Evankeliumissa on puhe Jeesuksen paluusta. Jeesuksen paluun yhteydessä maailman olemassaolo meidän tuntemassa muodossa päättyy. Siinä kirjoitetaan piste maailman historian viimeisen luvun jälkeen. Kuvauksen mukaan kaikki tapahtuu yllättäen niin kuin Nooan päivinä. Maailma luhistuu – joku pelastuu joku toinen ei, toinen otetaan toinen jätetään. Kuolleet nousevat haudoistaan ja enkelit kokoavat valitut turvaan lopullisen tuhon keskeltä.
On hyvä samalla nähdä tarinan laajempi kaari. Koko länsimaisen ajattelun yksi perusrakenne liittyy aikakäsitykseen – maailmalla on olemassa alku ja sillä on loppu. Maailma kulkee jotakin kohti, sillä on päämäärä. Tämän sanominen tuntuu itsestäänselvyydeltä. Mutta se ei ole sitä. Itämaisissa uskonnoissa on toisenlainen aikakäsitys, jonka mukaan päättymisen jälkeen kaikki alkaa aina uudestaan jopa maailmankaikkeus alkaa uudestaan – kaikki tähdet ja galaksit palaavat takaisin alkupisteeseensä räjähtääkseen uudelleen. Ihmisen elämän he näkevät samanlaisena kiertokulkuna; sen mukaan ihminen ei synny tähän maailmaan vain kerran, vaan monta kertaa uudestaan – aina niin kauan kunnes oppii korjaamaan edellisen elämänsä virheet.
Kristillinen ajattelu lähtee siitä, että meillä on vain tämä yksi elämä – tässä elämässä tapahtuu kaikki tärkeä – pelastus tai kadotus. Meillä on ainutlaatuinen syntymä – astuminen olemassaoloon ja kerran elämä päättyy. Silloin meidän on tehtävä tili Jumalalle siitä, mitä ja mihin olemme aikamme ja lahjamme käyttäneet. Ei ole uusintakierrosta, siksi ei ole myöskään yhdentekevää, mihin elämänsä käyttää ja miten sen elää.
Koko maailmalla on siis alku Jumalan luomisessa ja päätös Jeesuksen paluussa. Tästä paluusta Jeesus puhuu – päivästä ja hetkestä, mikä on vain Isän tiedossa. Raamattu ei ole yksityiskohtaisen tarkka näissä tulevaisuuskuvauksissa. Joissakin kuvauksissa ajatellaan, että Jumalan valtakunta laskeutuu tänne maan päälle. Toisen kuvauksen mukaan maailma katoaa – elämä Jumalan valtakunnassa sijoittuu toisenlaiseen ulottuvuuteen. Jeesuksen aikana oli esiintyi jo molempia näkemyksiä.
Toisaalta juutalaiset odottivat merkittävää käännettä historiassa – että Jumala perustaisi valtakuntansa maanpäälle ja he olisivat tuon valtakunnan ydin. Jumala oli ennenkin pelastanut heidät vihollisen käsistä. Toisaalta he olivat aina miettineet, miksi hyvät ihmiset joutuvat kärsimään ja toisaalta väärintekijät ja muut pahuudessa rypevät menestyvät. Maanpäällisissä valtakunnissa valtaa käytettiin itsekkäästi, sitä käytettiin vääryyden ajamiseen. Valta ja ahneus ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Siksi ajatuksissa oli tuonpuoleinen maailma, jossa kaikki vääryydet korjataan.
Kun Jumalan valtakunta tulee, se on jotakin muuta kuin ihmisten hallitsemat valtiot ja kuningaskunnat. Niiden aika tulee päättymään – koska niissä pesii tai itää väkivallan ja epäoikeudenmukaisuuden siemen eli synti. Samasta lähteestä kumpuaa Pariisin terrori-iskut, vaikka he itse kuvittelevat ehkä toteuttavansa Jumalan tahtoa. He kuvittelevat kirkastavansa Jumalan kunniaa räjäyttämällä itsensä täydessä kahvilassa. He kuvittelevat rakentavansa Jumalan valtakuntaa maan päälle. Mutta he ainoastaan saavat kätensä vereen – ja viimeistään silloin kun Kristus tulee takaisin, he joutuvat tekemään tiliä teoistaan. Väkivaltaa ja murhia ei voi puolustaa millään uskonnollisilla opeilla. Jumalan valtakuntaa ei rakenneta vääräuskoisia tappamalla, ei vainoamalla syntisiä, tai pommittamalla kulttuurikohteita. Jumalan valtakuntaa ei rakenneta ylipäätään ihmisvoimin. Vastenmielistä on, että he ovat vetäneet Jumalan nimen pahuutensa verhoksi. Sellaisella vääryydellä ei ole sijaa Jumalan valtakunnassa.
Kaikki ihmisten valtarakennelmat ovat turmeltuneet. Ne ovat vastakkaisia Jumalan valtakunnalle. Kun Jumala ottaa vallan ja hallinnan – hän tuo oikeuden sorretuille. Se on rauhan valtakunta, jota synti ei tahraa. Mutta Jumalan valtakunta tulee toisella tavalla kuin odotamme. Itse asiassa, se on jo meidän keskuudessamme. Se tuli pienenä alkuna maailmaan. Jeesus itse oli tuo alku. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, hän valitsi oppilaansa ja ylösnoustuaan hän antoi heille Pyhän Hengen. Siinä oli Jumalan valtakunta: Jumalan Henki ihmissydämissä. Ihminen kahden valtakunnan kansalaisena. Muodostui kirkko – oman historian aikana sekin on taistellut pahan siementä vastaan niin maailmassa kuin itsessään. Vaikka Jumalan valtakunta on laajentunut synti ei ole poistunut eikä paha ei ole hävinnyt. Sen tuntee jokainen kristitty sisimmässään. Täällä maan päällä Jumalan valtakunta on armahdettujen syntisten yhteisö.
Jumalan valtakunnan lopullinen koittaminen Jeesuksen toisessa tulemisessa laittaa pisteen kaikelle ihmisen pahuudelle. Se voi tapahtua vain niin että pienintä siementäkään ei jää pahasta jäljelle. Vanhan ihmisen meissä täytyy kuolla, jotta se ei mukanamme pääse Jumalan valtakuntaan. Nooan aikaisessa tuhotulvassa pahaa ei pystytty kokonaan poistamaan, vaikka vain yksi hurskas perhe jäi eloon. Heidän mukanaan alkulankeemuksen juuri kulkeutui eteenpäin.
Voisiko Jeesuksen sanoissa olla meille jotakin sanottavaa juuri tähän hetkeen, kun tiedotusvälineitä seurannut länsimaailma on yhä hämmennyksissä käsittämättömän väkivallan tähden. Jeesus sanoo Valvokaa – ette tiedä mihin aikaan herranne tulee. Valvokaa, olkaa valmiina. Teille riittää, että te olette sisäisesti valmiit. Kun hän tulee, hän toteuttaa tuomion, oman käden oikeuteen ei saa ryhtyä – ei pelkoon eikä vainoon. Mutta ole valmis hänen saapumiseen, ole valmis silloinkin, jos pommin sirpaleet halkovat ilmaa. Meidän aikamme maan päällä on rajallinen. On hyvä selvittää itselleen, minkä varassa elää ja minkä varassa kuolee. Silloin kun meidän hetkemme tulee ei ehkä ole enää aikaa tällaisille mietiskelyille. Me emme pysty rakentamaan maailmasta, Euroopasta tai edes Suomesta sellaista lintukotoa, jota mikään vaara ei uhkaa. Pahuutta on aina keskellämme niin kauan kuin elämme. Emme voi sitä kokonaan poistaa – vaikka rajat laitettaisiin kiinni ja tietokonejärjestelmät seulosivat rikollisia. Olisimme pelkojemme vankilassa. Meidän todellinen turvamme on Jeesuksen ilmoittamassa Jumalassa.
Siksi tärkeää on miettiä, miten sijoitat itsesi tähän kuvaan: kun Jeesus tulee toinen otetaan toinen jätetään. Tämä on kysymys, jota et ehkä haluaisi itsellesi esitää.
Me ajattelemme itsestämme ehkä niin, että emme ole sen arvoisia, emme niin hyviä ja hurskaita että kuuluisimme oikeasti valittujen joukkoon. Emme ole osoittaneet sellaista rohkeutta, sellaista uskoa, sellaista rakkautta ja sellaista lujuutta, mitä Jeesus meiltä edellyttää. Siinä olemme varmasti oikeassa – emme ole niin hyviä, että Jumala valtisisi meidät, mutta Jumalan armo ja anteeksiantamus eli Jumalan rakkaus meitä kohtaan vetää meitä pelastukseen. Jumalan valinta kohdistuu meihin, mutta sen syy ei ole meissä. Jumalan hyvyys koskettaa meitä, vaikka me emme olleet sen arvoisia, Jumala kääntää kaiken hyväksi Jeesuksen tähden.
Kristittynä sinun ei tarvitse pelätä: ei terroristia eikä kuolemaa eikä Jeesuksen paluuta. Ei tarvitse ajatella, että olen henkisesti terroristeja ylemmällä tasolla tai moraalisesti parempi. Riittää kun tiedän kuka olen. Olen armahdettu syntinen ja Jumalan lapsi. Jos nyt kuolen, olen pelastuva Jeesuksen tähden.