Opiskeluaikana tutustuin opiskelijoihin, jotka kuuluivat evankeliseen herätysliikkeeseen. Evankelisessa herätysliikkeessä korostetaan kasteen merkitystä ja sen huomasi näistä opiskelijoista. Heidän illoissaan oli usein teemana kaste. Lisäksi monilla oli tapana pitää omaa kastetodistustaan esillä, joko seinällä raameissa tai Raamatun välissä. Tuolloin minullekin tuli selvemmäksi se, miten tärkeä asia kaste on. Kaste ei ole vain lapsuuteen kuuluva lyhyt juhlallinen hetki, vaan Jumalan tahto on, että kaste saisi olla meille tärkeä koko elämämme ajan. Siksi onkin hyvä, että nykyään kastettava saa sekä kastetodistuksen että kastekynttilän muistuttamaan elämän tärkeimmästä juhlasta, jolloin hänestä tuli Jumalan lapsi ja Jeesuksen opetuslapsi.
Mikä kasteessa sitten on niin tärkeää? Eräs vanha kristillinen opettaja, Tertullianus joka eli noin 1800 vuotta sitten sanoi kasteesta näin: ”Me pienet kalat synnymme vedessä seuraten Kalaamme Jeesusta Kristusta emmekä pelastu muuten kuin pysymällä vedessä.” Kasteessa me olemme syntyneet Jumalan lapsiksi. Pelastumme vain, kun pysymme vedessä, lähellä Jeesusta. Saamme luottaa siihen, että Jumala on ottanut meidät omiksi lapsikseen kasteessa ja haluaa pitää meidät ominaan. Kastetta voi verrata testamenttiin. Testamentti on voimassa koko ajan. Ihmisestä itsestä riippuu, milloin hän lunastaa sen. Vaikka ihminen ei olisi ensin yhtään kiinnostunut testamentin lunastamisesta, on testamentti voimassa ja odottaa lunastajaa. Samalla tavalla kasteessa annetut oikeudet ovat voimassa koko ajan, kun vain ihminen tahtoo ottaa ne vastaan. Kasteessa olemme saaneet lahjaksi syntien anteeksiantamuksen, meidät on vapautettu perisynnin kirouksesta ja Saatanan orjuudesta sekä meille on varattu taivaspaikka.
Nämä oikeudet ovat aina voimassa, mutta ne eivät hyödytä ihmistä, jos hän ei halua ottaa niitä käyttöön. Jumala ei vaadi meiltä mitään muuta kuin että otamme nämä valtavan suuret lahjat vastaan. Raamatussa sanotaan, että se joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Taivaaseen pääsee siis sellainen ihminen joka on kastettu ja joka uskoo Jumalaan. Kaste ei ole mikään pelastusautomaatti, koska Jumala ei tahdo pakottaa ihmisiä luokseen. Kuitenkin hän on luvannut kutsua luoksensa kaikkia ihmisiä. Erityisesti hän kutsuu niitä, jotka hän on ottanut lapsikseen jo kasteessa.
Kastetta voi verrata myös vesileimaan. Vesileimaa ei saa setelistä pois tuhoamatta seteliä vaikka kuinka yrittäisi. Samalla tavoin kasteessa meihin piirretyt ristinmerkit siitä, että meidät on kastettu Jeesuksen opetuslapsiksi, ovat hyvin vahvat. Varmasti sen vuoksi moni alkaa ajatella uskonasioita viimeistään silloin, kun vanhuus tai kuolema alkaa lähestyä. Silloin kun ihminen haluaa ottaa vastaan ne lahjat, jotka Jumala hänelle kasteessa on antanut, on Jumala aina valmis uudistamaan tämän liiton kastetun kanssa. Jumala on kuin tuhlaapoikien ja -tyttärien isä, joka pysyy isänä koko ajan huolimatta siitä, tunnustavatko lapset hänen isyyttään. Kun lapset ovat valmiita tunnustamaan isänsä, ottaa Jumala lapsensa takaisin. Se on ihmeellistä armoa!
Kaste on järjelle käsittämätön asia. On ihmeellistä, että Jumala on itse läsnä kasteessa ja toimii tavallisen vesijohtoveden kautta kun siihen on yhdistyneenä Raamatun sana. Myös hätäkaste, jossa lapsi nopeasti kastetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on aivan yhtä pätevä kuín hienommin järjestetty kastejuhla. Jumala ymmärtää meitä ihmisiä, koska hän on itse luonut meidät. Varmaan sen vuoksi hän on antanut meille kasteen ja ehtoollisen, jotta meillä olisi jotain konkreettista ja näkyvää, johon tarttua. Toisaalta kaste ja ehtoollinen vaativat siinä mielessä suurta uskoa, että ihminen voi luottaa siihen, että Jumala on läsnä arkipäiväisessä vedessä, leivässä ja viinissä. Tämä on suuri salaisuus, johon voimme uskoa sen vuoksi, että Raamattu puhuu niistä.
Eräs hauska sanonta kertoo, että taivaassa pidetään kakkukestit aina kun joku ihminen tulee uskoon eli palaa Jumalan luokse harharetkiltään. Luulen, että taivaassa iloitaan hyvin paljon myös jokaisesta lapsesta, joka kastetaan. Toissapäivänä vietettiin piispanvihkimystä Turussa, kun Kari Mäkinen vihittiin piispaksi. Paikalla oli kymmeniä piispoja, presidentti, lukemattomia pappeja ja valtavasti väkeä. Viikonloppuna on vietetty myös monia kastejuhlia. Paikalla oli yksi pappi, kastettava vauva sekä sukulaisia ja ystäviä. Kuitenkin voi sanoa, että nämä kasteet olivat merkittävämpiä juhlia kuin piispanvihkimys, koska niissä lapsista tuli Jumalan lapsia. Piispaksi vihkiminenkään ei ole yhtä tärkeä asia, koska piispakin pelastuu kasteen kautta eikä korkean asemansa vuoksi. Hänet on kastettu Jumalan lapseksi vauvana ja nyt hänelle annettiin erityinen tehtävä Jumalan seurakunnan hoitamisessa.
Meillä vanhemmilla ja isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla on valtava tehtävä siinä, että voisimme olla kertomassa lapsille ja nuorille, kuinka suuren lahjan he ovat saaneet kasteessa. Mutta tätä asiaa on tarpeellista miettiä myös omassa elämässä.. Jumala odottaa, että tutkisimme ja käyttäisimme kasteessa saatua lahjapakettia. Kaste jää käyttämättömäksi ja hyödyttömäksi, jos Jumala ei saa synnyttää meissä uskoa Jeesukseen. Kasteen lahja on käytössä silloin, kun pyrimme joka päivä elämään Jumalan anteeksiantamuksesta ja noudattamaan Jumalan tahtoa. Martti Luther sanoo kasteesta näin: ”Kaste antaa jokaiselle kristitylle koko elämän ajaksi riittämiin oppimista ja harjoittamista. Hänellä on jatkuvasti täysi työ uskoa lujasti se, minkä kaste lupaa ja vaikuttaa: voitto Perkeleestä ja kuolemasta, syntien anteeksiantamus, Jumalan armo, Kristus kaikkinensa ja Pyhä Henki lahjoinensa.” Oikeastaan jokainen jumalanpalvelus ja muu seurakunnan kokoontuminen on kasteen lahjan käyttämistä.
Kasteessa meistä on tullut Jeesuksen opetuslapsia. Tämän päivän evankeliumiteksti auttaa meitä ymmärtämään, kuinka valtavaa on, että kelpaamme Jeesuksen opetuslapsiksi. Johannes Kastaja sanoi evankeliumissa, ettei hän ole arvollinen avaamaan edes Jeesuksen kengännauhoja. Kuitenkin kengännauhojen avaaminen oli kehnoin homma, joka tuossa kulttuurissa tiedettiin. Se oli ainoastaan orjien työtä eikä se ollut soveliasta muille. Johannes tuntee itsensä hyvin pieneksi Jeesuksen rinnalla, vaikka Raamatussa Johanneksen sanotaan olevan suurin profeetoista. Johannes ymmärsi selkeästi, että hän on tavallinen ihminen, kun taas Jeesus on paitsi ihminen myös Jumala.
Evankeliumissa Jumala ilmaisi selkeästi Jeesuksen jumaluuden, kun Jeesuksen kastehetkellä taivaasta kuului ääni: Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä oloen mieltynyt. Jeesuksen kasteessa Pyhä Henki laskeutui konkreettisesti kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle. Me uskomme, että jokaisessa kasteessa Jumala antaa Pyhän Henkensä laskeutua samalla tavalla kastettavan ylle, vaikka emme näekään sitä. Jeesus ei olisi tarvinnut kastetta, koska hän oli synnitön. Siitä huolimatta hän halusi käydä läpi koko ihmisen tien ja tässäkin asiasssa asettui meidän tavallisten ihmisten rinnalle ja otti kasteen. Me saamme nyt tunnustaa uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikan ja Pyhään Henkeen