1. sunnuntai loppiaisesta, Luuk. 3: 15–18, 21–22, Satu Valkonen

Satu Valkonen
Savonlinnan seurakunta

Koskettavimpia hetkiä papin työssä on olla kastetilaisuudessa kastamassa pientä vauvaa. On todella hellyttävää nähdä pieni ihmisentaimi läheistensä ympäröimänä ja rakastamana. Tuntuu siltä, että rakkaus on aivan käsin kosketeltavaa tuossa hetkessä kun kaikki läheiset ovat siunaamassa pientä suloista uutta suvun jäsentä.

Kastetilaisuudessa konkretisoituu uskon ydin. Jumala ottaa pienen avuttoman vauvan omaksi lapsekseen ja lahjoittaa tälle pelastuksen Jeesuksessa sekä Pyhän Henkensä elämän voimaksi ja turvaksi. Ei tuo pikkuinen voi noita lahjoja mitenkään ansaita, kuten emme me aikuisetkaan. Jumalan armosta saamme ne lahjaksi ilmaiseksi. Emme voi järjellämme ymmärtää tai selittää kuinka tämä tapahtuu. Jumalan Pyhä Henki toimii kasteessa salatulla tavalla.

Kesällä olin kastejuhlassa Olavinlinnan kappelissa. Kastetilaisuuden jälkeen eräs läsnaolleista kertoi nähneensä kuinka kastehetkellä kyyhkynen oli lentänyt ikkunan ohi. Minua tuo puhutteli kovasti. Onhan juuri kyyhkynen Pyhän Hengen symboli, joka laskeutui Jeesusta kastettaessa Jeesuksen päälle.

Pastori Olli Valtonen kertoo kirjassaan “tuulet tulevat” kastetilaisuudesta joka eteni kaavan mukaan eikä tilanteessa ollut ulkonaisesti mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Jälkeen päin yksi kummeista kertoi parantuneensa vaikeasta ihottumasta Ollin lukiessa Herran siunausta kastetilaisuuden kopuksi. Olli itse ei ollut kokenut tilanteessa mitään erikoista, mutta jälkeen päin sai kuulla kuinka kummi oli vuosia ollut lääkäreiden hoidossa eikä sopivaa lääkettä kutiavaan ihottumaan ollut löytynyt ja tuossa tilanteessa Herran siunauksen aikana henkilö tunsi kuinka voimkas virta kävi hänen lävitseen ja ihottuma oli poissa!

Pyhän Hengen toiminta on usein silmiltämme salattua. Emme tiedä miten ja missä Pyhän Hengen tuulet liikkuvat, koskettavat ja hoitavat. Pyhä Henki sitoutuu Jumalan sanaan ja toimii siellä missä Jumalan sanaa julistetaan. Suuria asioita voi tapahtua siellä missä ollaan Jeesuksen nimessä koolla.

Suurin asia ei kuitenkaan ole fyysinen parantuminen vaan se, että kasteessa meidät on liitetty Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Kaste on Jumalan teko, johon me voimme vastata uskolla. Kasteessa Jumala on ottanut meidät iankaikkiseen liittoon kanssaan eikä hän päästä otettaan irti meistä. Me sen sijaan voimme kääntyä hänestä pois ja hylätä kasteen armon. Siksi kaste yksin ei pelasta meitä, vaan tarvitaan myös usko. Tarvitaan halu pysyä siinä liitossa, johon Jumala on meidät kutsunut. Silloin olemme pelastuksen tiellä.

On merkittävää että juuri kaste on yksi merkittävimpiä niistä asioista, jotka erottavat kirkkokuntia toisistaan. Useat kirkkokunnat korostavat ihmisen omaa tekoa kasteessa. Että ensin tarvitaan usko ja sitten vasta voi mennä aikuiskasteelle. Lapsikasteessa korostuu Jumalan teko meitä kohtaan. Jumala on ensin rakastanut meitä ja me saamme vastata tuohon rakkauteen. Jumala on lähestynyt meitä jo silloin kun olimme vielä pieniä avuttomia vauvoja.

Evankeliumitekstissä kuulimme Jeesuksen kastehetkestä. Olen monesti miettinyt miltä Johannes Kastajasta on mahtanut tuntua kun hän kohtasi Jeesuksen. Hän oli saanut lupauksen, että Messias tulee hänen kastettavakseen. Johannes tiesi olevansa Jeesuksen edelläkävijä ja tienraivaaja. Se oli hänen elämäntehtävänsä. Johannes oli kastanut lukuisia ihmisiä Jordanvirrassa kunnes eräänä päivänä itse Jumalan Poika tuli hänen kastettavakseen. Tuo oli Johanneksen elämän huippuhetki. Jumalan lupaukset toteutuivat, tulivat todeksi. Hän sai kohdata Jeesuksen. Ja siitä hän myös todisti. Kaste kutsuu meitäkin todistamaan Herrastamme. Lähetyskäsky kuuluu jokaiselle.

Johannes todisti Jeesuksesta, että hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki on meidänkin voimamme ja apumme. Ilman Pyhää Henkeä emme saa paljonkaan aikaan. Opetuslapset saivat kokea mitä on kulkea Jumalan voimassa eteen päin. He kokivat elämässään vainoa ja monenlaisia ahdistuksia, mutta se siunaus jota he Jeesuksen yhteydessä kokivat oli suurempi kaikkea. Paavalikin oli valmis heittämään kaiken roskana pois Kristuksen tähden. Tällaista asennetta ei voi ymmärtää ennen kuin saa syvästi kokea Jumalan lapseuden tuoman turvan elämään. Ei tarvitse yhtäkään päivää kulkea yksin ja peloissaan. Kaikki tarpeensa saa tuoda Jeesukselle. Joka hetki saa pyytää häneltä voimia ja johdatusta elämään. Saa turvata Jeesuksen sanaa: “ja katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Jeesukseen uskova voi Paavalin tavoin sanoa: “Elämä on minulle Kristus ja kuolema voitto!” Se, joka on Kristuksessa on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Hänen ei tarvitse pelätä kuolemaa, sillä se on vain portti iankaikkiseen elämään taivaan valtakunnassa. Kun käsi on Jeesuksen kädessä tämän elämän ajan, ei ote irtoa edes kuoleman hetkellä.

Rukous
Jeesus Kristus,
sinä suostuit kasteessa
Vapahtajan kutsumukseesi,
sinä tunnet ihmisen osan.
Meidät on otettu jo varhain sinun hoitoosi.
Elämän haavoittamina tulemme eteesi
ja pyydämme:
Sinä kipujen mies,
paranna meidän kipumme,
anna kestävyyttä ja rohkeutta,
virvoita sielumme ja henkemme.
Kuule meitä, sinä, joka elät ja hallitset
Isän ja Pyhän Hengen kanssa
aina ja ikuisesti. Aamen.