On kulunut 100 vuotta Lotta Svärdin perustamisesta. Noihin vuosiin sisältyy hyvin erilaisia vaiheita. Juhlapäivän näkyvä vietto on tarpeen, jotta nuoremmat sukupolvet oppivat tuntemaan järjestöä. Millainen järjestö Lotta Svärd oli?
Järjestön juuret ovat sisällissodan rintamanaisissa. He hoitivat ja lohduttivat kärsiviä riippumatta siitä, mitä puolta nämä edustivat. Alkuvaiheessa korostettiin ”kodin” ja ”isänmaan” merkitystä. Pian mukaan liitettiin ”uskonnon” merkitys. Tärkeäksi koettiin myös aikaisempien sukupolvien työn kunnioitus.
Sotavuosina lotat palvelivat monenlaisissa tehtävissä. Suomi selviytyi, mutta hinta oli kova. Lottajärjestö lakkautettiin marraskuussa 1944. Lakkauttamien oli ankara isku ja järkytys. Kuvaava on Taulumäen kirkossa pidetty hiljainen jumalanpalvelus. Se kokosi kirkon ääriään myöten täyteen hiljaisia lottia eri puolilta Keski-Suomea. Näin lottien toiminnasta tuli vaiettu todellisuus pitkäksi aikaa. Asian voi silti nähdä toisinkin: muistot eivät ole kadonneet mihinkään, mutta vielä kerran oli palveltava isänmaata, nyt vaikenemalla.
Lotta-puku ja muut symbolit
Lottien itseymmärryksen kannalta lotta-puvulla on ollut suuri vertauskuvallinen merkitys. Sen avulla lotat erottuivat muista ja liittyivät yksilöä laajempaan yhteisöönsä. Puku kertoi omaa kieltään puvun kantajasta ja hänen tehtävästään.
Vastaava merkitys oli lottapuvun kieltämisellä: se teki järjestön lakkauttamisesta henkilökohtaisesti totta. Jotkut noudattivat ohjetta ja polttivat pukunsa ja lakkinsa. Toiset kätkivät puvun vastoin määräystä. Kolmannet muokkasivat sen uusiokäyttöä varten: näin puku jatkoi palvelemista toisessa muodossa. Menettelytavasta riippumatta puvun hylkääminen satutti sen kantajaa ja kyseenalaisti hänen suorittamansa palvelutehtävän.
Tärkeä itseymmärrykselle oli myös Lotta-lupaus. Siihen sisällytettiin alkuvaiheessa ”uskonto”. Sen merkitys näkyy vahvasti Lotta Svärdin kultaisissa sanoissa. Nämä 12 kohtaa muodostivat yksinkertaiset elämänohjeet. Ensimmäinen ja perustava kohta kuului näin: ”Jumalan pelko olkoon elämäsi suurin voima.” Tässä yhteydessä apuna käytetty katekismuksen ilmaus tarkoittaa kauhistuneen pelon sijasta rakastavaa kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Pikkulottien omissa kultaisissa sanoissa sama asia ilmaistiin paljon lempeämmin: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken.”
Lottien henkinen ja hengellinen perintö näkyy erityisellä tavalla Lapuan hiippakunnan elämässä. Keväällä 1940 lotat hankkivat omistukseensa Kuortaneen Haapaniemen vanhan pappilan. Sinne perustettiin sotainvalidien hoitokoti. Kun tämä toiminta loppui, pappilasta tuli vuonna 1968 Lapuan hiippakunnan kurssikeskus. Se on edelleen hiippakuntamme sydän. – Lotat, pikkulotat ja heidän läheisensä ovat aina tervetulleet Haapaniemeen.
Lähetetty palvelemaan
Tämän juhlapäivän evankeliumissa kerrotaan Jeesuksesta, joka kokoaa oppilaat viimeiselle yhteiselle aterialle. Ennen ateriointia oli tapana, että pöytäpalvelija huolehti ruokailijoiden peseytymisestä. Niin nytkin. Oppilaiden estelystä huolimatta Jeesus halusi pestä oppilaiden jalat. Näin hän antoi heille esimerkin siitä, kuinka heidän tuli palvella toinen toisiaan. Vaikka Jeesus oli oppilaiden opettaja ja herra, hän toimi orjan ja palvelijan tavoin (Joh. 13:14-15).
Tällaisen palvelemisen asenteen Jeesus liitti oppilaiden tulevaan tehtävään. Hän muistutti heitä: ”ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.” (Joh. 16-17) Olennaista oli siis pyrkimys palvella. Sen mukaisesti oppilaiden tuli toimia, kun he lähtisivät kertomaan ylösnousseesta Kristuksesta. Heidät oli kutsuttu apostolin tehtävään, ja heidät lähetettiin palvelemaan. Se on yhä kristillinen elämäntapa.
Pikkulottien eetos
Kun luen pikkulotille laadittuja kultaisia sanoja, löydän jotain samankaltaista. Heitä kasvatettiin Kultaisilla sanoilla näin: ”Rakasta sekä palvele kotiasi ja isänmaatasi.”; ”Ole hyvä.”; ”Suorita ilomielin velvollisuutesi.”; ”Ole hyvä toveri ja rehellinen ystävä.” – Vaikka ohjeissa korostetaan määräysten noudattamista ja kuria, kultaisten sanojen kärki on toisen huomioon ottamisessa ja palvelemisessa. Se oli keskeinen osa pikkulotan saamaa kasvatusta. Samoin elämänrohkeus, johon kehotettiin näin: ”Kunnioita mennyttä ja usko tulevaisuuteen.”; ”Älä lannistu vaikeuksissa.” – Tällaista kannustusta suomalaiset nuoret tarvitsevat tänäänkin.
Lisäksi ohjeista näkyy toinen merkityksellinen piirre: lotta ei edustanut itseään vaan yhteisöä. Yhteisö oli tärkeämpi kuin yksilö. Yhteisö kasvatti pikkulotan palvelemaan Jumalaa, kotia ja isänmaata. Yhteisön rajat olivat kotia ja isänmaata laajemmat: niihin sisältyi myös aikaisempien sukupolvien työn kunnioitus.
Lotat olivat lisäksi omaa aikaansa edellä, kun heille muistutettiin ympäristön merkityksestä. Kultaisin sanoin: ”Huomaa luonnon kauneudessa Jumalan suuruus.” Vaikka historiallinen konteksti on tänään toisenlainen, Lotta-järjestön arvoille olisi käyttöä ja tarvetta nyky-yhteiskunnassa. Yksilöllisyyden voimistuessa joudumme kamppailemaan yhteisöllisyyden ohenemisen kanssa.
Yhteys lähettäjään
Myös Jeesuksen puheesta käy ilmi vahva yhteisöllisyys. Jeesuksen näkökulma on kuitenkin toinen kuin pikkulottien ohjeiden. Hänen oppilaansa olivat Kristuksen lähettiläitä. Heitä sitoi lähettäjän antama tehtävä ja sanoman sisältö. Tämä liitti lähettäjän ja lähetetyn erityisellä tavalla toisiinsa. Jeesus sanoi: ”joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut” (Joh. 13:20). Jeesuksen sanoman erityispiirre oli siten siinä, että se loi yhteyden Jeesuksen, hänen lähettiläidensä ja vastaanottavien kuulijoiden välille.
Eikä tässä kaikki. Jeesus avarsi yhteyttä kaiken edellä todetun lisäksi vielä yhteen suuntaan, ylöspäin. Hän jatkoi nimittäin puhettaan näin: ”joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 13:20). Jeesuksen lähettilään toiminta johtaa näin siihen, että syntyy yhteys Isän Jumalan ja armoa kaipaavan ihmisen välille. Yhdistävänä lenkkinä on Jeesus Kristus: hänet Isä lähetti luoksemme.
Jeesuksen läsnäoloa me kaikki tarvitsemme, sillä kultaisten sanojen vaatimukset ovat varsin suuret. Määräysten ja kultaisten sanojen periaatteiden moitteetonkaan noudattaminen ei sittenkään riitä. Ei riitä lotalle, ei riitä minulle eikä riitä sinulle. Kaikki me jäämme keskeneräisiksi ja armon kerjäläisiksi. Armo on meitä varten. Aamen.