Tänään on enkelien sunnuntai. Enkelit ovat taivaan näkymättömän valtakunnan asukkaita. Piirsin tähän saarnatuolin viereen täydellisen kopion enkelistä – kaksimetrisen enkelin kuvan. Teitä saattaa vähän häiritä se, että te ette näe mitään kuvaa. Se johtuu siitä, että enkelit ovat näkymättömiä ja tämä minun maalaukseni toistaa sen täydellisesti: Näkymätön enkeli näkymättömässä taulussa. Jos te näkisitte sen, niin silloinhan se ei olisi oikean enkelin näköinen.
Meidän silmämme eivät näe enkelien maailmaa. Enkeleistä ja heidän maailmastaan puhutaan kuitenkin paljon Raamatussa. Itse asiassa Raamatun avaussanat, sen ensimmäinen lause puhuu jo enkelien maailmasta: Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Toisin sanoen. Alussa Jumala loi ensin enkelien taivaan, näkymöttömän maailman ja sitten maan, tämän aineellisen, meille tutun näkyvän maailman. Taivas enkeleineen on meille kuitenkin salattu maailma. Ja sellaisena kai pysyykin.
Jos enkeleitä ei näe, niin joskus herää kysymään, onko niitä oikeasti olemassa? Mistä sen voi tietää? Jotkut ihmiset sanovat kohdanneensa enkelin. Enkeliä ei näe, ei kuule, ei haista ei maista eikä sormin tunne. Tämä johtuu siitä, että enkelit ovat henkiä – niillä ei ole sellaista ruumista niin kuin meillä. enkelit eivät hikoile, eivät syö eivätkä käy potalla. Meillä ei ole oikeastaan sopivaa aistia näkymätöntä enkeliä varten.
Kuitenkin jotkut sanovat tunteneensa enkelin läsnäolon. He ovat kuulleet, tunteneet tai nähneet jotakin, josta he sanovat: se oli enkeli. Miten se on mahdollista, jos niillä ei ole aineellista ruumista? Enkeli on ottanut jonkinlaisen näkyvän hahmon jotta ihminen voisi aistia jotakin. Joku tutkija vuosisatojen takaa on ehdottanut niin, että ilmestyessään enkeli puristaa äkillisesti ilmaa kasaan ja saa siten vaikutelman että sillä olisi ruumis ja vaatteet. Tai sitten, kuten Raamatussakin on annettu ymmärtää, Jumala voi joskus avata silmämme näkemään rajan tuolle puolen enkelien maailmaan – näkemään enemmän kuin silmillä tavallisesti näkee. Enkeleilläkin on ruumis, mutta se on taivaallinen (2 Kun 6)
Kuulimme evankeliumin edellä kaksi enkelikertomusta. Niissä kuvauksissa enkelit olivat kaikkea muuta kuin vain henkiolentoja. Ne vaikuttivat hyvinkin ihmismäisiltä ja ruumiillisilta. Joosua ennen Jerikon valloitusta kohtasi enkelin – luuli häntä ensin sotilaaksi, koska enkeli oli pukeutunut univormuun tai haarniskaan ja hänellä oli miekka kädessään. Hän oli Jumalan sotajoukkojen päällikkö.Tajutessaan olevan enkelin seurassa, Joosua polvistui välittömästi. Niin ihminen toimii vaistomaisesti tuollaisessa tilanteessa. Enkeli pyysi Joosuaa riisumaan kenkänsä jalasta. Hän oli tullut pyhälle paikalle. Ajatellessani tuota pyhää paikkaa ja jalkojen paljastamista, mieleeni palautui toinenkin tilanne, missä kengät oli riisuttu. Se oli silloin kun Jeesus pesi oppilaidensa jalat. Silloin oltiin pyhällä paikalla, mutta heidän edessään ei ollut enkeli vaan jotakin enemmän: Jeesus.
Toinen enkeli vapautti Pietarin vankilasta. Mutta enkelin täytyi ensin herättää hänet. Minusta se oli hauska kohta kertomuksessa. Enkeli turjutti kuorsaavaa Pietaria hereille ja sitten vapautti kahleista.Miltähän tilanne on näyttänyt.
Toisinaan ajattelen, että enkeli on herättänyt minutkin. Joskus herään keskellä yötä enkä tiedä miksi. Mutta ajattelen, että sille oli tarkoitus, että minun on rukoiltava jonkun puolesta. (Heräämiseen saattaa olla inhimillinenkin selitys: ehkä vaimo on potkaissut minua, koska kuorsaan) Mutta sitten on toisenlaisia tilanteita: Herään aamulla kaksi minuuttia ennen kellon soimista. Ihan kuin minut olisi herätetty, vaikka olen nukkunut yksin yöni, kun muu perhe on ollut Laitilassa. Ehkä suojelusenkelillä on ollut pitkä yö valvoa vierellä ja se haluaisi lähteä jo muihin puuhiin. Viimeiset minuutit ovat sille piinaavan hitaita. Niinpä se herättää minut vähän aikaisemmin ja luikkii helpottuneena tiehensä. Kukapa tuon tietää, kun se ei ole jäänyt sitä kertomaan.
Uskon, että Jumala loi enkelit. Uskon, että Jumala on lähettänyt enkeleitä viestintuojiksi ihmisille ja suojelijoiksi. Mutta tiesitkö, että enkeli ei ole Jumalan luomisteoista ihmeellisin. Jumalan luomisteoissa on jotakin vielä ihmeellisempää ja hämmästyttävämpää kuin enkeli. Onko se kenties dinosaurus vai avaruuden mittaamattomuus – Jumalan ihmeellisin ja kaunein luomus olet sinä – ihminen. Hienompi ja kauniimpi kuin enkeli. Tämä tuli ilmeiseksi viimeistään silloin kun maailmankaikkeuden Luoja tuli ihmiseksi. Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi pelastaakseen ihmiset.
Kun ihmiset lankeemuksessa joutuivat eroon Jumalasta ja kadottivat hänet näköpiiristään, he alkoivat harhailla ja yhä syvemmin toimimaan Jumalaa vastaan, Jumala tuli ihmisenä heidän keskelleen. Hän uhrasi elämänsä, jotta ihmiskunta löytäisi tien Jumalan luo. Silti ihmistä sanotaan enkeliä arvokkaammaksi Jumalan silmissä.
Enkeleillä on henkilökohtainen ongema: ne ovat täydellisiä ja juuri siinä on niiden ongelma. Ne pystyvät tekemään mitä vain. Ne tietävät mitä vain. Kuvitelkaapa enkelien yleisurheilukisat. Enkelien sadan metrin juoksu tai keihään heitto ei ole mielenkiintoista katsottavaa. Juoksuun ei kulu sekuntiakaan oli se sitten sata metriä tai maraton – ei sekuntiakaan. Keihäs, jonka enkeli heitti 200 vuotta sitten ei ole vieläkään laskeutunut maahan. Enkelien urheilukisat on siis ongelmallisia. Ne on mielekkäitä vain täällä ihmisten kesken.
Kun Jumala loi ihmisen, ruumiillisen olennon sinun ja minun – hän loi ihmisen jolla on paljon rajoitteita ja puutteita. Ihmisen, jolla on rajalliset voimat, ihmisen, joka ei tiedä kaikkea, joka elää jatkuvassa epävarmuudessa, on heikko ja kuolelvainen – kuitenkin jolla on Jumalan henki – ja heikkonakin, sairaana siinä on jotakin kaunista. Hän kurottautuu rukouksessa Jumalan puoleen. Siinä on jotakin kaunista, koska ihminen ei omista enkelien täydellistä ymmärrystä ja enkelien asemaa, jossa katsotaan alati Jumalan kasvoja. Ihminen elää tämän maailman pimeydessä. Rakkaudella on tilaa ihmisen kaaoksen keskellä. Se tekee ihmisen elämän kauniiksi.
Suurinta ja kauneinta Jeesuksenkin mukaan on ihminen. Mutta ihmistenkin joukossa erityisesti se, joka vaikuttaa kaikkein vähäisimmältä. Ei siis se, joka juoksee nopeiten tai heittää pisimmälle keihästä. Jeesus otti Jumalan mielenmukaisen suuruuden malliksi lapsen. Lapsi on suurin taivasten valtakunnassa – siis siinä valtakunnassa jossa enkelitkin asuvat.
Miksi tämä saarna – mihin sillä pyritään?
Jumalan enkelit ovat suojelijoita ja viestintuojia. Jumala haluaa suojella kalleinta aarrettaan ihmistä. Hän on antanut enkeleille tällaisen tehtävän.
Mutta enkelienkään suojelus ei riitä. Ihmistä on suojeltava ennen kaikkea häneltä itseltään. Tyhmyydessä ja tietämättömyydessä vahingoitamme itseämme ja usein silkasta pahuudestamme aiheutamme itsellemme peruuttamattoman vahingon. Aina kun toimimme Jumalan tahtoa vastaan: valehtelemme, kiusaamme toisia, olemme illkeitä ja väkivaltaisia – ne teot jättävät jäljen toisiin ihmisiin, mutta vielä suuremman jäljen itseemme – emmekä voi pyyhkiä sitä pois – enkelikään ei voi meitä puhdistaa. Vain Jeesus voi silloin auttaa. Antaa anteeksi.
—
Kommentti blogissa: Tämä ylläoleva saarna tuli kasattua vähän hätäisesti. En ole ylpeä siitä.