Tein alkuviikosta vaimon kanssa muutaman päivän lomamatkan Vilnaan, Liettuan pääkaupunkiin. Matkustelun aiheuttama kasvihuoneilmiön edistäminen on kohdallani jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Aina välillä on kuitenkin tullut käytyä tutustumassa joihinkin uusiin Euroopan maihin. Matkaoppaista saa niiden historiasta helposti ja nopeasti karkean kuvan. Matkaoppaita lukiessa joutuu hämmästelemään sitä, kuinka paljon sotaa ja väkivaltaa eri maiden historiaan sisältyy. Monista sodista ja miehittäjien mielivallasta ovat liettualaisetkin joutuneet kärsimään.
Ihmiskunnan historia on karua sotien ja väkivallan historiaa ja Pahan valta todellisuutta, jonka kieltäminen sotii räikeästi tosiasioita vastaan. Raamatun mukaan on olemassa persoonallinen Paha, Saatana, joka kiusaa ihmisiä ja yrittää saada heidät toimimaan haluamallaan tavalla. Samoin Raamattu opettaa, että ihminen ei pysty omin voimin taistelemaan Pahaa vastaan. Kaikista kiistattomista tosiasioista huolimatta on historian kuluessa aina uudestaan ja uudestaan taivuttu uskomaan, että Pahaa ei ole olemassa ja että ihmiset eivät enää tulevaisuudessa tee samanlaisia hirmutekoja kuin aikaisemmin. Yksittäisinä ihmisinäkin haluamme uskoa, että me emme voi syyllistyä sellaiseen, mihin jotkut toiset ovat joskus syyllistyneet, ja että ne pahat teot, joita olemme tehneet, eivät enää toistu elämässämme.
Ihminen pysyy kuitenkin aina pohjimmiltaan samanlaisena. Kukaan meistä ei voi muuttua yhtään paremmaksi, eikä ihmiskunnassa tapahdu kehitystä ajan kuluessa: lapset eivät ole parempia eivätkä myöskään pahempia ihmisiä kuin heidän vanhempansa. Periaatteessa kuka tahansa voi tehdä samanlaisia pahoja tekoja kuin joku toinen, vaikka käytännössä kaikki eivät tietenkään erilaisten lähtökohtien ja olosuhteiden takia syyllisty samanlaisiin synteihin. Myös ihmisen luonteenpiirteet vaikuttavat siihen, millaiset synnin tekemisen mahdollisuudet toteutuvat hänen elämässään; joku ei esimerkiksi pelkkää arkuuttaan uskalla toteuttaa pahoja aikeitaan. Viime kädessä on ainoastaan Jumalan armoa, että synnin kaikki tuhovoimat eivät pääse valloilleen meidän elämässämme.
Saatana uskottelee meille ihan toista. Kiusaaja pyrkii juuri siihen, että kuvittelemme, ettei häntä, persoonallista Pahaa ole olemassa, ja uskomme, että pystymme omin voimin muuttamaan elämämme. Todellisuudessa vain Jumalan Henki voi uudistaa elämämme niin, että synnin ja pahuuden voimat eivät pysty pitämään meitä otteessaan. Ainoastaan Kristus, joka asuu sydämessämme, voi voittaa ja estää Pahan hyökkäykset. Kun ihminen luottaa itseensä ja omiin yrityksiinsä, hänen tilansa on lopussa pahempi kuin alussa, kuten päivän evankeliumissa sanotaan. Samoin tapahtuu ja toistuu ihmiskunnan historiassa. Kun vaikeiden aikojen jälkeen tulee rauhallisia ja seesteisiä aikoja, mutta ihmiset eivät turvaudu Jumalaan, vaan kuvittelevat, että he pystyvät pitämään loitolla pahuuden voimat, he itse asiassa avaavat niille ovet, ja ne astuvat sisään ja asettuvat taloksi.
Päivän evankeliumissa kuvataan, kuinka ihminen pahan hengen lähdön jälkeen ikään kuin lakaisee sydämensä huoneen ja laittaa sen hyvään järjestykseen. Jeesus ei mitenkään moiti tällaisia ihmisen hyviä pyrkimyksiä. Kaikki inhimillinen toiminta, mikä toteuttaa sitä järjestystä, jonka Jumala asetti ihmisen ja maailman luodessaan, on tietysti hyvä asia. Mutta ihmisen sydämessä on kuitenkin tyhjä tila, jota hän ei pysty itse täyttämään. Miksi paha henki jättää ihmisen rauhaan, sitä ei päivän evankeliumissa kerrota, mutta aikanaan paha henki joka tapauksessa palaa takaisin mukanaan vielä väkevämpiä pahuuden voimia, joita ihminen ei pysty vastustamaan ja jotka ottavat hänet valtaansa.
Saatana ei suinkaan tee ihmisen elämää aina ulkonaisesti vaikeaksi ja raskaaksi, kun hän ohjaa sitä, vaikka saatamme näin kuvitella. Päinvastoin Saatana pyrkii usein tekemään ihmisten elämän mahdollisimman mukavaksi, jotta nämä eivät ajattelisi Jumalaa ja kuvittelisivat olevansa oman elämänsä herroja. Sekään ei pidä paikkaansa, että Saatanan toimintatavat ovat karkeita ja suoraviivaisia. Aikanaan ja sopivalla hetkellä Pahan valta käy suoraan hyökkäykseen, mutta yleensä Kiusaaja hyökkää kimppuumme epäsuorasti ja niin ovelasta, että emme ymmärrä, mistä on kysymys, jos Jumalan Henki ei paljasta hänen aikeitaan.
Lutherin mukaan saatana “laulaa suloisesti” ja “jakelee kaikkein ihanimpia ajatuksia”. Parhaimman ja kauneimman lupaaminen kuuluu hänen tapoihinsa ja hän tekeytyy jumalalliseksi, hyväksi ja puhtaaksi. Saatana on valehtelija ja naamioinnin mestari, joka esittää valheensa Jumalan nimissä ja väittää haluavansa ihmisen parasta. Hän pyrkii siihen, että näkisimme syntimme väärässä valossa ja keksisimme niille jonkin selityksen tai jopa hyvän ja ylevän tarkoituksen.
Jokaisen ihmisen sydän on kahden vallan, Jumalan ja Saatanan, taistelukenttä. Me joudumme olemaan mukana Hyvän ja Pahan välisessä taistelussa halusimmepa sitä tai emme, puolueettomaan asemaan asettuminen on mahdotonta. Sanoohan Jeesus päivän evankeliumissa, että jokainen on joko hänen puolellaan tai häntä vastaan. Olemme väistämättä Jeesuksen vastustajia, jos emme tarvitse Vapahtajaa ja kuvittelemme, että Pahan valta ei pysty hallitsemaan meitä. Silloin Saatana on onnistunut pettämään meidät ja voittamaan meidät puolelleen, vaikka emme tätä itse ymmärrä.
Saatana on meille ylivoimainen vastustaja. Mutta jos meidän asemamme on huono taistellessamme häntä vastaan, hänen asemansa on vielä huonompi, kun hän käy epätoivoista taistelua Jumalaa vastaan. Saatanasta ei ole Jumalan vastustajaksi, vaan hänen täytyy loppujen lopuksi olla Jumalan Saatana eli hänen täytyy tietämättään ja vastentahtoisesti toteuttaa Jumalan suunnitelmia.
Jeesus voitti täydellisesti Pahan vallan kuollessaan syyttömänä ristillä ja noustessaan ylös kuolleista. Tänään ylösnoussut Kristus voi meidän sydämessämme ja elämässämme torjua Pahan hyökkäykset. Vain hän voi paljastaa Kiusaajan juonet, ja vain häneen turvautuen voimme voittaa kiusaukset. Synti toki vaikuttaa sydämessämme kuolinpäiväämme saakka, ja usein me myös lankeamme ja teemme syntiä ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Mutta silloinkin Jeesus on Puolustajamme. Saatana ei voi syyttää meitä, kun tunnustamme syntimme ja laskemme ne Jeesuksen päälle. Hän on ne täydellisesti sovittanut ja hävittänyt.
Jumala näkee Kristukseen turvautuvan syntisen Poikansa kaltaisena: synnittömänä, pyhänä ja puhtaana. Eikä meidän syytäjällämme ole tähän mitään sanomista.
Kiinnittäkäämme sen tähden katseemme, ajatuksemme ja sydämemme jatkuvasti ja hellittämättä Jeesukseen Kristukseen, ja rukoilkaamme, että saisimme nähdä hänet sellaisena kuin hän on. Silloin olemme hyvässä turvassa. Tämän sunnuntain vanha latinankielinen nimi on “Oculi”, mikä merkitsee “minun silmäni”. Nimi tulee päivän psalmista, jossa sanotaan: “Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta.” (Ps. 25:15) Jeesukseen katsova välttää Pahan ansat ja vapautuu niistä.
Maailma näyttää erilaiselta Jeesukseen katsovan silmin: hän uskaltaa nähdä pahuuden maailmassa ja omassa sydämessä, koska hän näkee myös, että Pahan valta on voitettu vastaansanomattomasti ja lopullisesti.