“Jos Jumala on olemassa, on sietämätöntä ajatella, että se en ole minä.” Näin sanoi filosofi Friedrich Nietzsche, jonka ajatuksista muun muassa natsit saivat vaikutteita kehittäessään ideologiaansa.
Nietzschen sanonta tuntuu ensi kuulemalta merkilliseltä ja käsittämättömältä. Siihen sisältyy kuitenkin syvä totuus ja nimenomaan Raamatun meille ilmoittama totuus, vaikka Nietzsche itse ei ajatustaan Raamatun valossa ymmärtänytkään. Raamatun mukaan jokainen ihminen haluaa Jumalaksi Jumalan paikalle. Luultavasti kukaan meistä ei ole toki miettinyt mielessään, että haluaisi nousta taivaaseen ja asettua Jumalan paikalle. Silti meistä tuntuu syvällä sisimmässämme sietämättömältä se, että Jumala on meidän yläpuolellamme, vaikka emme tätä sisäistä tuntoamme välttämättä ensinkään tiedosta. Olemmehan me syntisiä, ja synti on ensisijaisesti juuri kapinaa Jumalaa vastaan ja sydämen luopumista hänestä – kuten rippikoulussa opetetaan – ja vasta toissijaisesti pahojen ja väärien tekojen tekemistä.
Synnissä on kysymys siitä, että haluamme olla kaikessa oman elämämme herroja ja samalla myös lähimmäistemme herroja ja pyrimme tekemään Jumalastakin palvelijamme. Siksi valta on ihmiselle vaarallinen asia, ja siksi on tärkeää, että kaikkea ihmisille annettua valtaa voidaan tavalla tai toisella kontrolloida. Valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti. Monien rajattomasti valtaa käyttäneiden diktaattorien kohtalo osoittaa, kuinka vaikeaa tai mieluumminkin mahdotonta ihmisen on luopua vallasta. Kun vaihtoehtoina on ollut kuolema tai vallasta luopuminen, he ovat valinneet kuoleman. Heidän kohtalonsa paljastaa karulla ja hirvittävällä tavalla, miten kovasti ihminen haluaa olla Jumala, ja on ikään kuin peili, josta voimme nähdä itsemme.
Meidän täytyy jättää ja saamme jättää lukemattomia ihmisiä tappaneet diktaattoritkin todellisen Jumalan käsiin; ehkä he lopulta katuivat ja ehkä Jumalan armo tavoitti heidät. Se itsepintaisuus, millä he jatkoivat eteenpäin väärällä, Jumalasta poispäin vievällä tiellä, ilmentää kuitenkin lopullista paatumista ja Jumalasta eroon joutumista.
Samanlaisesta itsepintaisesta Jumalan vastustamisesta kertoo myös päivän evankeliumi. Ihmiset, ennen muuta fariseukset, torjuivat Jeesuksen, vaikka hän oli tehnyt lukemattomia tunnustekoja eikä kenelläkään ollut mitään syytä olla uskomatta häneen. Evankelista sanoo, että ihmiset eivät voineet uskoa, koska Jumala oli sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että Jumala määrää jotkut ihmiset jo etukäteen paatumukseen ja sen seurauksena kadotukseen. Jumalan Henki oli päinvastoin äärimäisen sitkeästi uudelleen ja uudelleen vetänyt Jeesuksen vastustajia hänen luokseen ja hylännyt heidät epäuskoonsa vasta sitten, kun oli käynyt täysin selväksi, että he eivät halunneet nöyrtyä. Lopullinen paatumus, jolloin Jumala paaduttaa ihmisen, merkitsee sitä, että Jumala jättää ihmisen oman ylpeytensä ja paatumuksensa vangiksi.
Raamatussa kutsutaan tällaista loppuun asti vietyä Jumalan vastustamista synniksi Pyhää Henkeä vastaan. Lukemattomat ihmiset ja ehkä monet meistäkin ovat ahdistuksissaan kyselleet: Olenko tehnyt syntiä Pyhää Henkeä vastaan ja kuuluuko Jumalan armo enää minulle? Näin kyselevälle voidaan vakuuttaa, että varmasti kuuluu. Tällainen kysely on varma merkki siitä, että ihminen ei ole tehnyt lopullista syntiä. Synti Pyhää Henkeä vastaan ei edes ole mikään yksittäinen synti, eikä lopullisesti paatunut ihminen kysele enää mitään aralla tunnolla.
Pyhä Henki kirkastaa meille Kristuksen. Päivän evankeliumissa sanotaan, että profeetta Jesaja oli jo etukäteen nähnyt Pyhän Hengen vaikutuksesta Kristuksen ja hänestä loistavan kirkkauden, jota Jeesuksen vastustajat eivät paatumuksessaan kyenneet näkemään. Synti Pyhää henkeä vastaan on sitä, että ihminen johdonmukaisesti ja loppuun asti kieltäytyy tarvitsemasta Vapahtajaa ja mitätöi näin Pyhän Hengen työn sydämessään.
Pahan valta on saavuttanut Jeesuksen lopullisesti torjuneessa ihmisessä täyden mittansa. Tällaisesta ihmisestä on tullut siinä mielessä persoonallisen pahan eli saatanan kaltainen, että katumus on hänelle täysin vieras asia. Saatana ei halua mistään hinnasta tunnustaa, että hän on väärässä ja Jumala oikeassa ja että hän on ansainnut tulla tuomituksi. Samoin on peruuttamattomasti paatuneen ihmisen laita.
Saatana on kuitenkin perin pohjin väärässä. Hän on väärässä siinä, että hän ei näe itseään oikeassa valossa, ja hän on väärässä myös siinä, että hänellä on täysin väärä kuva Jumalana olemisesta. Mekään emme Jumalaksi halutessamme ymmärrä traagisessa sokeudessamme, mitä Jumalana oleminen on. Uskonpuhdistajamme Martti Luther on sanonut: “Olla Jumala on antaa, ei ottaa.” Me kuvittelemme, että Jumalana oleminen on ottamista: kaiken hyvän itsellä pitämistä, vallan käyttöä, vaatimista, pakottamista ja toisten palveltavana olemista. Todellisuudessa Jumalana oleminen on antamista: omasta luopumista, rakastamista ilman mitään ehtoja, kaiken hyvän jakamista, kärsimykseen suostumista ja palvelemista. Jeesus sanoo itsestään, että hän ei tullut “palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.” (Matt. 20:28)
Jeesus on voittanut pahan vallan ja lunastanut meidät vapaiksi asettumalla meidän asemaamme ja kuolemalla puolestamme. Tämä merkitsee sitä, että meistä voi tulla jumalia! Meistä voi todellakin tulla jumalia, mutta tämä tapahtuu kokonaan eri tavoin kuin syntinen ihminen kuvittelee. Meidät on kastettu Jeesuksen, todellisen Jumalan ja samalla todellisen ihmisen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen, ja kun pysymme hänen yhteydessään, meistä tulee kerran hänen kaltaisiaan. Eli meistä tulee jumalia ja kristuksia – mutta tietysti pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.
Jumalana oleminen on antamista ja palvelemista, ja jos me haluamme olla Jeesuksen seuraajia, jumalia ja kristuksia, meidänkin tulee palvella pyyteettömästi lähimmäisiämme ja antaa heille itsemme. Itsessämme meistä ei kuitenkaan ole palvelijoiksi. Voimme toki tehdä ulkonaisesti oikeita ja hyviä tekoja, ja tämä on tietysti sinänsä hyvin tärkeää ja arvokasta, mutta kun Jumala, joka tuntee meidät paremmin kuin me itse, tutkii meitä, joudumme tunnustamaan, että kaikkein parhaimpiinkin tekoihimme ja pyrkimyksiimme liittyy itsekkäitä vaikuttimia. On tärkeää, että ymmärrämme tämän ja opimme tuntemaan itseämme, sillä kun opimme tuntemaan itseämme, voimme oppia tuntemaan myös Jeesuksen. Hänen tuntemisensa on elämämme tärkein asia.
Opimme tuntemaan Jeesuksen, kun saamme kuulla, mitä hän on tehnyt meidän hyväksemme: Kuinka hän on tullut meidän tasollemme tai asettunut jopa meidän alapuolellemme, kuinka hän on nöyryyttänyt itsensä ja alentunut kaikkien orjaksi, kuinka hän on suostunut pilkattavaksi, kuinka hän on kärsinyt meidän ansaitsemamme rangaistuksen, kuinka hän on tullut kaikkien, jopa Taivaallisen Isänsäkin, hylkäämäksi. Jeesuksen ristillä paljastuu kaikkein syvimmin, mitä Jumalana oleminen on. Siinä paljastuu, kuinka Jumala on valmis antamaan kaikkensa, jopa itsensä, kuinka hän on valmis antamaan jopa oman Poikansa kuolemaan meidän tähtemme.
Sanomaan rististä kätkeytyy Jumalan voima. Tämä sanoma järkyttää meitä, mutta siinä paljastuu meille myös Jumalan käsittämättömän rakkaus. Tässä sanomassa Jeesus tulee itse luoksemme. Silloin kova sydämemme alkaa avautua hänelle ja hän sitoo meidät rakkauden sitein itseensä. Nämä siteet ovat täysin erilaisia kuin vallan siteet: niihin ei liity pakkoa eikä vaatimusta ja ne jättävät meille aina vapauden. Silti mitkään siteet eivät ole niitä vahvempia. Vallan siteet katkeavat, mutta rakkauden siteet eivät katkea koskaan. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.
Kun kohtaamme Jumalan rakkauden Jeesuksessa ja alamme hieman aavistella sitä, mitä Jumala oleminen merkitsee, meissäkin syntyy halu palvella toisiamme, ei palkkion tähde, ei siksi, että meistä tulisi jumalia, vaan pelkästään siksi, että haluamme antaa lähimmäisillemme jotain ihan ilmaiseksi. Halu palvella syntyy vain ristin juurella, ja sinne me joudumme palaamaan aina uudelleen ja uudelleen.
Hyvä ystävä, mieti sitä, että sinunkin sydämessäsi asuu halu olla Jumala, mutta muista samalla, mitä Jumalana oleminen lopulta on, ja kiitä siitä, että sinusta voi tulla jumala Jeesuksen tähden.