Mikkelin tuoreen piispan Mari Parkkisen jumalasuhde on mutkaton. Välillä hän kiukuttelee Jumalalle, välillä kiittää ja ylistää – ja aina rakastaa. Aktiivisena maailmanparantajana hän on käynyt myös uupumuksen rajoilla. Nykyään elämän tärkeysjärjestys on selvä: Jumala ja perhe ovat tärkeimmät. Jokaisella on lupa levätä Jumalan armossa juuri sellaisena kuin on, Parkkinen sanoo.
Isoäitiys saa Mari Parkkisen sydämen pakahtumaan rakkaudesta. 3-vuotias lapsenlapsi tekee mielellään kirkkohommia mummin kanssa. Toisinaan vanhempien ja isovanhempien välejä hiertävät erilaiset tavat ja arvot. Parkkisen mukaan on selvää, että lasten huoltajilla on päätösvalta. Isovanhempien tehtävä on tukea.
Entä jos isovanhempi suree, että hänen lapsenlastaan ei ole kastettu? – Asiasta voi jutella avoimesti ja pyrkiä sanoittamaan kasteen merkitystä tämän ajan kielellä. Vanhempia ei kuitenkaan pidä painostaa. Jumalalla on valta toimia ajallaan ja tavallaan. Myös tämän asian voi jättää turvallisin mielin Jumalan käsiin, Parkkinen vakuuttaa.
Lisää Parkkisen elämästä, ajatuksista ja tiestä papiksi ja piispaksi voit lukea tammikuun Askel-lehdestä. Jutun kirjoitti Emilia Karhu ja kuvasi Maarit Lahikainen.
