18. sunnuntai helluntaista, Luuk. 14:1-6, Sakari Hosike

Sakari Hosike
Tampereen Luther-talo

Vapauteen Kristus meidät vapautti.

Mistä Jeesus on vapauttanut? Jumalan vihasta.

Missä Jeesus on vapauttanut? Omassatunnossa.

Jeesuksen veren puhdistama omatunto on vapaa ja iloinen.

Nykyajan ihmiselle kaikenlainen vapaus on tuttua ja viime vuosisatoina hän ollut aina vapaampi ja vapaampi.

Kuullessaan tätä raamatunkohtaa ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” nykyajan maallista ihmistä ihmetyttää, että mihin hän, vapaa ihminen tarvitsee vapautusta.

Ihmisen oma vapaus on kuitenkin harhaa.

Ensiksi ihminen on synnin orja.
Toiseksi on olemassa Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki ja ihminen on aina Hänelle alisteinen. Ensimmäinen käsky ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi.” ei ole rauennut, eikä vanhentunut.
Jos ihminen sanoo, että Jumalaa ei ole → Jumala ei siitä lakkaa olemasta, vaan ihminen tekee synnin Jumalaa vastaan. Ilman Jeesusta ihminen on Jumalan vihan alla riippumatta kuinka tietoinen hän on siitä tai kieltääkö hän Jumalan vihan.

Mitä tarkoittaa Kristuksen antama vapaus?

On katsottava lakia, sitä, mistä vapautettiin. Päivän evankeliumissa fariseukset järjestivät sapattina Jeesuksen eteen vesipöhöä sairastavan miehen. He kaikki tiesivät sapattisäädökset. Vapaus, jonka Jeesus antaa, tulee esille tätä lain, kovaa taustaa vasten.

Tämä seuraava ei varsinaisesti koske meitä kristittyjä tai meidän pelastustamme, mutta on meille muistutuksena ja erityisesti muille varoituksena.

Muutamia pykäliä Mooseksen laista sapatin vietosta:

– ”mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi, sinun härkäsi, aasisi tai muu juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on, että palvelijasi ja palvelijattaresi saisivat levätä niinkuin sinäkin.
– Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin.
– Mutta sapatinpäivänä uhraa kaksi vuoden vanhaa virheetöntä karitsaa ynnä kaksi kymmenennestä lestyjä jauhoja, öljyyn sekoitettuna, ruokauhriksi, sekä siihen kuuluva juomauhri.

Kun on kyse Mooseksen laista, kyse ei ollut suuntaviitoista tai harkinnanvaraisuudesta mikä kulloinkin on Jumalan tahdonmukaista ja lähimmäiselle hyväksi, vaan ehdottomasta laista.

”Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.”

Näin muutama kohta sapatista Mooseksen laista juutalaisille.

Erona juutalaisiin lain suhteen meidän muiden tilanteemme oli vielä lohduttomampi. Meille ei edes annettu koskaan lakia, eikä sapattia, Vaan Jumala teki Vanhan liiton vain juutalaisten kanssa.

Juutalaisten ongelma oli alunperin se, että he rikkoivat Vanhan liiton.

Meidän muiden ongelma oli se, että me olimme kokonaan Vanhan liiton ulkopuolella, automaattisesti Jumalan vihan alla.

Jeesuksen ristin sovituksen tähden meidät on vapautettu Jumalan vihan alta ja sama on tarjolla juutalaisille rikkomansa liiton jäljiltä.

Jeesus on vapauttanut meidät Jumalan vihan alta.
Olemme pelastettuja.

Meidän uskoamme ja Kristuksen vapauttamme väijyy kahdelta suunnalta vaara. Yhdellä puolella on lakihenkisyys ja toisella puolella antinomismi.

Lakihenkisyys on yritys kelvata Jumalalle omin teoin ja sen ongelman voi tiivistää lauseisiin: ”Minä en riitä Jeesukselle.” tai ”Minä en kelpaa Jeesukselle.”

Lakihenkisyys ei ole esillä kovinkaan paljoa tällä hetkellä, mutta se on olemassa, jos pintaa raapii. Ja kun ajat taas vaihtuvat, niin lakihenkisyys palaa.

100 vuotta aikaa sitten oli meidänkin kirkossamme suosittu ja vahva suuntaus, joka suosi moraalioppia ja siveysoppia ja sen kannattajat tarkoituksellisesti piilottivat Jeesuksen veriuhrin ja sovituksen, anteeksiannon ja korostivat ihmisen hyviä tekoja. Nykyäänkin moni luulee, että kristinuskon ydin on siveysoppi.
Kristityn kyllä kuuluu elää kunnolla ja syntiä tekemättä, mutta se ei häntä pelasta.

Lakihenkisesti, ennen uskonpuhdistusta ihmiset tekivät tekoja pelastuakseen ja kelvatakseen Jumalalle, se ei ollut leikki, vaan munkki-Lutherkin toteutti paavin kirkon vaatimia perinnäissääntöjä parhaansa mukaan ja uskoi sillä saavansa taivaspaikan ja ennen sitä kauheasti pelkäsi menettävänsä taivaan, jos ei tekoja tehnyt.

Lakihenkisyyttä on sekä meidän sydämessämme että yhteisöissämme. Luonnostaan ihminen yrittää kelvata Jumalalle tai tehdä kauppaa teoillaan – yksi enemmän ja toinen vähemmän. Sitten kun yhdessä mietimme miten seurakuntamme toimii ja mitä meidän seurakunnassamme opetetaan, törmäämme tilanteisiin, joissa joku, minä tai sinä, tuo vilpittömästi tai vilpillisesti ihmissääntöjä Jumalan lakina.

Lakihenkisyys ei ole kadonnut ja sen kanssa on oltava tarkkana. Se orjuuttaa ihmisen epäonnistuviin yrityksiin kelvata Jumalalle.

Isompi ongelma tänä päivänä on antinomismi. Se on piittaamattomuutta, laiskuutta, lisääntyvää tyytymättömyyttä, ylpeyttä ja jumalankieltämistä ja alussa mainitsemaani väärää vapautta.

Lakihenkisyyden ongelma on: ”Minä en riitä Jeesukselle.” tai ”Minä en kelpaa Jeesukselle.”, niin tämän antinomismin ongelma on ”Jeesus ei riitä minulle.” tai ”Jeesus ei kelpaa minulle.”

Nykyajan ihminen on ultra-antinomisti, äärimmäisen vapaa.

Nykyaikana moni maallinen ihminen tai kristitykään ei tyydy Jeesuksen armoon. Jeesus ei riitä: pitäisi olla muutakin ja enemmän ja tässä ajassa.
Ei ole.

Lutherin ajan laista piittaamattomilla antinomisteilla oli sentään ajatus, että on olemassa Jumala ja ihmisen pitäisi olla Hänen kanssaan yhteydessä, vaikka antinomistit repivät itsensä irti Raamatusta ja sakramenteista. Moderni ihminen ajattelee ja tekee mitä tykkää.

Siksi tällaiselle villille ja vapaalle sanat ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” on äärimmäisen vaaralliset, mutta hänelläkin on kuitenkin oikeus niihin.

Lakihenkiset ovat suojelleet monia hengiltä ja Helvettiin, kun Kristuksen vapaus, kristityn vapaus on kielletty. Jos Kristuksen vapaudelle ja armolle asetetaan ihmisehtoja, edes osittain, vapaus ja armo turmellaan.

Yksinkertaisesti: Joka uskoo ja kastetaan, hän pelastuu.

Jeesus ei anna vapautta tehdä syntiä, mutta Hän antaa vapauden elää armahdettuna, Jumalan lapsena.

Jeesus on ristillä vapauttanut jokaisen synnistä, kuolemasta, Saatanasta ja Mooseksen laista.

Vapauteen Kristus vapautti meidät.

Jeesus vapautti ihmisen Jumalan vihasta.

Jeesuksen veri pesee puhtaaksi ja ihmisen omatunto on vapaa ja iloinen, koska Jumalan viha on poissa.