Kun tulin uskoon 90-luvun lopulla ja aloin käydä kirkossa, huomasin joidenkin pappien saarnoissa olevan ajatuksia, jotka olivat vastoin sitä ydinsanomaa, jota rippikoulussa oli opetettu ja minkä myös itse Raamattua lukeneena tiesin. Siitä alkoi muutaman vuoden kestänyt matka kristinuskon ydinsanoman etsijänä. Selvyyden saaminen hämmentävien suuntauksien, oppien ja mielipiteiden kaaoksessa oli ensin vaikeaa. Raamatun lukeminen jäi minulla alussa hieman vähäiseksi ja se oli suuri virhe. Tartuin eräisiin ”hengellisiin” kirjoihin, joita en enää lukisi ja joita en voi suositella kenellekään kuin ehkä niille, joita kiinnostavat harhaopit. Kirjat olivat liberaaliteologisia, toisin sanoen ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kristinuskosta vailla raamatullista pohjaa. Toisaalta sen tien kulkeneena, erotan nyt Jumalan armosta kun väärää evankeliumia tarjotaan.
”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden – hyvyyden tien kaiken; sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut”. Sananl. 2:1-11
Tulin lopulta ymmärtämään, että kirkon on vallannut suurelta osin liberaaliteologia, jota monet ev.lut. papit ja piispat edustavat. Liberaaliteologia julistaa väärää ”evankeliumia”, josta Paavali varoittaa Galatalaiskirjeessä: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu”. Gal. 1:6-8
Liberaaliteologia on yleishumanistinen ideologia tai oppi, jossa ihminen ei ole syntiin langennut ja sovitusta tarvitseva, vaan joka eettisillä ohjeilla, neuvoilla ja esimerkeillä voidaan kasvattaa paremmaksi. Näin ei tarvita Raamatun ilmoittamaa maailman Vapahtajaa Jeesusta Kristusta, joka sovitti ihmiskunnan synnit ristillä. Liberaaliteologiassa koko kristinuskon ydinsanoma on siis turhennettu ja kadotettu. Jeesus Kristus ja hänen ristinuhrinsa puolestamme on kulmakivi, joka poistamalla aiheuttaa koko rakennuksen romahtamisen. ”Hän on ’se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut’. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” Ap. 4:11-12
Yhteiskuntamme on jo hyvin pitkälti vieraantunut kristinuskosta. Monella ei ole minkäänlaista käsitystä kristinuskosta saati sitten kristinuskon ydinsanomasta. Vallitsee monin paikoin syvä pakanuus. Pidän kirkkoamme ja teologista opetusta tähän suurelta osin itse syypäänä. Monet ateistitkin tajuavat, että kirkon sanoma on muuttunut!
Jeesus sanoi: ”Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät tulisivat sokeiksi.” Muutamat fariseukset, jotka olivat hänen lähellään, kuulivat tämän ja kysyivät häneltä: ”Emme kai me ole sokeita?” Jeesus vastasi heille: Jos te olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä, mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’, ja sen tähden teidän syntinne pysyy”. Joh. 9:39-41
Kun kielletään ihmisen syntisyys ja syntien anteeksi saamisen tarve, vahingoitetaan ihmisen omaatuntoa ja tällä on järkyttävät seuraukset sekä yksittäiselle ihmiselle että koko yhteiskunnalle. Syvällä sisimmässään, ihminen tajuaa olevansa vastuussa elämäntavoistaan ja elämää rikkovista valinnoistaan ja tekemisistään. Ihmiselle kertyy siksi patoutunutta syyllisyyttä. Jos tämän syyllisyyden esille tuominen ja siihen Jumalan valmistama anteeksiantamus Kristuksen ristinsovituksen tähden kielletään, ihminen pyrkii turruttamaan omatuntonsa syyttävän äänen ja paatuu. Syyllisyys ei kuitenkaan jätä häntä helposti rauhaan, vaan hänen täytyy etsiä jokin projisointikohde syyllisyydelleen. Tämä kohde löytyy jostakin toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä. Patoutunut syyllisyys purkautuu vihana niitä ihmisiä kohtaan, jotka muistuttavat ihmisiä heidän synneistä ja syyllisyydestä. On siis löydettävä syntipukki. Tällä on järkyttävät seuraukset ja niitä nyt saamme lukea päivän lehdistä. Tiedossa on oikein oikeudenkäynti valtakunnansyyttäjän toimesta Päivi Räsästä vastaan, joka on uskaltanut muistuttaa ihmisen syntisyydestä.
Ihmiskunnan historiassa alusta lähtien syntiinlankeemuksen osapuolet syyttelivät tosiaan, Kain tappoi Aabelin, VT:n profeetat, jotka kehottivat parannukseen, kivitettiin ja tapettiin. Jeesuksen sanat saivat kirjanoppineet ja fariseukset raivon valtaan, koska Jeesus osoitti heidän syntinsä. Suurin osa apostoleista tapettiin. Alkuseurakuntaa vainottiin. Kristityt heitettiin leijonien eteen. Monet marttyyrit poltettiin roviolla, kristittyjä vainotaan aina meidän päiviimme asti. Näin käy kun pakanallisessa ympäristössä tuodaan ilmi ihmisen perusongelma: ihmisen syntisyys ja syyllisyys Jumalan edessä, ja lääke tähän ongelmaan: Jeesus Kristus Ristinherra, syntien sovittaja.
Minulle liberaaliteologia ei edusta kristinuskoa lainkaan, vaan se on eräänlainen uusi oma uskontonsa. Kirkon pitäisi tunnustaa tämä jo ihan rehellisyyden nimissä. Se johtaa nyt ihmisiä harhaan. Mutta näin ei varmasti tule tapahtumaan. Kuljemme kohti Antikristuksen aikaa ja kirkkoa. Ilmestyskirjasta voi lukea langenneen kirkon, suuren Babylonin, maan porttojen ja kauhistuksien äidin kohtalon. Johannes näki sen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä. Mutta portto riisutaan paljaaksi ja alastomaksi, sen lihat syödään, se poltetaan tulessa ja sen savu tulee nousemaan aina ja iankaikkisesti.
Seuraavassa katkelmia dosentti Timo Eskolan blogista: https://timoeskola.wordpress.com/2020/09/03/ateistit-alttarilla-ja-sudet-saarnatuolissa-onko-teologia-oikeasti-kriisissa-viimeiset-johtopaatokset-kolmen-vuosikymmenen-urasta-tutkijana/
”Teologien argumentti on sama, jonka aikansa kuuluisin ateisti, professori V.T. Aaltonen esitteli Helsingissä 1950-luvulla kritiikkinsä keskeisenä lähtökohtana: ”Sovitusopin pohjana on käsitys, että Jumala vaatii verta, primitiivisten kansojen kuvitelma, että jumala oli sovitettava ihmisuhrilla… Koko oppi ei ole vain tympäisevä, vaan se on raakalaisuudessaan hirvittävä! Mutta alituisella saarnalla verestä, verestä, verestä, ihmiset on niin hypnotisoitu, että he laulaessaan ’Hannulan verilaulua’ eivät ajattele yhtään mitään.” (Miksi en ole kristitty, 93).
Mistä samalta kuulostavat perusteet juontavat juurensa? Kyse ei ole eksegetiikasta eikä tekstien tulkinnasta. Sen sijaan lähtökohtana on ideologinen kritiikki. Taustalla häilyy kuuluisan ateisti-filosofin Fiedrich Nietzschen haamu. Uuden ajan ajattelijoista juuri hän on kuvaillut Kristuksen sovituskuoleman mielettömyyttä (Antikristus, 41). “Ja nyt sukeltautui esiin tämä mieletön probleemi: ‘kuinka jumala saattoi sallia sen!’ Tähän löysi pienen seurakunnan hämmentynyt järki tämän hirvittävän mielettömän vastauksen: jumala antoi poikansa syntien anteeksiantamukseksi, uhriksi. Minne joutui evankeliumi yhdellä erää? Vikauhri, ja sen lisäksi iljettävimmässä, barbaarisimmassa muodossaan, viattoman uhraaminen syyllisten syntien vuoksi! Mikä hirvittävä pakanuus!”
…jokainen ymmärtää, että esimerkiksi kiistassa sovituksen merkityksestä tai Jeesuksen jumaluudesta ei ole kyse mielipiteistä. Niissä on kyse väitteistä, joiden mukaan kristinusko joko seisoo tai kaatuu. Ei vähempää eikä enempää.
Myös kristologia ja tämän myötä Jumala-käsitys muuttuivat. Ehkä merkittävimmät teologiset muutokset koskevat käsityksiä Jeesuksesta. Monet tutkijat tulkitsevat Kristuksen kuoleman pelkäksi marttyyrikuolemaksi. Hänen kärsimyksensä katsotaan olevan vaikkapa äärimmäinen esimerkki inhimillisen elämän vaikeuksien kohtaamisesta – mutta ei muuta. Olennaista on pelkistää käsitys Jeesuksesta tavallisen inhimillisen toiminnan piiriin. Jeesus ei ole ollut tutkijoille enää maailmaan inkarnoitunut Jumalan Poika. Samalla kristologian muiden piirteiden kohdalla ero on suuri. Koska Jeesusta ei pidetä syntien sovittajana eikä koko maailman Vapahtajana, hän ei ole Jumalan valtakunnan Messias, joka yksin olisi tie ikuiseen elämään. Teologisen radikalismin kohdalla äänessä on evankelista Latteus, jolla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa tämän raadollisen maailman ihmisille. Radikalisoituneen teologian piirteisiin on välttämätöntä kohdistaa kritiikkiä, sillä se pitää tyhjää maljaa syntisen huulilla. ”
Miten sitten yksittäinen kristitty voi löytää kristinuskon ydinsanoman, sen oikean evankeliumin ja saada rauhan sielullensa? Jeesus sanoo, että jokainen etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tämä on totta tänäkin päivänä. Etsi ja kolkuta: lue Raamattua avoimin mielin ilman ennakkokäsityksiä (aloita mieluiten Uudesta Testamentista), anna Raamatun sanan puhutella sinua, ole rehellinen itsellesi, rukoile Jumalalta ymmärrystä, hanki joku vanha hyvä hengellinen kirja. Jumala ei mitään niin hartaasti halua kuin että käännyt hänen puoleensa, tunnustat hänelle syntisi ja avaat sydämesi oven Kristukselle. Särjettyä ruokoa hän ei muserra ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.
Jeesus sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen. Varas ei ole tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä” Joh. 10:9-11.
Riitta S.,
Haluan mennä kommentin pala-palalta läpi, jos sinulle sopii?
Tässä ensimmäinen:
/Jos ”väärentymisistä” on kyse tässä, siis ehtoollisen yhteydessä, niin en tiedä sellaista ”lahkokuntaa”, alkaen siitä ”lahkosta” minkä päämieheksi Paavalia sanottiin ja mikä on Jeesuksen perustama. Tuolloinkin nämä termit oli kirkkokunnan, silloisen, käytössä. Eli muotojumalisuus halvensi sitä, minkä hekin silloin ja tänään voivat Raamatusta todentaa./
Voisin tietysti kysyä, mikä esim. tässä edustaa käsittämättömyyttä. Mutta yritän ’arvata’ asioita, mitkä ei sinua saavuta, eli:
Samuel väittää, että ”lahkokunnat” eli lahkoiksi kutsutut ovat niitä jotka toimivat eri tavalla kuin Jeesus ohjeisti ja käski omiaan, (lahkolaisiaan) tekemään, kun he muistuttavat toisiaan Jeesuksen sovitustyöstä. Eli muistuttaminen on, että Hän otti leivän ja viinin ja kertoi mitä ne symbolisoivat, sekä mitä ne materiaalisesti ovat.
Tämä on Jeesuksen oppi-opetus omilleen, uskoville, ensimmäisille lahkolaisille.
Onko nyt, sinun mielestäsi sellaista lahkokuntaa, mikä toisin menettelee, eli poikkeavat Jeesuksen opetuksesta, muita kuin idän ja lännen katoliset ja evlut kirkko?
Arvostaisin, jos voisit kommentoida oman osuutesi yhtä lyhyesti kuin “hilseen-yli”- meno lausuntosi.
En pyydä olla yhtä mieltä kanssani, vaan kertoa, että ymmärsitkö ja sitten eriävä kantasi.
Myös toivon, ettei muut tähän nyt puutu, kuin Riitta.
Helluntai-veli Mänttäri. Haluat toistuvasti käydä keskustelua yhden ihmisen kanssa. Olet lähettänyt minulle omilla blogeillasi kaksi kertaa oman email osoitteesi, jossa haluat käydä keskustelua kahden kesken, ihmettelen? Nyt pyydät, että muut eivät saa vastata kuin Riitta? Blogien keskustelu on julkista, johon kaikki voivat osallistua, eikö niin?
Ymmärrän ehtoollisen niin kuin ne Jeesuksen sanoista ymmärrän ja miten Luther sen opettaa. Jeesus sanoi ”tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni”… Ei hän sanonut, että ne symbolisoivat hänen ruumistaan ja vertaan.
Kasteessa otetaan Jumalan armoliittoon. Kastetta täytyy seurata kristillinen kasvatus ja opetus. Kaste on kokonaan Jumalan työ ja Hän siinä on läsnä Sanansa kautta.
Jumala on opettanut minulle, että hänelle ei tarvitse todistella mitään tai esittää jotain teatteria, sillä hän tuntee minut läpikotaisin. Paremmin kuin itse tunnen itseni. En pidä oikeana ajatusta, että kasteessa Jumalalle ikään kuin todistellaan omaa uskonratkaisua tai muuta sellaista. Ylipäätään en usko mihinkään uskon ratkaisuun. Jumala on ratkaissut asian puolestani ristillä. Otan vastaan Jumalan tarjoaman pelastuksen Jeesuksen sovitustyössä. Ei Jeesusta voi valita omaan elämäänsä. Jeesusta huudetaan apuun. Itse tulin uskoon yksin kotona illalla yksinkertaisesti pyynnöllä ”Jeesus jos olet olemassa, tule elämääni, auta minä hukun muuten”. Heti laskeutui aivan uskomaton rauha sydämeeni.
Helluntailaisuudessa korostuu minusta liikaa uskoontulo, uudestisyntyminen, Hengellä täyttyminen, kielillä puhuminen.
Ihmisellä voi olla lapsenusko ja hän voi kasvaa uskossa, eikä koskaan tule jotain erityistä uskoontulokokemusta. Hän voi myös luopua uskosta, mutta voi palata tuhlaajapojan tavoin kasteen armoliittoon uudestaan.
Hyväksyn erilaiset käsitykset. Pääasia on, että on uskossa Jeesukseen syntien sovittajaan. Jeesus on Vapahtaja. Minusta on aivan järjetöntä vääntää näistä asioista.
Saatte Reijo ja Riitta, toki väitellä oikeasta kasteesta ja oikeasta ehtoollisesta, mutta ette kuitenkaan siitä onko Jeesus antanut henkensä teidän syntienne tähden ristillä. Siitä te valitettavasti ette voi väitellä.
Sillä siinä on teidän oppinne perustus.
Veljen vastaus oli tullut aikaisemmin. Olen samaa mieltä kanssasi. Jeesus Kristus on sovittanut koko maailman synnit! Halleluja!
En kyllä täysin ymmärrä Reijon näkemyksiä. Mutta yritin vastata. Väitellä en halua. Sehän olisi että ”on lihallisen mielensä paisuttama” kun haluaa väitellä. Väittelyistä tulee paha mieli. Tätä tapahtui valitettavasti taannoin Sami Paajasen kanssa. Se teki minut surulliseksi. Se on merkki, että on murehduttanut Pyhää Henkeä. En tahdo sitä. Olemme kuitenkin saman Isän lapsia.
Pekka-V.
Hyvää asiaa, muttei kohdistusiihen mikä on ksysymyksessä tämän oikean yhteydessä, eli:
Samulille vastasin ja kysyin, että missä on lahko, mikä vääntää kieroon Raamatun opetuksen koskien ehtoollista ja kastetta. Voihan olla, että tästäkin päästään ilmoittamalla, että puhettasi en ymmärrä. Sitten yritän selittää ja sittenkin ymmärrettävyyttä ei olöydy, vaikka helluntalaisten (lahkolaisten) raamatullisuus on väärin painotettua.
Eli Pekka, ei olla väitelty sovituksesta, jonka Jeesus hankki. Ymmärrän, että armollisesti yyrität nähdä asiat korkeammalta ja sieltä konsultoit.
Ymmärrätte varmaan nyt, miksi pyysi, ettei muut tähän keskusteluun Riitan kanssa puuttuisi. Myöskään Asian todellinen olemus ei tule esille tällaisella soppaan vain lusikan laittamisella, eli hämmennetään.
Tuntuu Riittakin olevan sangen tyytyväinen oikeista kommenteista ja samalla kun ilmoittaa olevansa vieläkin ei-ymmärtävässä tilassa, niin iloitsee toisten kannoista.
.
Riitta Sistonen, paha mieli on subjektiivinen kokemus, se on myös hyvin suhteellinen käsite. Valtakunnan syyttäjälle tuli pahaolo. Jos itselle tulee paha mieli, eikä kestä teologista keskustelua, voi lopettaa keskustelun. Luther väitteli koko elämänsä ajan, lähtökohtaisesti väittely ei paha, se on väline oppia uutta, saada vastauksia.
Helluntailainen uskoo Jumalan hyväksyvän helluntailaisen kristityn uskon teot pelastuksen vakuudeksi. (”Ehtoollinen ja kaste on ainoa teko uskoontulleen ihmisen puolelta, osoitus yhteistoiminnasta Jumalan kanssa ja tunnustus (kaste) tälle maailmalle ketä seurataan ja vielä vapaaehtoisesti aivan uskonelämän ensiaskeleesta lähtien, ”Mänttäri)
Luterilaiselle, uskovalle kristitylle Kristuksen Golgatan työ on ainoa perusta, joka riittää. Luterilainen, uskova kristitty luottaa uskossaan Raamatun sanaan, kasteeseen ja ehtoolliseen, jotka Herra Jeesus Kristus on itse asettanut. Omat kokemukset vaihtelevat, Jumalan lupaukset Raamatussa kestävät. Silloin kun oma usko tuntuu heikolta, Jumalan lupaukset täytetystä työstä kantavat. Usko tarttuu silloin Jumalan lupauksiin, eikä yhteistoimintaan Jumalan kanssa. Jumala yksin on Kristuksessa uskovan pelastaja, uskova ei voi itseään pelastaa. Jeesus Kristus on yksin ”viinikuurnan polkenut.”
Luterilaiselle kaste ja ehtoollinen ovat Jumalan asettamat. Kaste ja ehtoollinen ovat osoitus siitä, ketä halutaan seurata, ja ovat osoitus yhteistoiminnasta Jumalan kanssa vapaaehtoisesti. Lopussa Jumalan toimesta erotellaan nisu lusteesta. Mänttäri erottelee ne jo aikaisemmin?
Hyvin kiteytetty Kari!
”Uskova kristitty luottaa uskossaan Raamatun sanaan”
Kaima, tämä saattaa tuntua saivartelulta, mutta mielestäni sanomisen arvoiselta: Kristitty luottaa Jumalan Sanaan enemmän kuin Raamatun sanaan. En tiedä, ymmärtääkö kukaan, mitä tarkoitan, mutta jotenkin vain koen, että tätä pitää tähdentää. Toki Raamatun sana kertoo Jumalan Sanasta, mutta ihmisen sanoin.
Kari Roos, kyllä oikea oppi tarvitaan. Sekin lukee Raamatussa. Jeesus sanoi ”te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia”. Kirjoituksia hänestä. Tuohon aikaan siis VT:ia. Aiemmin kirjoitin sinulle opista viitaten 2 Joh. kirjeeseen, missä puhutaan Kristuksen opista.
Näemme, Riitta, hyvin samalla tavalla asiat. Vastauksesi Reijolle oli oikein hyvä. Minua vain häiritsee usein se, että tiettyihin sanoihin tartutaan kovin kirjaimellisesti. Esimerkiksi tuohon oppi-sanaan. Tai siihen, että onko viini verta vai symboloiko se sitä. Kristittyjä kai joskus alkuaikoina syytettiin kannibalismista, kun he ”söivät ruumista ja joivat verta”, vaikka niin ei konkreettisesti tapahtunutkaan. Mitä tarkoittaa: ”Tehkää se minun muistokseni”? Näitä ja monia muita asioita on 2000 vuotta vatvottu ja tehty niistä erilaisia oppeja. Mikä on se Jeesuksen ”oppi”? Mielestäni Hän ei antanut meille mitään ”oppia” vaan Hän antoi itsensä.
Enpä huomannut tuota Johanneksen kirjeen viittaustasi aiemmin. Se on aika erikoinen teksti, joka pitää lukea sellaisena, kuin se on siinä ajassa ja tilanteessa tarkoitettu. Opilla nähdäkseni siinä viitataan yksinkertaisesti Jeesukseen Kristukseen, eikä mihinkään sen kummempaan oppiin. Se, mitä siinä puhutaan ”villitsijöistä ja Antikristuksista ja osallisuudesta pahoihin tekoihin”, onkin melko mystistä, mutta ilmeisesti tyypillistä sen ajan ja tilanteen kieltä. Niitä voisi erikseen pohtia…
Kari, onhan tuo Joh2 hieman erikoinen teksti. Mikäli ajatellaan, että tuo kirje olisi tarkoitettu vain tuohon aikaan sovellettavaksi, niin tämä aika kaiketi tunnustaisi Jeesuksen Jumalan Pojaksi, lihaan tulleeksi neitsyt Mariasta ilman tuota villitystä, josta Joh2 kertoo. Mitenkähän tuo lienee nykyään, uskotaanko Jeesus Kristukseksi? Mikä on sitten tuo Jeesuksen oppi ehtoollisesta. Eihän se ole mitään muuta, kuin mitä hän sanoo: Tämä leipä on minun ruumiini ja tämä viini on minun vereni. Kun Jeesus sanoo tuon sanan – on -, niin eihän se ole muuta kuin kehotus uskomaan Hänen sanaansa.
….siis 2 Joh.
Niin, ”meidän edestämme annettu ja vuodatettu.” Kristus – Jumala – antoi itsensä.
En sanonut, että tuo 2 Joh olisi VAIN siihen aikaan tarkoitettu. Se, kuten muutkin Raamatun kohdat, pitää silti lukea ja ymmärtää ensisijaisesti siihen tilanteeseen ja aikaan tarkoitettuina. Miten niitä sitten sovelletaan esimerkiksi meidän aikaamme, on monesti aika tulkinnanvaraista ja siksi niitä sitten tulkitaankin monin tavoin.
Näkisin, että sekä evankeliumit että kirjeet UT:ssä syntyivät tietenkin Jeesuksen myötä siihen murrostilanteeseen, jonka Hän aiheutti juutalaisessa yhteiskunnassa. Hän oli odotettu Messias, mutta ei kuitenkaan sellainen, jota juutalaiset odottivat. Sitten ei enää tiedetty, pitäisikö mennä vanhan vai uuden liiton mukaan ja näitä vanhan liiton puolustajia vastaanhan Paavali ainakin joutui kärhämiin, joka näkyy hänen kirjeistään ja Apostolien teoista. Ehkä näistä löytyi niitä mainittuja ”Antikristuksiakin”.
Meidän aikamme tilanne täällä Suomessa esimerkiksi on melkoisen erilainen. Monet ”vanhan liiton puolustajat” tai ainakin VT:n teksteihin vetoavat taitavat löytyä jostain kumman syystä konservatiivisista kristityistä eikä niinkään juutalaisista. Olemme eläneet kristinuskon vaikutuksessa jo satoja vuosia ja siksi meidän on tulkittava hiukan eri tavalla Raamatun tekstejä kuin silloin niiden kirjoittamisen aikaan. Emme voi vetää ns mutkia suoriksi kaikissa kohdin.
”Eihän se ole mitään muuta, kuin mitä hän sanoo: Tämä leipä on minun ruumiini ja tämä viini on minun vereni. Kun Jeesus sanoo tuon sanan – on -, niin eihän se ole muuta kuin kehotus uskomaan Hänen sanaansa.”
Leipä ja viini ja ruumis olivat Jeesuksen o p e t u k s i e n symboleja, sillä hänen s a n o i s s a a n oli henki ja elämä!
Rabbien käsityksen mukaan Messias toisi tullessaan uuden ’leivän'(lechem) so. uuden Tooran tulkinnan, sillä Tooraa sanottiin myös leiväksi.
Riitta,
Innostuit ja innostutit sekamelskasta ja siihen uutta puhtia ja uskoa ”kareille” annoit.
Sinua ei siis kiinnosta käydä tuo Samulin kommentti paloina läpi, jotta minä huomaisin virheeni tai sinun ymmärryksesi avautuisi??
Kyllä totisesti olisi hyvä saada tila, missä asia asianosaisten kanssa oli puitavissa.
Olisi hyvä, jos jatkat, että kommentoit minulle eikä niinkään niille, jotka huudahtelukommentejaan minulle osoittavat!
Riitta Sistonen
23.05.2021 19:51
Reijo Mänttäri, anteeksi nyt mutta koko tekstisi menee minulla ihan ”yli hilseen”. ?
———————————
Laitoin heti tämän allaolevan kommentin, mutta jostain syystä se ei lähtenyt. Eli tästä voisimme jatkaa, Riitta, ja pyytää kannattajilta hetken hillintää:
Riitta S.
Syy tähän palottelu- ehdotukseeni on pelkästään se, että sanoit, ettet mitään ymmärtänyt, mitä “hilseen- yli- meno” yleensä tarkoittaa. Tässä kuitenkin huomaan, että olet hyvinkin ymmärtänyt, koska osaat vastata. Vastauksesi on, että seuraat Lutherin ymmärtämistä. Se ei suinkaan ole minulle ennenkuulumatonta.
Kohdistukseni oli kuitenkin se, että millä tavalla tämän, lahkolaiset opettavat eri tavalla kuin Jeesus ja Paavali, koskien kahta sakramaenttia, ehtoollinen ja kaste. Uskon, että tiedät täsmälleen mikä on Raamatun opetus kasteesta ja ehtoollisesta ja tiedät myös miten niinkutsuttujen helluntalaisten voisi poiketa Raamatun opetuksesta, siis ei Lutherin, ellei se ole sama kuin Paavalin ja Jeesuksen kirjatut kannat, opetukset.
Odotin, että sen sanoisit ja sanoitkin, mutta niinkuin sakramentalinen oppi sen tulkitsee, eli ‘testityökalu’ Raamattu jäi käyttämättä. Nämä kaksi sakramenttia ovat autuuttavia monelle kirkolle. samaan aikaan kun paheksut evankelisten (ei pelkästään helluntalaisten) uskoontulosta saarnaamista, uskoontulosta ja kielillä puhumista, niin kerrot oman uskoontulosi, niinkuin pitääkin. Tässä vain muutama poiminta kommentistasi.
Kun vastaat, niin ei ole tarvis tässä nyt ottaa esille, mitä ei ole otettu esille, eli: “En pidä oikeana ajatusta, että kasteessa Jumalalle ikään kuin todistellaan omaa uskonratkaisua tai muuta sellaista”. En tiedä ketään, itseni lukuunottaen, joka opettaisi tai olisi sanonut tällaista, koskien “Jumalalle todistelua”.
Jeesus sanoi, että te, uskoontulleet, tulette olemaan minun todistajiani. Jeesuksesta todistaminen on hänen käskyjensä pitämistä, noudattamista, eli on tuntomerkki, että ollaan Hänen seuraajiaan on pitää (ei noudatella) Jeesuksen käskyt, josta uskova tunnistetaan.
Reijo Mänttäri ja Jeesuksen käskyjen noudattaminen.
Mene sitten ja myy omaisuutesi ja luovuta köyhille tai apostolien mielestä, heidän jalkojen juureen.
Reijo Mänttärille: Olisikohan tässä vastaus: ”Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Gal. 5:4-6
Kummallista, että taas on keskustelussa kaste ja ehtoollinen. En halua leimata ketään lahkolaiseksi. Ei minulla ole oikeutta sellaiseen. Sen vain sanon, että uskostakin voi tulla epäjumala. Se on se MINUN uskoni ja uskoon tulemiseni. Itse usko ei pelasta, vaan uskon kohde Kristus.
Tämän asian itselleni selvitin vuosien varrella uskoontulo kokemuksen jälkeen. Kokemuksiin ei tule jäädä riippumaan, ei ihmeisiin, ei tuntemuksiin, ei mihinkään sellaiseen. Ei myöskään käskyjen pitämiseen ja siitä elämiseen. Se on mielestäni tekopyhyyttä, teeskentelyä. Kuka meistä pystyy käskyt pitämään? Syntiä teemme uskonvinakin. Ainoa toivomme on Kristus ja hänen tekonsa.
Riitta S.,
Pätkii, ilmeisesti.
Minun kommenttini, jossa oli kysymys paloina käsittely, koskien kommenttia, mikä meni sinun hilseesi yli, oli ydin ja siinä puutuin niihin seikkoihin, joita niin minun kuin Samulinkin kommentissa oli. Pyydän myös huomioimaan, että tuollainen kanta, että joku täällä kirjoittaa niin, ettei ne hilseen alle osu, on halventava. Jos onkin ollut jotain vaikeita sanontoja, niin on myös ilmeisiä selvyyksiä, jotka sitten olet ottanutkin huomioon.
Ydin oli, että missä on ”lahko”, joka on vääntänyt totuutta, koskien sakramentteja. Älä käsittele kaikkea otollista mitä mieleesi tulee, vaan asiaa, kommenttiani, jota yritän selvittää. Myös lako-sanan alku ja sanalla yritys solvata on alkujaan Raamatussa, kun Paavalia kuulusteltiin lahkon johtajana.
Myöskin pyysin ottamaan huomioon uskoontulon, ja muut evankelisten raamatullisuudet, joita et oikein ”harrasta”. Parin lauseen jälkeen samassa yhteydessä ja sitä ennenkin kerrot kuitenkin uskoontulostasi ja mikä oli suuri tapahtuma sinun elämässäsi. Tulit uskoon, vaikkei olisi tarvinnut juuri mainita, koska samassa yhteydessä mainitset että poispoikennut voi palata kasteen armon alle, jossa olisit pitänyt jo olla, ilman uskoontuloakin, sakramentaalisen opin mukaan.
Huomaan, että asiat jonkinverran ovat tässä kommentien huumassa sekaantuneet, mutta toivon, että nyt vielä tässä voin alkuperäisen syyn mainita. – Tarkoitukseni on aina näinä kymmenenä vuotena tällä foorumilla perustaa kaikki vain Raamattuun, Sanaan, Jeesukseen. En ole ottanut ensimmäisenä lapsikastetta esille, mutten sitä sivuuttanutkaan, kun siitä minulle mainittiin.
”Jeesus sanoi, että te, uskoontulleet, tulette olemaan minun todistajiani. Jeesuksesta todistaminen on hänen käskyjensä pitämistä, noudattamista, eli on tuntomerkki, että ollaan Hänen seuraajiaan on pitää (ei noudatella) Jeesuksen käskyt, josta uskova tunnistetaan.” R.Mänttäri
”Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” 1.Joh.5:1-5
”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.” 1.Joh.3:23
Kristitty ei elä enää käskyjen pitämsestä, vaan uskomisesta, (Hänen käskynsä on , että uskomme), joka taas vaikuttaa rakkautena. Kristitty elää siis rakkauden mukaan, eikä käskyjen. Joka rakastaa on täyttänyt kaikki käskyt. Kaikki pelko on otettu pois, siellä missä oon rakkautta. Jumalan käskyjen pitäminen on että uskomme Häneen, jonka on Lähettänyt. Älkää eksykö!
Kun me siis uskomme, niin meidän ei tarvitse miettiä miten todistamme Jumalasta tai miten elämme, että kelpaisimme Jumalalle. Ihmisten edessä usko vaikuttaa rakkautta, Kristuksen kautta.
Jumalan Armo Kristuksessa on kokonaan toinen Tie. Koska Jumalan Sana vaikuttaa kaiken niissä, joita Jumala Rakastaa. Tuo Rakkaus vaikuttaa ihmisessä lähimmäisen rakkautta ja kaikkea hyvää. Kristityn ei tarvitse todistaa olevansa Kristitty, sillä Jumala itse tekee sen Poikansa Rakkauden ja Armon kautta.
”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.”
1.Tess.2:13
Amen.
Sami Paajanen, et ymmärtänyt varmaan mitä tarkoitin pahalla mielellä.?
En pahoittanut mieltäni sinun sanomisistasi, vaan omistani. Sinä vastaat Jumalalle omista sanoistasi ja minä omistani. En halua saattaa Pyhää Henkeä murheelliseksi, sillä että loukkaan toista ihmistä.
Keskustella voi sävyisästi. Tiedän että Luther väitteli, mutta en voi millään yltää hänen enkä muidenkaan teologien tasolle. Se ei kuitenkaan poista minulta oikeutta kirjoittaa blogeja pohdinnoistani kuten ei muiltakaan maallikoilta. Taivasten valtakunta on lasten kaltaisille sanoi Jeesus.
Siis Sami Paajanen, tuli taas esiin sinulta tuo sama juttu, mikä aiemmin. ”Jos ei kestä keskustelua…”, ”taitaa kompetenssi loppua”. Viittasit niillä minun teologiseen osaamattomuuteen. Tätä olen kuullut tosin aiemmin Lähetyshiippakunnan pastorin taholta. Jokin ”mättää” tällaisessa asenteessa. Ja se on nyt, anteeksi vain, ylimielisyys.
Kuitenkin olen saanut kannustavaa ja hyvää palautetta herätyskristillisiltä ja siihen piiriin kuulunkin. Karsastan korkeakirkollista oikeaoppimista mielenlaatua. Tulkoon tämä nyt näin selvästi sanottua. Silti otan mielelläni tietoa ja opetusta toisilta vastaan, mutta se ei tarkoita että lopetan oman ajattelun vaan tutkiskelen sen Raamatun sanan valossa. Odotan että keskustelukumppani tai ”opettajana” esiintyvä kunnioittaa minua vastavuoroisesti.
Riitta, tuo oli minulta ihan turha sana, anna anteeksi. Yritän kyllä keskustella asiallisesti ja antaa henkistä tilaa myös niille jotka ovat erimieltä. Myös sinulle. Aina ei tosin onnistu pitämään tunteita kurissa, siksi joutuu katumaan huonoja ja loukkaavia sanomisiaan. Hyvää viikkoa sinulle.
Korjaus: …oikeaoppista mielenlaatua