Konfirmaatiosaarna
Pietari, Johannes ja Jaakob näkivät vuorella ollessaan Jeesuksen uudessa valossa: kirkkaana, kirkastettuna. Kuva Jeesuksesta selkeni heidän mielissään. Jotakin tällaista tapahtui ehkä myös meille leirillämme. Saimme uusia näkökulmia Jeesukseen, kristilliseen uskoon, koko elämään. Olisiko leirin aikana löytynyt oma, aito tapa olla kristitty.
Leirijakso on usein hieno kokemus. Opitaan tuntemaan uusia ihmisiä ja aletaan kokea yhteishenkeä. Se on jollakin tapaa irrallinen kokemus arjesta; ollaan vähän niin kuin jossakin omassa kuplassa. Kirkastusvuorella nuo kolme opetuslastakin olivat vähän samankaltaisessa tilanteessa. He olisivat jopa halunneet alkaa rakentaa sinne vuorelle majoja, jotakin vähän pysyvämpää; mutta vuorelta oli tultava alas, takaisin taas ihan siihen tavalliseen elämään.
Meillekään usko Jeesukseen ei saa olla jossakin omassa kuplassa olemista, taivaissa liitelemistä. Usko on tarkoitettu voimaksi ihan tähän arkiseen elämään. Ja silti me tarvitsemme hetkiä, jolloin tunnemme pyhän kosketuksen. Jotkut kutsuvat niitä ”ohuiksi paikoiksi – thin places.” siinä raja tämän ja tuonpuoleisen välillä jotenkin katoaa ja tuntee kuuluvansa yhteen koko luomakunnan kanssa – silloin tajuaa, että kaikki ihmiset maailmassa ovat tärkeitä – me olemme veljiä ja sisaria keskenämme.
Tällaiset kokemukset jättävät meihin pysyvän jäljen – saamme jotakin sellaista, jota emme koskaan unohda. Tulee uusi näkökulma elämään – silmät avautuvat.
Jotakin tällaista pysyvää ja koko elämää kannattelevaa saamme olla etsimässä. Kristittyinä näemme, että Jeesuksessa on juuri tämä elämän syvin tarkoitus; hänen opetuksensa lähimmäisen ja jopa vihollisen rakastamisesta on ihan siinä keskiössä; opetus elämän huolettomuudesta – olemme sittenkin Jumalan varassa, eikä rikkauksien kerääminen ja sillä tavalla olemassaolomme varmistaminen saa olla se juttu. Elämä ei sittenkään ole Monopoli-peliä, eikä mitään muutakaan peliä. Olemme luodut pitämään huolta toisistamme, ja elämän syvin tarkoitus voi toteutua vain suhteessa toisiin ihmisiin. Eräissä hautajaisissa kuulin, että vainaja oli innostunut ihmisistä. Antaessaan saa paljon enemmän kuin voi kuvitella.
Usein me, varsinkin miehet, sanomme ei, kun pitäisi sanoa joo. Kaikki uusi pelottaa meitä. Tällä asenteella jäämme helposti oman elämämme sivustakatsojiksi. Pitää oppia sanomaan elämälle ja sen haasteille kyllä. Emme aina voi edeltä käsin tarkalleen tietää, mihin kaikkeen se johtaa, mutta siinä kai se elämän suola onkin. Jokainen teistäkin saa rohkeasti olla oma itsensä ja ottaa elämänsä haltuun. Älä jää oman elämäsi sivustakatsojaksi. Elämä on ihmeellistä, ja sinä olet ihme. Anna kaiken sen mihin sinulla on potentiaalia tulla esiin. On myös hyvä muistaa, että oman tien kulkeminen ei aina ole helppoa. Välittää Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta tähän maailmaan vaatii veronsa. Puolustaa heikkoa ja sorrettua – korottaa äänensä sen puolesta, jota kiusataan; sanoa sen sijaan, että olisi vain hiljaa, on rohkea teko.
Leirillä osa teistä nuorista sai olla valmistelemassa saarnoja yhteisiin jumalanpalvelushetkiimme – tahdon tässä nostaa esiin joitakin niistä ajatuksista, joita siellä nousi: te saarnasitte meille mm. näin: ”Hyvään elämään kuuluu kaverit, läheiset ihmiset, koti ja se että on tärkeitä ihmisiä ympärillä, myös se, että elämä on turvallista eikä tarvitse pelätä esim., kun joutuu kulkemaan pimeällä kotiin. Omaan ja toisten turvallisuuteen voi vaikuttaa siten, että ei ota turhia riskejä, noudattaa sääntöjä ja ohjeita. Kaikilla on myös hyvä olla, kun kukaan ei tuomitse toista. Kaikkia ihmisiä tulee kunnioittaa. On tärkeää näyttää esimerkkiä, kohdella muita kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Jumala haluaa, että me hyväksymme kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat. On helpompaa hyväksyä toiset, kun voi hyväksyä itsensä, uskoa itseensä ja arvostaa itseään. Voi kehittää itseään siinä mistä tykkää ja missä on hyvä. Voi myös muistaa sen mitä Psalmissa sanottiin: ’Minä olen ihme, suuri ihme.’ On hyvä myös auttaa ja puolustaa niitä, joita vaikkapa kiusataan. Kun jotain kiusataan, voi yrittää mennä apuun. Jos ei itse uskalla, voi kertoa tilanteesta tai pyytää jotain toista auttamaan.”
Kun aiheenamme olivat elämän vaikeudet, saarnasitte meille näin: ”Elämässä tulee vastoinkäymisiä, eikä niiltä kukaan välty. Ihminen voi menettää läheisen, voi mennä välit kaverin kanssa, voi tulla ero parisuhteessa, voi sairastua vakavasti, voi kohdata erilaisia onnettomuuksia, ei ehkä saa haluamaansa opiskelupaikkaa, ja kaikki nämä voivat viedä elämänhalun ja voi tulla toivoton olo. Silloin on hyvä, jos voi puhua jollekin ko. vaikeista asioista, pitää myös antaa itselleen aikaa, sillä aika parantaa haavat, ja yrittää keskittyä positiivisiin asioihin.” Ja sitten saarna jatkuu näin: ”Jos kaverillesi on tapahtunut jotain pahaa niin mene kuitenkin hänen luokse, vaikka tuntuisi että et osaa sanoa mitään. Silloinkin voit olla vain läsnä. Muista että Jeesus on aina kanssasi.”
Te kummit olette antaneet näille nuorille aivan erinomaisia ohjeita. Tässä niistä muutamia poimintoja:
Ole aina utelias, ole valmis oppimaan uutta. Maailmassa on loputtomasti ihmeellisiä asioita, ja ne aukeavat pikkuhiljaa. Jokainen askel avaa uusia näkymiä, joita et ole ennen tullut ajatelleeksi.
Uskalla olla oma itsesi. Älä muuta itseäsi muiden takia. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin, se on onnellisuuden kannalta tärkeää. Muista tehdä itsesi onnelliseksi. Ympäröi itsesi ihmisillä, joiden seurassa on hyvä olla. Puhu heidän kanssaan ja kuuntele heitä. Ystävät ja perhe ovat elämän sielu. Kuuntele toisia, mutta myös itseäsi.
Muista myös olla itsellesi armollinen. Älä lannistu, jos teet virheitä. Muista, että niistä oppii. Kaikki tekee virheitä. Hyväksy ne ja opi niistä. Asioilla on tapana järjestyä.
Tee rohkeita ratkaisuja, jotka ovat omasta mielestä hyviä. Seuraa sydämesi ääntä silloinkin, kun et tiedä minne se johtaa. Harvoin tiedämme tarkalleen mitä haluamme ja mikä on oikea ratkaisu. On kuitenkin tärkeää hapuilla siihen suuntaan, joka jotenkin sisimmässä tuntuu oikealta. Mitä tahansa haluaa, sen voi saavuttaa. Haasta itseäsi, niin löydät uusia puolia itsestäsi. Olet se mikä itse uskot olevasi. Kun muistat kuunnella sydäntäsi ja sieluasi ja uskoa itseesi, tulet saavuttamaan unelmasi.
Nauti elämästä täysillä. Tee asioita, jotka herättävät innostuksen sisälläsi. Pidä kiinni rehellisyydestä. Ole hyvä muille ihmisille; siitä saat itse paljon, ja se tulee aina takaisin. Antaessa saa itse vähintään yhtä paljon. Pyri oikeudenmukaisuuteen, ymmärrä erilaisuutta.
Hulluttele, jos siltä tuntuu. Anna tunteittesi tulla, kaikkien. Itke itkusi ja iloitse onnistumisistasi, niistä pienistäkin.
Toivottavasti löydät oman tapasi uskoa ja saat siitä lohtua ja voimaa. Ei ole yhtä oikeaa polkua, mutta hyviä ohjenuoria on! Me emme ole ikinä valmiita, vaan olemme matkalla läpi elämän, joka on meille kaikille ainutkertainen ja omannäköinen. Kaikilla meillä on oma tiemme, valomme ja varjomme, joista muut eivät tiedä. Naura paljon! ja ennen kaikkea nauti elämän tarjoamasta hienosta seikkailusta, arkisista asioista ja käännekohdista.
Aivan huikeita neuvoja ja ohjeita koetusta elämästä nousevia.
Tämän päivän kertomuksen ehkä tärkein näkökulma on vielä nostamatta esiin. Siellä vuorella olivat läsnä kaksi Vanhan testamentin voimahahmoa: Mooses, jonka kautta Jumala antoi lakinsa, ja profeetta Elia, jonka kautta Jumala teki ihmeellisiä tekoja. Laki ja profeetat oli käsite, kun puhuttiin Vanhasta liitosta. Mooses ja Elia edustivat näitä – koko kirjoituksia. Siellä vuorella tuli lopuksi pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!” Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin.
Ei enää meitä ulkoapäin puhutteleva laki, eivät edes profeetat ja heidän ihmeelliset tekonsa, vaan Jeesus, Jumalan Poika. Häntä me seuraamme; häntä kuuntelemme – Johanneksen evankeliumissa Jeesus muistuttaa monta kertaa, että hän on meissä ja me olemme hänessä. Kasteessamme meidät on jo häneen liitetty. Jo silloin päällemme laskettiin kädet ja saimme Pyhän Hengen. Tuo sama siunaus kätten päällepanemisen kautta saadaan konfirmaatiossa, ja ehtoolliselle käydessämme yhteys Jeesukseen vahvistuu.
Laulamme nyt vireen 510, ja sen jälkeen pyydän teitä, rakkaat nuoret, astumaan tänne alttarin ääreen.