Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Kommentoin tätä uutista osoitteessa http://hannu-sorri.blogspot.fi/
Minusta tämä on tällainen perinteinen ”minun tapani uskoa on ainoa oikea ja muut ovat harhaoppisia” -kirjoitus.
Tämän laatuinen ylimielisyys ja itserakkaus ei suuresti kerää pisteitä ainakaan minulta. Tosin blogisti omassa kaippivoipaisuudessaan minun pisteistäni tuskin välittää.
Zero points.
En ole keräämässä pisteitä enkä osallistu mihinkään kilpailuun.
Sokes usko Raamattuun vie harhaan. Henkilökohtainen kyvykäs ajattelu yhteen Korkeimpaan antaa edellytykset ns. pelastukseen, mitä se sitten onkaan. Se selviää jos selviää poislähtömme jälkeen planeetaltamme.
Henkilökohtainen kyvykäs ajattelu vei harhaan. Kiitos Herran etten ollut tarpeeksi kyvykäs! ”Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.” Matt. 5:3
Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” Matt. 11:25-27
Hyvä blogi, kiitos Riitta!
Harhaopit, kuten lipilaariteologia (gnostilaisuus) vie kadotukseen.
Mitä yhteyttä, Juha, näet liberaaliteologialla ja gnostilaisuudella?
Kiitos hyvästä kysymyksestä, Kari. Gnostilaiset ja monet liberaalit eivät usko Jumalan syntymistä ihmiseksi neitsyt Mariasta. Kieltävät Kolmiyhteisen Jumalan; Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Molemmat ovat eksyneet Kristuksen kirkon opista, pyhästä Raamatusta eli koko Raamatun Herrasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Kiitos Juha!
”Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”
Näinhän se on, jos holvikaaren ylin kivi, jota osuvasti sanotaan lakikiveksi, ja joka kulmassa on, otetaan pois niin koko rakennus romahtaa.
Mutta miten Jeesus ja laki voisivat olla sama asia, kun evankeliumi perustuu nimenomaa lain kumoamiseksi, juuri laki ja sen kumoaminen ovat evankeliumin syy olla olemassa, jos syy komotaan, poistetaan, samalla kumoutuu myös kumoaja, ja uhri, koska sillä ei ole enää syytä, jonka seuraus se olisi.
Lakia ei ole kumottu vaan täytetty. Jeesus täytti lain puolestamme. Kyllä tämä Raamatusta selvästi käy ilmi. Tiedän että v. -92 käännöksessä on käytetty sanaa ”kumottu”. Siinä juuri näkyy pieleen mennyt käännös. Se on ristiriidassa koko muun Raamatun kanssa.
Uhria ei ole kumottu, koska vain uskomalla tähän meidän edestämme annettuun uhriin voin pelastua.
Ei kukaan pahuutta (synti) kiellä. Sehän tunkee joka tuutista, välillä omasta suusta (ja näppäimistöltä). Oikeusistuimissa ei palkita hyvyyttä, vaan tuomitaan se paha, mihin ihminen (jopa uskovainen) kykenee. Pahuuden ja hyvyyden raja ei kulje ihmisten välillä, vaan ihmisen sisällä. Ellei syntiä olisi, mitä jumalallakaan tekisi. Jumala onkin ovelasti pitänyt huolen, että ihminen riippuu löysässä hirressä (kirkon opin mukaan). Kalliiksi tulee.
Ei roiku löysässä hirressä. Ihmisen tulee tutkia sydäntään Psalmin 139:23-24 kirjoittajan sanoin:
”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”
Kiitos Riitta! Asiat ovat juuri näin. Nyt ollaan ytimessä, kyseesssä on kirkolle ja meille kaikille ns. elämän ja kuoleman kysymys. Ei yllätä, jos kirjoituksesi herättää ärtymystä ja voimakkaita vastareaktioita. Mielestäni käsittämätöntä, että joku voi tulkita kirjoituksesi osoittavan itserakkautta ja ylimielisyyttä.
Riita vastaa juuri tuohon kysymykseesi: ”miksi”.
Riitta : ” Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ”.
Joten on selvää ja tuosta em. johtuen suoranainen seuraus, että meihin kohdistetaan vakavia syytöksiä ja tuomioita. Tämän tähden olemme usein hiljaa, emmekä uskalla julistaa evankeliumia sellaisena toimivana ja dynaamisena voimana, joka muuttaa ihmisen oikeasti. Sen sijaa tyydytään puhumaan armollisuudesta ja rakkaudesta, jota ei oikeasti meistä omasta takaa löydy. Sen sijaan jos tunnustamme syntimme ja omistamme anteeksiantamuksen Jeesuksen sovitustyön tähden, niin todellisesti vapaudumme syyllisyyden taakasta. Silloin Jumalan rakkaus voi vasta vuotaa sydämeemme ja se rakkaus pääsee sitten koskettamaan lähimmäisiämme ja meitä. Vasta silloin voimme kehottaa toisiamme rakastamaan kaikkia uskovia. Tuo kehotus ilman syyllisyydestä vapautumista ei tuota tulosta. Vain syntinen ihminen joka on saanut syntinsä anteeksi kykenee oikeasti rakastamaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Josta seuraa tietenkin se, että tuo rakkaus kohdistuu myös niihin joita Jumala rakastaa.
Kiitos Timo! Arvasin, että blogini saa aikaan ärtymystäkin.
Tuo Mikko Niemisen kommentti taitaa kyllä enemmän kertoa hänen omasta mielenlaadustaan ja sisimmästään. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. (tai käsi kirjoittaa :))
”Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa.”
Se on ollut alusta lähtien vaikeaa, kuten jo Paavali ja hänen kirjeittensä kohdeseurakunnat todistavat, ja on edelleen. Tulkintoja on monenlaisia ja sinunkin edustamasi tulkinta on vain yksi niistä.
”Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa.”
”Liberaaliteologia” perustunee ainakin osittain eksegetiikkaan, Raamatun tieteelliseen, kriittiseen tutkimukseen. Tieteellinen tutkimus ei voi ottaa Jumalaa huomioon, joten sitä on myös luettava niin ja pidettävä mielessä, että sitä kautta ei kovin ”hengellisiä” tuloksia voida saadakaan. Toki niilläkin raamatullinen pohja on, koska Raamattua siinäkin tutkitaan.
”Lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä.”
Juuri näin. Meillä vain tahtoo helposti olla se tietynlainen, konservatiivisuuteen perustuva ennakkokäsitys Raamatusta.
”Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä.”
Ei tainnut Paavalin aikana olla nykyajan liberaaliteologiaa. Pikemminkin päinvastoin. Hän itse edusti sitä liberaalimpaa vaihtoehtoa eli uskoa Jeesukseen.
Heb. 11:8 sanotaan, että ”ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.”
Toisin sanoen Jumalan sana on sellainen, että se aukeaa vain sille, joka lukee sitä rukoillen nöyränä etsien totuutta. Siis tulee uskoa että Jumala puhuu Raamatussa juuri minulle.
Itselleni ei kyllä riittänyt sellainen asioiden suhteellistaminen, että olisi monia totuuksia. Kullakin olisi ikään kuin oma totuutensa.
Jeesus sanookin että hän itse on tie, totuus ja elämä. Psalmi 51:8: ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.” Jumala kyllä ilmoittaa meille itsensä, kun me häntä etsimme ja totuutta etsimme. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän on tajuttava asemamme Jumalan edessä. Hän näkee kaiken sisimpäämme asti. Mitään ei voi häneltä salata.
Totta kai on erilaisia korostuksia eri kristillisissä kirkoissa. Mutta jos ei enää uskota siihen mitä Apostolisessa tai Nikean uskontunnustuksessa lausutaan, niin ei kyse enää ole kristinuskosta. Näin on käynyt liberaaliteologiassa. Toki siinäkin on eri suuntauksia. En lähde niistä keskustelemaan. Mutta yhtä kaikki harhaan menee.
Otetaan vaikka Jeesuksen neitseestäsyntyminen. Jos uskotaan, että Jumala on tyhjästä luonut maailman, niin miksei Hän sitten voi saada aikaiseksi neitseestä syntymistä? Joten kumoutuu myös usko Jumalan kaikkivaltiuteen, koko kaikkeen siihen mitä Jumala on. Ja näitä juttujahan käsittääkseni Räisänen ja kumppanit ovat viljelleet.
”Otetaan vaikka Jeesuksen neitseestäsyntyminen. Jos uskotaan, että Jumala on tyhjästä luonut maailman, niin miksei Hän sitten voi saada aikaiseksi neitseestä syntymistä?”
Juuri näin itsekin ajattelen ja uskon sen mitä uskontunnustuksessa sanomme.
Puolustan kuitenkin Räisästä ja kumppaneita eli eksegeettejä sillä, että Raamattua voi ja saa tutkia tieteellisestikin, jolloin ei voida ottaa huomioon Jumalaa ja hengellisyyttä, koska silloin se ei ole enää tiedettä. Heidän tekstejään tulee lukea tältä pohjalta, eikä odottaakaan mitään ”hengellisiä aarteita” sieltä löytävänsä.
Riitalta osuva kirjoitus. Toinen vastakristillinen ajatus on tieteellinen maailman katsomus, joka leviää kaikkialla, ikäänkuin tiede antaisi meille lopullisen selityksen ihmisen olemukselle ja kaiken olevaisen merkitykselle. Tieteen ajatteluun ei myöskään sovi ajatus synnistä, koska kuolema on uuden luomisen välinen kehitysoppi ajatuksineen. Raamattu on kuitenkin selkeä, sen mukaan kuolema on vihollisuus ja ihminen kuolee juuri synnin tähden.
Tästä synnistä jokainen tänne lihasta syntynyt on osallinen. On hyvä myös muistaa, kuka sanoi: ”Ette suinkaan kuole”(1.Moos:3:4)
Liberaali ajattelu kuulostaa hyvältä ja allianssi linja, jossa maailman opit ja Kristinoppi liitetään ja sotketaan yleishumanismiin, ja ihmisoppeihin, jotka lopulta kavahtaa Kristillistä sovitus oppia.
Lopulta mustan ja valkoisen sekoittamisen taustalla on valheen isä, joka harmaalla sekoituksellaan saattaa ihmisen epäilemään, ettei Totuutta voi löytää, ja näin pyrkii eksyttämään ihmisen. Jumala on kuitenkin Lähettänyt Totuutensa maailmaan Kristuksessa, että ihminen voisi päästä Totuuden tuntoon ja tunnustaa vääryytensä Jumalan edessä, jonka luona on iankaikkinen Armo lupaus, Häneen turvaamalla Kristuksen kautta. Jumala voidaan löytää Sanan kautta, mutta ei Sanan ulkopuolelta, josta ihminen kuitenkin yrittää juuri etsiä. Jumala on ylpeitä vastaan, eikä anna Itseään löydettävän Sanan ulkopuolelta. (Room..10:20)
Ovi Jumalan luokse on avattu Kristuksessa kaikille. Pyhä Henki sanoo:”Tule”
Kiitos Ismo! Olen samaa mieltä. Raamatun alkulehdiltä sen voi jo lukea: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”
Ihmisen lankeemus käärmeen viekoittelemana että tulee tietämään kuin Jumala. Tässä sitä sitten ollaan ja nähdään sen hedelmiä.
Opin teol. tri. Per Wallendorffilta sen, että liberaaliteologian lukemisesta on se hyöty, että käsittää millä tavalla ihmiset ajattelee.
Tuon perusasian oppiminen helpottaa nyt evankeliumin julistamista. Joten ei se yleisen teologian opiskelu ihan hukkaan mennyt. Nyt tunnistaa helpommin muitakin harhaan vieviä ajatusrakennelmia.
Ne on yllättäen ihan samoja, joita vastaan alkuaikojen kristityt ovat joutuneet taistelemaan.
Niiden tavoite on täysin sama, mutta vain nimikkeet on muuttuneet. Kaikilla niillä on yksi ja sama päämäärä. Oikeastaan ne tunnistaa parhaiten silloin, kun tarkasti ja terävästi antaa sanan miekan kohdistua omaan sydämeen ja oppii epäilemään itseään. Toinen oppi jonka sain Olavi Peltolalta on se, että kuka tahansa uskova voi milloin tahansa langeta mihin tahansa.
Joten, kun itse elää yksin kristuksen vanhurskauden varassa, niin oppii havaitsemaan harhat, jotka pyrkivät viemään sivuun oikealta tieltä.
Olavi Peltolalta minäkin olen paljon paljon oppinut! Mm. sen että olen yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas ja että vanhurskaus on vierasta vanhurskautta, joka luetaan minun hyväkseni. Kaikki pyhyys ja vanhurskaus tulee minun ulkopuoleltani. Kristus asuu salaisella tavalla minussa. Kun olen Kristuksessa, Jumala katsoo minua Kristuksen vanhurskauden (ristinsovitustyön takia) lävitse ja armahtaa minut. Vain Kristuksen varassa kestän viimeisellä tuomiolla.