Miksi lestadiolaisesta liikkeestä pitää uutisoida?

Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.

Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?

Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.

(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)

Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.

Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.

Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.

Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.

Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.

Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä  uskontojournalismi.

Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:

1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.

2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.

3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.

4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.

5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).

6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.

7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kari-Matti Laaksonen:

    Debattia syntyy, kun täällä on (Pohjois-Suomen 80 000:n tyytyväisen lestadiolaisen lisäksi) niitäkin, jotka ovat julkisestikin suurinpiirtein tyytyväisiä liikkeeseen, tai ainakin uudistaisivat sitä konservatiiviteologiselta pohjalta.

    Kari-Matti, mistä sinä tämän luvun ja tämän ilmoittamasi tiedon sait, ettei se vaan olisi sinun omasta päätäsi lähtöisin? Onko tämä tieto factaa?

  2. Minusta Ollin blogin olennaisin viesti liittyen siihen viimeisimmäksi hurjaa keskustelua aiheuttaneeseen Vuoko blogiin (Mikä on jutun juoni?) on tuossa ihan lopussa:

    ”Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.

    Tämä tosiasia tuntui unohtuneen monilta keskustelijoilta siinä ketjussa. Blogit eivät ole journalismia, blogit ovat lähinnä mielipidekirjoittelua. Blogitekstejä ei tarvitse laatia samoilla kriteereillä kuin vaikkapa uutisia.

  3. Blogit eivät siis ole journalistista toimintaa(!)

    Emilia ja Olli, kysyn ihan vilpittömin mielin, kun en asiaa tiedä: saako K24-blogissa sitten kirjoittaa tai väittää mitä tahansa? Onko K24:llä sen blogistien kirjoittamista blogeista mitään juridista vastuuta?

  4. Kari-Matti Laaksonen:

    En ymmärrä yhtään mitään journalismista, mutta nähdäkseni runsaaseen lestadiolaisuutisointiin on yksi yksinkertainen, mutta vähemmän hurskas syy (jonka Olli jättää mainitsematta): niitä luetaan.

    Yksi Vuokon blogi vastaa todennäköisesti lukijamäärältään kahtakymmenta normitylsää K24 blogia (mistä kiitos Vuokolle!). Sata blogia kirkkojen maailman neuvoston kokouksesta ei vastaa lukijamäärltään yhtä Vuokon sähköpostistaan kaivamaa ja blogissaan siteeraamaa viestiä.

    Kari-Matti, minua kiinnostaisi kovasti kuulla sinun ajatuksesi siitä, miksi Vuokon blogit ovat niin kiinnostavia kuin ne ovat?

  5. Kari-Matti: Se, että blogit eivät ole journalismia, ei tietenkään tarkoita, että blogissa voi kirjoittaa mitä tahansa. Totta kai kaikki Suomen lait ja normaalit hyvät tavat sitovat blogistia. Blogikirjoittelua koskevat samat säännöt kuin verkkokeskustelua yleensäkin.

    Eri ihmisillä on tietysti sitten kovin eriävät tulkinnat siitä, missä nuo sääntöjen ja hyvien tapojen rajat kulloinkin kulkevat. Ymmärtääkseni kunkin sivuston ylläpito viime kädessä ratkaisee, mikä on hyväksyttävää.

    Ja tässä yhteydessä haluan vielä kerran kertoa kaikille, että projektityöni K24 ylläpidossa päättyi jo elokuussa, eli en työskentele siellä enää. Jotkut ihmiset ovat edelleen lähestyneet minua sähköpostitse luullen minua sivuston ylläpidoksi, siksi tämä on tärkeä sanoa ääneen. Ylläpitoa koskevissa asioissa lähestytään päätoimittaja Olli Seppälää.

  6. ”Todistamatta kohdettaan mahdollisesti raskasti leimaavaa anonyymia väitettään mitenkään? Onko K24:llä sen blogistien kirjoittamista blogeista mitään juridista vastuuta?” Nimettömänä esiintyminen ja nimet mainitsematta jättäminen taitavat liittyä juuri ’juridiseen vastuuseen’. Tarkoitan tietosuojalakia ja muuta yksilön turvaa. Kenenkään ei tarvitse sitä itse haluamatta altistua elämäänsä hankaloittavaan julkisuuteen. Syytteiden nostaminen ja niiden todistaminen on poliisin työtä eikä mielipidekirjoittajien. Silti on oikeus puhua ja kirjoittaa näin kipeistä ongelmista. Jos ongelmien rinnalle halutaan asettaa kertomus terveydestä ja onnellisuudesta, siihenkin on lupa.

  7. Kari-Matti. Sähän et voi oikeasti koskaan tietää ihan kenenkään ihmisen kokemuksen todenperäisyyttä, jos et ole itse ollut todistamassa asiaa tai jos asiaa ei voida millään todistaa, on vain kertojan oma sana.

    Jos sinä kerrot kokemuksesi vl-liikkeestä olevan tosi ihanan, minä voin ajatella sen olevan ihan tuulesta tempastun väitteen ja sillä ei ole mitään totuudellista pohjaa.

    Jos minä sanon ytsäväni olevan hoitokokouksen kohteena, sinä et voi tietää onko se totta.

    Tiedän, että kirjoituksiani tarkkaillaan myös siksi silmät pulleroisina, jotta minut saataisiin jostakin valheesta tai höpöjutusta kiinni ja sitä kautta kaikki kirjoitukseni kyseenalaistetuksi ja mitätöidyiksi: tuossakin se valehteli, niin miksei myös kaikissa muissakin kirjoituksissa…? Päätarkoitus olisi saada suuni tukittua.

    Kristuksen kirkkolain mukaista kurinpidollista toimintaa pitää saada toteuttaa rauhassa, kenenkään puuttumatta siihen millään tavalla. Kysymys kuuluu edelleenkin täältä Mökin Akan suunnalta: Missä tilanteissa, milloin ja millä tavoin toteutettuna se on oikeaa ja kristillistä? Ja onko oikein, että sen seuraamuksena on useimmiten henkisiä romahduksia?

    Jos ko. toimintaa pidetään oikeana ja kristillisenä, miksi siitä ei saa kirjoittaa mitään? Luulisi, että kilvan tultaisiin selittelemään homman jumalallisuutta ja pyhyyttä, jos se kerta on sitä.

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.