntä sai terveen ruumiin ja vielä parempaa, uskon Jumalaan. Ja Jumala sai kaikesta kunnian. Enää perheessä ei palvottu epäjumalia, vaan koko perhe rukoili pienen palvelustytön tavoin ainoaa oikeaa Jumalaa.
Mitä kertomus liikuttaa meitä? Se on tapahtunut kauan sitten, n.800 eKr.. Luulen, että kertomus on tänään, 2800 vuotta myöhemmine, yhtä ajankohtainen kuin silloinkin. Me kamppailemme samanlaisten kysymysten edessä kuin Naaman ja hänen perheensä. Olemme yhtä avuttomia kuin Naaman silloin kun elämässämme on vaikeuksia. Sairaus, ongelma ihmissuhteissa tai taloudellinen vaikeus panevat elämämme sekaisin. Elämän vaikeuksien keskellä superjulkkikset ja kuninkaat ovat yhtä ymmällään kuin me tavalliset ihmiset. Olemme valmiit tekemään kaikkemme parantumisen eteen. Mutta mitä teemme silloin, kun edes parhaimmat lääkärit tai kalleimmat lääkkeet eivät paranna läheistäni? Kuka voi auttaa minua?
Tämän päivän teema ”Jeesus, parantajamme” kertoo meille, kuka meitä voi auttaa. Jumala teki ihmeitä jo Vanhan testamentin aikana ja Jeesus paransi lukemattomia sairaita elinaikanaan. Mutta samalla tavalla hän parantaa vielä nykyäänkin. Jeesus voi parantaa vaikean sairauden, vaikean ihmissuhteen ja auttaa taloudellisissa vaikeuksissa. Hän odottaa, että me käännymme hänen puoleensa ja huudamme hänen apuaan. Me saamme aina rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi elämässämme. Jumala ei ole rukousautomaatti, joka täyttää jokaisen pyyntömme. Hän näkee asiat paljon paremmin kuin me itse ja sen vuoksi hän ei aina toimi rukouksiemme mukaan. Itse olen huomannut monta kertaa, miten Jumalan suunnitelmat ovat loppujen lopuksi minun parhaakseni, vaikka monesti olen kapinoinut sitä, ettei Jumala ole vastannut toiveideni mukaan.
Kohtasin kesällä lääkärin, joka sanoi, että hän aina kohdatessaan vaikean potilaan, pyytää Jumalalta viisautta, vaikkei muuten rukoilekaan. Hän oli ymmärtänyt, että on joku, joka on paljon taitavampi ja viisaampi kuin hän itse. Hän oli nöyrä vaativan tehtävänsä edessä. Jumalalta avun pyytäminen vaatii nöyrtymistä. Jumalan edessä ei voi leveillä sillä, että on USA:n presidentti tai koko maailman tuntema jalkapallotähti. Jumalan silmissä pienen tytön rukous voi olla paljon arvokkaampi kuin rikkaan jalkapallotähden rukous, koska Jumala näkee sydämet. Jumalalle ei voi myöskään sanella ehtoja, antaa määräyksiä. Jumala on koko maailmankaikkeuden Luoja ja hallitsija. Sen vuoksi jokaisen ihmisen on nöyrryttävä hänen edessään samalla tavalla kuin Naaman nöyrtyi Jumalan edessä. Jokaisen ihmisen on tunnustettava oma pienuus Jumalan suuruuden edessä.
Pian Vaasaan vierailulle saapuva kuningatar Silvia ymmärsi oman pienuutensa. Hän tahtoi Viktorian synnyttyä opettaa lapselleen Jumalaan turvautumista. Hän kokosi valtakunnan taitavimmat papit ja piispat laatimaan rukouskirjan, Viktorian rukouskirjan, jonka avulla hän voisi opettaa tytärtään pyytämään Jumalalta apua. Silvia ei luottanut vain siihen, että Viktoria saa kunnon kasvatuksen, erinomaisen koulutuksen ja paljon omaisuutta. Hän tahtoi antaa tyttärelleen vielä parempaa, uskon Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.
Samanlaista rohkeaa uskoa Jumalan mahdollisuuksiin edustaa partiolaisten esikuva, Pyhä Yrjänä. Legendan mukaan julma lohikäärme oli tunkeutunut linnaan ja ottanut prinsessan vangikseen. Monet yrittivät turhaan pelastaa prinsessan. Silloin prinsessa rukoili Jumalalta apua ja Jumala kuuli rukouksen. Jumala lähetti Ritari Yrjön taistelemaan lohikäärmettä vastaan. Prinsessa esteli Yrjöä tulemasta lohikäärmeen nieltäväksi ja kehotti tätä pakenemaan. Silloin ritari vastasi: Minä tulen maailman väkevimmän Herran käskystä. Yrjö voitti taistelun ja sen seurauksena kuningas päätti, että koko valtakunnassa palvellaan Ritari Yrjön Herraa, Jeesusta Kristusta. Partiolaiset ovat valinneet Pyhän Yrjänän esikuvaksi, koska tahtovat hänen tavoin toimia pahaa vastaan ja auttaa lähimmäisiä.
Palvelustyttö, kuningatar Silvia ja Pyhä Yrjö ovat meille hienoina esimerkkeinä Jumalan palveluksessa olemisesta jokainen sillä paikalla, joka meille on annettu. Voimme rukoilla sitä, ettei mikään asia tulisi meille niin tärkeäksi, että se estää meitä elämästä Jumalan lapsina ja Jeesuksen opetuslapsina. Laulamme kohta yhdessä laulun partiomessusta, jonka kertosäkeessä sanotaan osuvasti: ”Tartu käteen Jumalan, tartu siihen, mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää ei voi. Tartu käteen Jumalan, älä minkään anna estää. Kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi.”