Vuoden kuluttua keuruulaisella Down-pojalla Jooa Aro-Panulalla, 16, on edessä jännittävä elämänmuutos. Hän muuttaa pois kotoa ja suuntaa ammatillisiin opintoihin. Hän harrastaa musiikkia ja liikuntaa ja haaveilee löytävänsä opistosta kivan tyttöystävän. Usko tuo Jooalle turvaa. – Rukoilen Jeesusta. Hän on ilmestynyt mulle yöllä. Jeesus näytti hyvältä, hän kertoo.
Aro-Panulat tietävät, että erityisnuorelle ei ole välttämättä hyväksi asua kotona pitkään, sillä vanhempien tulee helposti passattua lastaan liikaa. Tuettu asuminen muualla auttaa nuorta oppimaan uusia arjen taitoja.
Kymmenvuotias pikkusisko Tiiu on ollut Jooalle korvaamaton leikkikaveri ja apu. Sisarukset tykkäävät esimerkiksi keppihevosista, joita talon terassilta löytyy useita. Isä on tehnyt niille oikean esteradankin.
– Opin jo pienenä ymmärtämään Jooan puhetta ja minun on silloin tällöin oltava tulkkina, jos joku ei ymmärrä häntä, Tiiu sanoo.
Millaista on Jooan ja Aro-Panulan perheen arki? Millaiset asiat Jooaa erityisesti innostavat ja kiinnostavat? Mitkä asiat erityisnuoren kanssa tuovat elämään erityistä iloa, entä huolta? Lue lisää Askel-lehden heinä-elokuun tuplanumerosta! Jutun kirjoitti Kirsi-Klaudia Kangas ja kuvasi Juha Juurikkamäki.
