Päivän evankeliumi kertoo meidän kristittyjen olevan maan suola ja maailman valo. Tässä saarnassa pohdiskelen, mitä merkitsee olla maan suolana. Suola oli Jeesuksen aikaan hyvin arvokasta ja sitä tarvittiin muun muassa ruuan säilömiseen. Suolaa arvostettiin ja se oli tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Vanhassa testamentissa solmitut liitot vahvistettiin suolalla. Teurasuhrien lisäksi Jumalalle uhrattiin suolaa. Juutalaisten sapatin viettoon kuuluu edelleenkin tapa kastaa leipä suolaan. Se on merkkinä Jumalalle, että he haluavat pysyä siinä liitossa, jonka Jumala solmi Aabrahamin kanssa.
Nykyään me suolaamme maata talvisin tai lähinnä teitä, jotta jää sulaisi ja ei olisi niin liukasta. Mutta jo Vanhassa testamentissa tunnetaan tapa kostaa sodassa vastapuolelle suolamaalla näiden viljelysmaat, mikä tietenkin johti maan tärveltymiseen ja sadon menettämiseen. Ehkä ihan tällaista maan suolana olemista Jeesus ei varmastikaan tarkoittanut.
Aika usein, kun olen kuullut käytettävän sanaa suolainen kristitty tai suolainen pappi, on se merkinnyt sellaista ihmistä, joka on jyrkkä ja ehdoton. Varmasti jokaisella on kokemusta tällaisista liian suolaisista kristityistä, jotka elävät siten, että painavat toisia alas samalla kun nostavat itseään ylös. Ehkä olemme itsekin välillä tällaisia. Pitkän linjan gospelmuusikko Pekka Simojoki kertoi joskus uransa alkuajoista ja siitä, miten hänellä oli hieman pidempi tukka kuin kunnon kristityillä olisi kuulunut olla. Erään konsertin jälkeen, eräs ihminen tuli kommentoimaan Pekalle, että ei tuolla tukalla taivaaseen mennä. Pekka oli vastannut ottamalla hiuksistaan kiinni ja kysymällä, että voitko näyttää, että missä menee se taivasraja, minä leikkaan sitten siitä kohtaa poikki. Kumma kyllä, Pekka ei saanut vastausta. Kun meissä kristityissä on liikaa suolaa, on vaarana, että me heitämme sitä toistemme haavoihin. Olemme niin suolaisia, että lähellämme on muiden syntisten vaikea olla.
Toinen ääripää on kristitty, jonka suola menettää makunsa. Kristitty voi muuttua ihmiseksi, joka ei uskalla tai halua syystä tai toisesta toimia oikein. Se on sitä, kun katsoo vierestä töissä, kun toista työntekijää kiusataan. Se on sitä, että ummistetaan silmät maailman ongelmilta ja uskotellaan, että Raamattu kehottaa rakastamaan vain omia maanmiehiään. Se on sitä, kun halutaan varjella omaa etua totuuden, oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisen kustannuksella. Suolaton kristitty kumartaa joka suuntaan, eikä huomaa pyllistävänsä Jumalalle.
Mikä sitten on oikeanlaisen suolaisuuden merkki? Suola tuo ruuasta maut esiin. Liika suola tekee ruuasta syömäkelvotonta ja liian vähäinen suola taas mautonta. Maan suolana oleminen voisi tarkoittaa sellaista kristittyä, jonka elämässä näkyy Galatalaiskirjeessä luetellut Hengen hedelmät. Paavali kirjoittaa Galatan seurakunnalle seuraavanlaisesti ”antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Tällaisista merkeistä tunnistaa siis suolaisen kristityn. Samalla tavalla kuin suola tuo ruuan maut hienolla tavalla esiin, niin suolainen kristitty saa muistakin ihmisistä parhaat puolet esiin.
En usko, että sormien heristely, moralisointi, halveksunta tai neuvominen saa aikaan muutosta toisissa ihmisissä. Suurimpia muutoksen tekijöitä ovat ihmiset, jotka omalla esimerkillään välittävät kokemuksen Jumalan rakkaudesta, armosta ja hyväksynnästä. Mietipä omassa elämässäsi ihmisiä, joita olen katsonut ylöspäin ja miettinyt, tuon kaltainen minäkin haluan olla. Mihin joukkoon sijoittaisit hänet? Liian suolaisiin, mauttomiin vai tähän viimeiseen ryhmään. Todennäköisesti ihailemasi ihminen on kuulunut tähän viimeiseen joukkoon.
Liian suolaisen kristityn tarkoituksena on saada aikaan muutosta muissa ihmisissä. Mutta miksi hän sitten epäonnistuu? Galatalaiskirje antaa meille siihenkin vastauksen: Jumalan laki herättää meissä vihaa. Jumalan laki kaikkine käskyineen ja ohjeineen on hyvä ja pyhä, mutta meissä syntisissä se herättää vain ärtymystä: taas minulta vaaditaan jotakin. Jumalan laki on kuin höylä: jos puu on hyvä, niin höylä kyllä saa höylättyä puusta Kristuksen muotoisen. – Niin kuin meidän kristittyjen tulisi kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen – Mutta me emme ole hyvää puuta, me olemme synnin turmelemia. Vähän niin kuin lahoa puuta. Yritäpä lahosta puusta höylätä jotakin muotoa esiin. Se vain murenee. Niinpä sormien heristely ja paheksunta eivät auta. Vain rakkaudella on voima muuttaa ihmistä.
Lukekaapa joskus evankeliumeja sillä silmällä, että miten Jeesus kohtaa ihmisiä. Mitä suurempi syntinen, sitä lempeämpi Jeesus on. Mitä suuremmat luulot ihmisellä on itsestään, sitä ankarampi Jeesus on. Jeesus haluaa valaa voimaa syntisiin: minä nostan sinut ylös ja autan sinua niin, että ihmiset näkevät, että minä olen ihmeitä tekevä Jumala. Ne, jotka luulevat liian suuria itsestään Jeesus haluaa palauttaa maan pinnalle. Mutta heillekin on varattu oma paikkansa kasvaa pienemmäksi, jotta Kristus heissä kasvaisi suuremmaksi.