Sielukas laulaja ja tinkimätön taide-elokuvantekijä Anna Eriksson myöntää olevansa hengellinen ihminen. Jumalan olemassaolo on ollut hänelle aina itsestäänselvyys. Nuorena rippileirille mennessään hänellä oli palava halu tulla uskoon. – Myöhemmin tajusin, että eihän minun tarvinnut, koska olin jo.
Eriksson on luonut taiteilijana nahkansa monta kertaa. Lapsena arkuus ja lukuisat muutot maailman toiselle puolen ja takaisin saivat hänet tuntemaan ulkopuolisuutta. Nykyisin hän kokee olevansa omaehtoisena elokuvantekijänä, puolisona ja äitinä siunattu.
Länsimaissa on Anna Erikssonin mukaan siirrytty pelkojen aikakauteen, jossa kuolemaa paetaan viihteeseen ja puhelimeen. – Lopputulema on katastrofaalinen. Emme pääse kuolemaa pakoon. Taiteilijoiden pitäisi uskaltaa kohdata tämä tosiasia tinkimättömällä asenteella. Taiteilijan tehtävä on olla venttiili, joka purkaa kaikki paineet.
Pinnallisen ja rahakeskeisen viihdemaailman lainalaisuudet ovat Erikssonin mukaan siirtyneet myös taiteen puolelle. Mikään taidemuoto ei ole niiltä enää suojassa. – Ellei taide pysy vapaana ideologioista ja muotivirtauksista, se kuolee ja tyrehtyy.
Miten ja miksi Anna Eriksson on kasvanut ja muuttunut elämänmatkallaan äitinä, puolisona ja taiteilijana? Mille asioille hän nykyään palaa? Lue lisää Askel-lehden heinä-elokuun tuplanumerosta! Jutun kirjoitti Janne Villa ja kuvasi Matti Pyykkö.
