Jouluna kuulimme ihmeen Jeesus lapsen syntymästä. Nyt Jeesus on kasvanut 12-vuotiaaksi varhaisteiniksi, ja koko perhe oli lähtenyt Jerusalemin pääsiäisjuhlille niin kuin tapana oli. Kertomus 12-vuotiaasta Jeesuksesta on itsessään hauska anekdootti, ja oikeastaan suunnilleen ainoa asia jonka tiedämme Jeesuksen lapsuudesta. Näen jo mielessäni näsäviisaan pikkuvanhan Jeesuksen, joka oli jäänyt temppeliin keskustelemaan vanhojen ukkojen kanssa, ja hieman ylimielisen vastauksen huolestuneille vanhemmille.. ”Mitä te minua etsitte? Mutsi hei.. ota nyt iisisti!”
Heprealaiskirjeessä kuulimme Jeesuksesta puhuttavan apostolina ja ylipappina. Ehkä siksi Jeesus jo nuoresta asti koki olevansa temppelissä kuin kotonaan. Seurakunta voi parhaimmillaan olla kristitylle hengellinen koti. Tekin, jotka istutte tänään täällä kirkossa, voitte ottaa mukavamman asennon ja olla kuin kotonanne. Tervetuloa!
Valomerkki nettilehti kirjoitti jokin aika sitten naisesta, joka kävi vuoden ajan lähes joka sunnuntai messussa. Hän halusi tutustua kirkkoon, koska hän koki sen omassa elämässään vieraaksi. Nainen kertoi, että messussa kosketti erityisesti kauniit kirkkorakennukset, itsekin laulua harrastaneena musiikki, ja kirkossa istuessaan hän sanoi harjoitelleensa tietoista läsnäoloa. Vuoden jälkeen naisella oli myönteisiä kokemuksia jumalanpalveluksista, ja hän sanoi että voisi myös jatkaa kirkossa käymistä. Kuitenkin nainen huomautti siitä, että liian usein kirkkokahvit joutui juomaan yksin. Oppimista meillä olisi siinä, miten uudet kirkossakävijät otetaan vastaan.
Jumalanpalveluksen tai ylipäätään Jumalan palvelemisen ei tarvitse olla monimutkaista, liian ylevää tai koskematonta eikä inhimillisyys tai virheetkään vähennä messun pyhyyttä, koska Jumalan palveleminen ei voi olla pelkkä rituaali tai suoritus. Itsessään yksikään kirkkorakennus ei ole Jumalan asuinsija. Heprealaiskirjeen sanoin, rakentajan kunnia on rakennuksen kunniaa suurempi. Siksi, kun kokoontuessamme kirkkorakennukseen, meidän täytyy muistaa kuka on suurin rakentaja, itse Luojamme. Erityisesti epistolatekstin loppu on puhutteleva: ” Tämä rakennus olemme me, kunhan loppuun saakka säilytämme rohkeutemme ja luottavaisin ja iloisin mielin tuomme julki toivomme.”
Liekkejä on monta
(Virsi 454)