Jeesuksen haudalle tulleet naiset etsivät “elävää kuolleiden joukosta”. He olivat hämmennyksissään ja kovin murheellisia Jeesuksen kuoleman johdosta eivätkä odottanet, että mitään yllättävää tapahtuisi. Heidän ainoa ajatuksensa oli, että he voitelisivat Jeesuksen ruumiin ja suorittaisivat hänen hautaamisensa loppuun kunnialliseen tapaan. Ilmeisesti naiset eivät tienneet, että kaikki tarpeellinen oli jo tehty. Olihan Joosef Arimatialainen laittanut yhdessä Nikodemoksen kanssa Jeesuksen hautaan, jonka hän oli hakkauttanut kallioon itseään varten.
Kuollutta lähti myös Pietari etsimään. Hän ei muiden opetuslasten tavoin uskonut naisia, vaan piti heitä epäluotettavina todistajina. Pietari otaksui, että Jeesuksen ruumis on häpäisty ja viety katopaikalle tai joukkohautaan ryövärien kanssa.
Ihminen ei koskaan löydä ylösnousutta ja elävää Jeesusta eikä osaa etsiä häntä. Päädymme uskonnollisessa etsinnässämme siihen, että kunnioitamme Jeesusta poikkeuksellisena ihmisenä, jonka opetuksia on hyvä noudattaa ja jonka esimerkkiä kannattaa seurata. Voimme myös kiinnittyä kristilliseen perinteeseen ja katsoa, että kristinusko on arvokas tai jopa korvaamattoman arvokas osa länsimaista kulttuuria. Ehkä näemme Jeesuksen persoonassa ja vaiheissa jopa jotain ainutlaatuista ja ajattelemme, että kertomukset Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta puhuvat vaikuttavammin kuin mikään muu ihmiselämän syvimmistä mysteereistä. Mutta pitemmälle emme pääse. Jeesusta itseään emme löydä emmekä usko – emme ainakaan sydämessämme –, että hän on kuollut meidän puolestamme, noussut kuolleista ja elää ja hallitsee synnin, kuoleman ja pahan vallan voittajana.
Siksi ei olekaan mikään ihme, että nykyajan ihmisen sanotaan olevan mahdotonta uskoa Jeesuksen neitseestäsyntymiseen ja ylösnousemukseen. Usein kuulee myös väittävän, että nykyihminen ei voi ymmärtää, miten Jeesuksen ristinkuolema lahjoittaa langenneelle ihmiskunnalle syntien anteeksiantamuksen. Todellisuudessa Jeesuksen ajan ihmisten oli yhtä vaikea uskoa hänen ylösnousemukseensa ja ymmärtää hänen ristinkuolemansa merkitys kuin meidän. Edes Jeesuksen läheisimmät ja rakkaimmat ihmiset eivät kyenneet näkemään hänen kuolemassaan mitään muuta kuin täydellisen tappion ja tuhon. He eivät osanneet ottaa huomioon sitä mahdollisuutta, että Jeesus oli noussut kuolleista, vaikka Jeesus oli itse kertonut heille, miten tulee käymään.
Jotain täysin poikkeuksellista ja yllättävää täytyi tapahtua ennen kuin Jeesuksen haudalle tulleet naiset ja opetuslapset uskoivat. Enkelien täytyi kertoa heille, että Jeesus oli noussut kuolleista, ja ennen kaikkea ylösnousseen Jeesuksen täytyi itse ilmestyä heille. Ylösnousemus ja ylösnousseen Kristuksen ilmestyminen muuttivat kaiken: pelokkaista opetuslapsista tuli rohkeita Kristuksen todistajia, jotka lähtivät viemään hyvää sanomaa hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan kaikkialle siihen aikaan tunnettuun maailmaan.
Ellei Jeesus olisi ilmestynyt opetuslapsille, kaikki olisi päättynyt toisin. Jeesus olisi osoittautunut vain yhdeksi oman uskonnollisen lahkon perustajaksi, jonka suureet puheet olisivat paljastuneet pelkäksi haihatteluksi ja jonka kannattajat olisivat surkeasti pettyneet.
Miten opetuslasten olisi tällöin käynyt? Parhaimmassa tapauksessa he olisivat jääneet joksikin aikaa piileskelemään peloissaan lukittujen ovien taakse suureen kaupunkiin, jonka hälinään he, maaseudun asukkaat, eivät olleet tottuneet, ja palanneet sitten vaivihkaa kotikulmilleen Galileaan. Siellä he olisivat yrittäneet unohtaa kaiken, mutta ikävät muistot olisivat toisinaan palautuneet väistämättä mieleen. Huono omatunto olisi muistuttanut heitä siitä, kuinka he kielsivät mestarinsa ja jättivät hänet yksin. Noloina he olisivat muistelleet, kuinka he olivat odottaneet, että pääsiäisjuhlilla tapahtuisi suuri käänne, lopullinen läpimurto.
Opetuslasten umpikuja pitkänperjantain jälkeen oli kuitenkin niin täydellinen, että heistä varmaan tuntui siltä, etteivät he voi päästä enää edes hapuillen kunnolla elämään kiinni. Mutta juuri silloin olikin Jumalan aika. Ihmeissään opetuslapset saivat havaita, että suuri käänne oli sittenkin tapahtunut. Se oli vain käsittämättömän paljon valtavampi kuin olivat osanneet uneksiakaan ja aivan toisenlainen kuin he olivat kuvitelleet. Kun ylösnoussut ilmestyi, suuri käänne tapahtui opetuslasten omassakin elämässä, ja murhe muuttui ylösnousemusriemuksi.
Luther korostaa kirjoituksissaan jatkuvasti sitä, että Jumala kätkeytyy vastakohtaansa ja toimii vastakohtien kautta: Sen jonka Jumala haluaa tehdä iloiseksi, hän tekee ensin murheelliseksi, sen jonka hän haluaa ravita, hän tekee ensin nälkäiseksi, sen jonka hän haluaa pelastaa, hän antaa ensin joutua hätään, sen jonka hän haluaa ylentää, hän ensin alentaa, siltä jolle hän haluaa ilmoittaa itsensä, hän ensin kätkeytyy. Näin Jumala menetteli Jeesuksen kohdalla: tie pääsiäiseen kulki vain pitkänperjantain kautta. Näin Jumala menetteli opetuslasten kohdalla: heistä tuli oikeita apostoleja vasta siten, kun heidän omat toiveensa olivat murskaantuneet. Ja näin Jumala menettelee jokaisen Jeesuksen seuraajan kohdalla. Tämän osoittaa jokaisen kristityn kokemus todeksi.
Jumala toimii meidän jokaisen kohdalla niin kuin parhaaksi näkee. Ulkonaiset elämänvaiheemme ovat erilaisia: toisen elämässä on paljon suuria murroksia, toisen elämä etenee tasaisempia latuja. Erilaisia ovat sisäiset kokemuksemmekin. Mutta jotain yhteistä kaikkien Jeesukseen uskovien kokemuksissakin siis on. Ja se on juuri tämä: Tulemme riisutuiksi omista mahdollisuuksistamme; ymmärrämme olevamme itsessämme kadottuja syntisiä, Jeesuksen kieltäjiä ja kavaltajia; joudumme tunnustamaan, että oma etsintämme johtaa vain kuolleen ja omien ajatustemme mukaisen Jeesuksen luo.
Uskon elävään ja ylösnousseeseen Kristukseen antaa vain hän itse. Opetuslasten tavoin mekin uskomme vasta sitten, kun ylösnoussut itse ilmestyy meille ja antaa meille uskon sydämeemme. Kristilliseen uskoon kuuluu se, että uskomme siihen, mitä Raamatussa kerrotaan kerran tapahtuneen, mutta syvimmältään usko on yhteyttä ylösnousseeseen Kristukseen ja hänen elämäänsä meissä.
Ylösnoussut ilmestyy meille samalla tavoin kuin opetuslapsille. En tarkoita sitä, että hän näyttäytyisi meille kuten opetuslapsille ennen helatorstaita. Näin Jeesus ei meille enää ilmesty. Mutta hän ilmestyy meillekin kuten opetuslapsille aivan yllättäen.
Itse emme voi tehdä mitään. Voimme vain opetuslasten tavoin odottaa ja olla hiljaa. Jeesuksen ilmestyminen oli opetuslapsille täydellinen yllätys. Mutta kyllä he silti hämmentyneinä jotain odottivat. Muutoinhan he olisivat heti hajaantuneet. Jollain tavoin he toivoivat, vaikka toivoa ei ollut. He toivoivat jotain – tietämättä mitä toivoivat. Mekin voimme odottaa, olla hiljaa Jeesuksen edessä, kaivata, toivoa.
Ja kun Jeesus ilmestyy, me ihmettelemme ja pääsiäisriemu täyttää sydämemme. Ehkä juuri tänään on se päivä, jolloin Jeesus ilmestyy sinulle. Hän voi ilmestyä, kun olet ehtoollispöydässä tai kun kuulet Jumalan sanaa täällä kirkossa tai kun luet kotona Raamattua tai kun ystävä vakuuttaa sinulle, että Kristus on totisesti ylösnoussut. Jää odottamaa ja toivomaan. Varmasti Kristus ilmestyy sinullekin juuri oikealla hetkellä kuten aikanaan opetuslapsille.