Tämä on yksi vaikuttavimpia tekstejä Raamatussa. Tämä teksti saa aikaan kysymyksiä: Kumpaan joukkoon minä mahdan kuulua? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen; mihin joudun, kun tämä elämä päättyy?
Tämä on elämän tärkein kysymys, jota ei nykyään juuri mietitä ja josta ei haluta edes puhua. Mutta koska jokainen kerran kuolee, suurta viisautta on ottaa selvää, millä tavalla voi olla valmis kuolemaan. Yleensä kuulee sanottavan, että eihän kuolemanjälkeisestä elämästä voi tietää. Mutta Raamattu kyllä kertoo asiasta: Tämän elämän jälkeen elämä jatkuu joko iankaikkisessa taivaassa Jumalan luona tai iankaikkisessa kadotuksessa erossa hänestä.
Tässä tekstissä ja tässä pyhässä vilahtelee pelottavia sanoja. Tuomari, tuomioistuin, rangaistus, iankaikkisuus, kadotus.
Oletko joutunut joskus elämässäsi saanut rangaistuksen? Harva joutuu maallisen oikeusistuimen eteen, mutta jokainen on varmasti tehnyt jotain, mistä on saanut rangaistuksen. Omana kouluaikanani muistan joutuneeni kaksi kertaa jälki-istuntoon: kerran 2.luokalla ja kerran yläasteella. Ei se ollut sen kummempaa kuin istua tunti luokassa koulun jälkeen, mutta muistan kyllä ne kerrat.
Kun rikkoo sääntöjä yhteisössä ja yhteiskunnassa, saa rangaistuksen, ainakin jos jää kiinni. Mutta ihminen voi saada myös epäoikeudenmukaisen tuomion tässä elämässä monellakin tavalla.
Mitä Jumala siihen sanoo? Hän sanoo: Minulle syyttömän julistaminen syyttömäksi ja syyllisen julistaminen syyttömäksi on kauhistus. Ja Jeesus sanoo: Älkää te tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Silti me ihmiset niin helposti tuomitsemme toisiamme, arvostelemme kovin sanoin ja lyömme leimoja toisiimme. Miksi tämän yhteiskunnan; miksi meidän pitää olla niin kovia ja armottomia toinen toisillemme, kun vaihtoehtona olisi armahtaa?
Tässä puheessaan Jeesus käyttää sen ajan tavallisia kuvia vertauksenaan. Tuomitseminen tarkoittaa tässä erottelemista. Itämailla lampaat ja vuohet käyvät yhdessä laitumella. Kaukaa ei näe, kummastako eläimestä on kysymys, vaan vasta illalla paimen erottaa lampaat ja vuohet toisistaan. Lampaat kuvasivat jo Vanhassa Testamentissa Israelin kansaa, mutta Uuden testamentin myötä se laajeni kuvaamaan kaikkia Jeesukseen uskovia. Oikea puoli on tietysti vasenta arvokkaampi.
Jeesuksella, joka tätä puhuu, on tässä monta roolia, hän on se Ihmisen Poika, se joka tulee, hän on paimen joka erottaa lampaat ja vuohet, hän on tuntemattomana liikkuva apua tarvitseva lähimmäinen. Hän on myös Kuningas. se joka syntyi seimen, joka ratsasti aasilla ja joka ei puolustautunut, kun häntä naulittiin ristille. Mutta hän ei ole tässä enää se hiljainen kuningas, vaan hän on kirkkauden ja kunnian kuningas ja tuomari, joka on tullut takaisin tuomitsemaan elävät ja kuollet.
Evankeliumissa kerrottiin että Kuningas tekee ratkaisun hyvien tekojen ja niiden tekemättä jättämisten perusteella. Tekstin mukaan oikealla puolella olevat olivat auttaneet lähimmäistään, kun taas vasemmalla puolelle olevat eivät olleet.
Luterilaisen kirkon opetus on, että ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden. Mutta teotko siis sittenkin ratkaisevat?
Kun tarkemmin katsoo tätä evankeliumia, ei tässä ristiriitaa ole yksin armosta pelastumisen välillä. Oikealla puolella olevathan nimenomaan ihmettelivät, että ai, onko meillä hyviä tekoja. Eivät he luottaneet hyviin tekoihinsa. Vasemmalla puolella olijat taas mielestään olivat tehneet hyviä tekoja, mutta se ei heitä auttanut ja vieläpä heille sanotaan, ettei heillä niitä edes ollutkaan. Johtopäätös on, että omat teot eivät ole siis se, mihin Jumalan edessä kannattaa luottaa. Miten siis pelastuu?
Raamatussa kerrotaan, että taivaaseen voi päästä kahta tietä: On lain tie ja on armon tie. Jos pyrkii lain tietä, ei saa esim. ikinä elämässään kertaakaan edes ajatella pahaa. Tämä lain tie on täysin mahdoton ihmiselle meissä olevan perisynnin tähden. Edes yhtä tuntia emme pysty elämään pyhästi, perisynti on meissä niin kiinni.
Eli jos Jumalan edessä on omien tekojensa varassa, silloin kyllä syntejä ja laiminlyöntejä riittää lueteltavaksi aivan loputtomasti. Yhdenkin laiminlyönnin takia olemme kadotuksen alaisia. Parhaimmissakin hyvissä teoissammekin on mukana itsekkyyttä ja omahyväisyyttä eli nekin ovat siis syntiä.
Vasemmalla puolella olevat yrittivät taivaaseen tätä lain tietä, joka on aivan tuhoon tuomittu yritys. Mutta he eivät tätä tajunneet. Heille Kristus ei ollut jostain syystä kelvannut, he eivät turvanneet siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestamme. Siksi ja juuri siksi he saivat ankaran tuomion, siksi kaikki heidän rikkeensä ja laiminlyöntinsä muistettiin. Siksi hyvätkin teot muuttuivat synniksi. Siksi heidän kohtalonsa oli karu ja surkea.
Mutta helpottava uutinen on se, että taivaaseen on se toinen tie ja se on armon tie. Kirkkauteen päässeitä kutsuttiin vanhurskaiksi. Mitä se tarkoittaa? Vanhurskas on ihminen, joka on syntinen, mutta jonka pahat teot annettu anteeksi.
Raamattu ei tunne muuta vanhurskautta kuin Jumalan vanhurskaus. Ei ole olemassa ihmisestä lähtevää vanhurskautta. Alkukielen sana vanhurskaat tässä on sama kuin mitä käytetään Jumalasta ja hänen vanhurskaudestaan ja siitä vanhurskaudesta, mikä ihmiselle luetaan, kun hän turvaa Jeesukseen Kristukseen. Eli kirkkauteen päässeiden vanhurskaus eli pyhyys, puhtaus ja kelvollisuus Jumalan edessä oli vain ja ainoastaan lahjaa eli uskosta tullutta vanhurskautta.
Eli sittenkin: usko Jeesukseen ratkaisi, eli Kristuksen sovitustyö. Vain se kestää ja riittää tuomiolla Jumalan edessä. Mikään ihmisestä lähtevä ei kestä. Ja kun olemme tuomiolla Kristukseen luottaen, Jumala ei näe eikä muista meidän syntejämme ja laiminlyöntejämme, vaikka meillä kaikilla niitä on masentavan paljon.
Sillä Jumalan edessä me kyllä kaikki olemme nälkäisiä, janoisia, syntiemme keskellä vangittuja, alastomia, puutteellisia, ja ennen kaikkea syyllisiä. Siitä emme pääse mihinkään. Se ei ole vain tunne ja kuvitelma, että Jumala tuomitsee vaan hän todella tekee niin. Jumalalla olisi oikeus sanoa: menkää pois.
Mutta syytetylle ja tuomitulle joka turvaa Jeesukseen, kuuluvatkin armon sanat; Tulkaa tänne te Isäni siunaama, sillä Jeesus kärsi sinulle kuuluvan rangaistuksen.
Tämä siksi, että se nälkäinen, janoinen, vangittu, alaston oli Jeesus. Jeesus kärsi meidän tuomiomme, kärsi iankaikkisen kadotuksen.
Ja tässä ei ole vielä kaikki! Me emme saa vain anteeksi, vaan vieläkin enemmän: Koska uskomme Jeesukseen, Jumala lukee meidän hyväksemme Kristuksen pyhyyden ja puhtauden eli hänen synnittömän ja pyhän elämänsä! Ja me saamme Kristuksen hyvät teot ansioksemme.
Huolimatta siitä, että pelastus on kuin onkin yksin armosta, yksin, uskosta, yksin Kristuksen tähden, on suhtauduttava vakavasti siihen mitä Jeesus sanoo lähimmäisten rakastamisesta tässä ja muualla.
Miten minä elän? Miten elän Kristuksen omana, miten rakennan Kristus-kalliolle? Elänkö itsekkäästi?
Joka päivä paras tapa osoittaa kiitollisuutta ja rakkautta Jumalaan, on rakastaa hänen luomiaan ja lunastamiaan ihmisiä.