Hyvää helteistä aamupäivää. Evankeliumi on tänään aika raju ja dramaattinen kun Jeesus kohtaa rikkaan miehen, joka toiveikkaana tuli hänen luokseen mutta surullisena lähti pois. Jos tehtävä oli saada eksyneet lampaat takaisin laumaan, niin ei Jeesus kosiskellut ihmisiä sinne keinolla millä hyvänsä.
Päivän evankeliumi on tänään lain julistusta. Se on kuin tuo auringon paahde, mikä taukoamatta paahtaa ja paahtaa ja saa ihmisen etsimään vesilähdettä.
Mutta ennen kuin jatkan eteenpäin teen pienen katsauksen evankeliumin ympäristöön. Mitä on tähän mennessä tapahtunut: Pietari on tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi, Jeesus ilmoittanut kuolemisestaan kaksi kertaa. Kristus on kirkastusvuorella kirkastunut. Hän on puhunut seuraamisestaan ja itsensä kieltämisestä ja ristin ottamisesta.
”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa. Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin.?” Jeesus on opettanut oikeasta suuruudesta. Lastenkaltaiset ovat suurimpia. Välittömästi ennen tapaamista rikkaan miehen kanssa Jeesus sanoi, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Nämä ovat niitä kohtia parista edellisestä luvusta, jotka halusin nostaa esille, jotta päivän evankeliumi saisi taustan. Pian tämän jälkeen Jeesus saapuu Jerusalemiin, missä ennustukset toteutuvat.
Mutta nyt rikas mies tuli juoksujalkaa Jeesuksen luokse. Mikä sai hänet juoksemaan. Huoli katoamattomasta perinnöstä, iankaikkisesta elämästä. Hän esitti Jeesukselle hyvin oleellisen kysymyksen: mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän. Jeesus antoi hänelle yleispätevän vastauksen. Hän vastasi luettelemalla kaikki ns. toisen taulun käskyt neljännestä kymmenenteen. ”Olen näitä kaikkia noudattanut nuoruudesta lähtien.” Juutalaisen kansan hurskaus oli tuttua hänelle jo nuoruudesta. 13-vuotiaana hänestä oli tullut ns. lain poika. Ja siitä alkaen hän oli elänyt juuri niiden ohjeiden mukaan, mitä Jeesus oli sanonut ja muitakin tooran ohjeita noudattanut. Silti hän tunsi sisimmässään, että kaikki ei ehkä ollutkaan siinä. Jokin kaipuu sydämessä ei täyttynyt. Mies halusi omalle kohdalleen tarkennetun vastauksen. Onko jotakin erityistä vielä, mitä voi tehdä edellisen lisäksi. Hän ehkä olisi toivonut kuulevansa jonkin filosofisen viisauden, rohkaisun sanan tai jotakin kaunista pientä: Muista köyhiä, leskiä ja orpoja, rukoile kolmasti päivässä. Mutta hän joutuikin katsomaan itseään totuuden peilistä eikä kuva miellyttänyt häntä.
Evankeliumi jatkuu sanoen: Jeesus katsoi miestä ja rakasti häntä. Ensiksi Jeesus katsoi miestä ja näki hänet. Hän tuli nähdyksi kokonaan, salatuimpaan asti. Jeesus rakasti häntä. Vaikka Jeesus tuntuu käyttäytyvän tylysti tai kylmästi häntä kohtaan, niin evankeliumin mukaan Jeesus ei ollut kova. Jeesus rakasti myös tätä miestä. Jeesus ei halunnut kiusata, nolata tai halventaa häntä vaan hänen rakkautensa osoitti miehelle tien. ”Yksi sinulta puuttuu – Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille. Niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.” Rakkauden sanat paljastivat miehen kipukohdan, ongelman, minkä yli mies ei päässyt. Hän lähti murheellisena pois. Hän omisti paljon eikä ollut valmis luopumaan omaisuudestaan. Se oli hänen turvansa, hänen epäjumalansa.
Mies kuvitteli toteuttavansa lain säädöksiä varmaan asiallisesti ja hyvin. Hän jopa halusi edistyä hurskaudessaan ja syventää sitä (ei tyytyä vain välttämättömään), mutta tarkemmin katsottuna hänen elämänsä ja uskonsa olivatkin ristiriidassa. Hänen ongelmansa ei ollut lain toisessa taulussa, vaan ensimmäisessä – ensimmäisessä ja tärkeimmässä käskyssä: Sinulla ei saa olla muita jumalia. Ja se on vielä pahempi asia. Etusija hänen elämässään ei kuulunut Jumalalle vaan omaisuudelle, jonka varaan hän oli elämänsä rakentanut. Rikkaana hän oli voittanut omakseen lähes koko maailman. Mutta samalla maailma oli voittanut hänet itselleen ja sydämen syvimmässä keskuksessa oli valta vaihtunut.
Tänään sinä olet tuo Jeesuksen luokse juossut mies. Minkälaiseksi sinun hurskautesi paljastuu? Kun Jeesus katsoo sinua nyt, hän myös rakastaa sinua. Se on varmasti totta. Mutta kun hän sanoo sinulle nuo sanat: ”Yksi sinulta puuttuu”, mikä tämä yksi olisi sinun kohdallasi. Onko kätkettyjä epäjumalia? Tai onko jokin asia tai asenne, piintynyt tapa – joka vääristää meidän uskomme. Me saatamme olla sille sokeita ja on vain sula hyvyys, että joku siitä meille huomauttaa.
Jos Jeesus osoittaa sinulle peiliä, mikä näyttää kipeän totuuden, mitä sinä teet: lähdetkö murheellisena pois vai seuraatko Jeesusta?
Oikea rakkaus on sitoutunut rakkautensa kohteeseen niin, ettei itse elä valheessa – rakkaus ei vääristä totuutta vaan osoittaa sitä ja auttaa sen kohtaamisessa. Jeesus ei vain kehottanut miestä luopumaan omaisuudestaan, vaan hän oli valmis ottamaan vastuun miehen tulevasta elämästä: tule ja seuraa minua. Se elämä olisi toki erilainen. Se olisi yltäkylläinen, mutta ei ehkä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Se merkitsi vähemmän hemmottelua. Se merkitsisi omistautumista, elämänsä laittamista alttiiksi todella merkityksellisille asioille.
Rikas mies lähti kuitenkin murheellisena pois. Tämä hämmästytti myös oppilaita. Juutalaisessa kulttuurissa rikkautta yleensä pidettiin Jumalan siunauksena. Se oli hyvä asia. Nyt rikkaus tuli kokonaan toisenlaiseen valoon. Se osoittautuikin asiaksi, joka saattaa vahingoittaa sielua. Eikä vain vahingoittaa vaan vangita. Kerätty omaisuus sitoo ihmistä. Se voi muodostua esteeksi.
Jos sinulla on tullut jokin esteeksi, miten voisit päästä siitä eroon ja siis myös vapautua sen vallasta. Ja seurata Jeesusta. Tämä aika on keskittynyt ulkonäköön – joskus esteeksi tulee toinen ihminen – raha – valta – oma kunnia – kateus – ylpeys – ahneus – katkeruus – pelkuruus. Onko mikään näistä Jumalaa tärkeämpi?
Lain puristuksessa meissä nousee viha ja vastustus Jumalaa kohtaan. Se on luonnollista, sellaisia me olemme.
Miksi Jumala vaatii meiltä niin paljon? Miksi emme saa pitää kiinni itselle tärkeistä asioista? Miksi täytyy luopua asioista, jotka meille ovat niin mieluisia? Eivät mieluisat asiat ylipäätään ole ongelma, ei rikkauskaan – vaan sellaiset asiat, jotka ovat tulleet esteeksi sinun ja Jumalan väliin, ennen kaikkea asiat joista on tullut Jumalan korvike. – Jos jokin hyvä on tullut parhaimman ja tärkeimmän tielle, on tehtävä valintoja. Mitä minä oikeasti haluan: hemmottelua vai pelastusta. Olenko valmis luopumaan jostakin sellaisesta, mistä on tullut turha taakka elämän tiellä.
Ne eivät ole harmittomia asioita. Kysymys on Jumalan vihollisen pyrkimyksestä peittää taivaan ovi. Siksi pitää huolestua itse. Olenko minä huoleton kristitty, joka rakastan maailmaa ja sen nautintoja enemmän kuin Jumalaa.
Jeesus sanoo päivän evankeliumissa aika hätkähdyttävät sanat: ”Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä.” Sinne on vaikea päästä siksi, kun sinne on ahdas portti ja kapea tie. Sinne pääseminen on ihmisille mahdotonta. Mutta kuvittelemme että sinne on helppo päästä, että Jumala on tehnyt sen helpoksi.
Meidän olisi hyvä tulla tuntemaan tuo tosiasia, minkä Jeesus evankeliumissa sanoo: Ihmisille se on mahdotonta. Me emme sinne pääse noin vaan, koska se on meille mahdotonta
Huoleton kuvittelee sen olevan helppoa. Mutta hänen kuvitelmissaan se on helppoa siksi, että sinne on rima niin matalalla. Rima on päin vastoin korkealla – niin korkealla, että paraskaan sinne ei pääse. Mutta Jumala nostaa sinne. Huoleton luulee menevänsä sinne noin vain itse saapastellen. Synnintuntoon tullut ihminen tietää, ettei sinne mennä. Sinne kutsutaan ja sinne nostetaan.
Jeesus esitti vertauksen taivaaseen menemisen vaikeudesta jopa mahdottomuudesta. Kamelin on vaikeampaa mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Kamelia ei saa mahtumaan neulansilmästä. Se on mahdotonta se on järjetöntä. Mutta yhtä vähän ketään ihmistä voi ajatella taivaaseen sellaisenaan.
Voin kuvitella Jumalan taivaassa jutelleen enkelien kanssa. Kun Jumala kertoi ajatuksensa ihmisen ottamisesta taivaaseen, enkelien naamat taisi hieman venähtää – ”Ööö… me enkelit emme ole mitenkään erityisen ennakkoluuloisia, mutta ihminen… taivaassa. Miten tuo turmelusta levittävä syöpäläinen voisi sopia tänne. Eikö se ole vähän sama asia, kuin pukisi rotalle puvun ja väittäisi hänen olevan herrasmies.”
”Olette aivan oikeassa. Mutta lupaan, kun se on pesty Jeesuksen verellä ja puettu Kristuksen pyhyyteen, ette erota kumpi on Jeesus ja kumpi syntinen.”
Ihminenkin kelpaa taivaaseen, kun Jumala tekee hänet taivaskelpoiseksi. Mutta se on Jumalan työ.
Evankeliumi on siis tänään äärettömän vakava. Se ei päästä helpolla. Se saarnaa lain vaatimuksia ja osoittaa meidän heikkouttamme ja pienuuttamme. Mikä tänään meille tuo lohdutuksen sanan? Kristus itse. Kun laki ajaa meidät ahtaalle ja paljastaa tekopyhät rakennelmamme, hurskastelumme, se tekee meille suuren palveluksen: raivaa tilaa Kristukselle. Jumalan työ meissä tekee joskus kipeää, kun hän riisuu meitä ja tekee meistä enemmän itsemme näköisiä ihmisiä.
On olemassa niitä, jotka eivät pääse Jumalan valtakuntaan, koska eivät ota sitä vastaan lasten tavoin. Sitten on niitä joiden on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan – rikkaat, itsevarmat ja tekohurskaat, joilla suuria sisäisiä esteitä Jumalan edessä. Sitten on niitä, jotka rukoilevat: ole minulle syntiselle armollinen.
Siksi tule tänään synteinesi Kristuksen luokse ehtoollispöytään uudistu Jumalan armossa: Kristuksen ruumis ja veri sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.
Se mikä on meille mahdotonta, on Jumalalle mahdollista Jeesuksen kautta.