Hyvä ystäväni on nyt eläköitynyt ja viimein onnellinen. Noin 30 vuoden avioliitto päättyi eroon viime vuonna, sillä puoliso ajautui syvemmälle alkoholismiin oman eläköitymisensä päätteeksi. Ystäväni elämä oli raskas, vaikka hän iloitsikin lastenlapsistaan, maaseutueämästään ja oli huippuammattilainen työssään, parhaita tuloksentekijöitä talossa ja suuresti asikkaiden arvostama.
Joka aamu ystäväni lähti raskain mielin työhönsä, koska tiesi, että uran aikainen alituinen piina odotti työpaikkalla. Esimies jaksoi suosia muita ja sivuutti tahallaan ystäväni koulutuksen ja osaamisen jopa palkkakehityksessä. Alakuloisena hän mietti myös puolisoaan, joka vietti passivoitunutta eläke-elämää oluensa parissa TV:n ääressä. Viikonloppuisin puoliso lähti menoihinsa kaveriporukoiden kanssa, usein pidemmäksi aikaa. Koti jäi toiseksi ja ystäväni hoidettavaksi.
Eräänä alkukesän iltana ystäväni lähti naapurinsa kanssa iltalenkille. Siellä hän purki tuntojaan ja kertoi, ettei olisi jaksanut avioliittoaan tai työelämää ilman joka aamuista Isä Meidän -rukousta, josta hän sai lohtua, turvaa ja varmuutta työpaikalla odottavaan kiusantekoon. Tuosta rukouksesta oli tullut hänen joka-aamuinen paras ystävänsä. Nyt se antoi lohtua ahdistavaan kotielämään.
Yhtäkkiä ystäväni sai päähänsä ehdottaa lenkkikaverilleen yhteistä rukousta, jossa pyydettäisiin ratkaisua tilanteeseen. Niinpä he siinä hiljaisella hiekkatiellä ilta-auringon viimeisillä säteillä rukoilivat ensin Isä Meidän -rukouksen ja sitten perään pyysivät ystävälleni rakastavaa puolisoa, sellaista, joka puhuu ja pussaa, sellaista, jonka kanssa voi olla onnellinen. Rukous päätettiin Isän-Pojan-Pyhänhengen nimeen.
Kahden viikon kuluttua kyläyhdistys etsi vapaaehtoisia talkoolaisia tuleviin lavatansseihin. Ystäväni sai kaveriltaan pyynnön lähteä hänen kanssaan lipunmyyntiin. Pari päivää mietittyään ystäväni lopulta suostui ideaan.
Lauantain lämpimässä ilta-auringossa väkeä alkoi valua lavatanssipaikalle. Puheenpulinaa, naurua, kukkamekkoja, nuoria ja vanhempaakin tanssiväkeä oli tullut runsaasti paikalle. Musiikki alkoi soida ja tanssilattia täyttyä. Lippukassalla alkoi jo hiljentyä, joten ystäväni pyysi kaveriaan noutamaan myyntikojulta ansaitut pullakahvit.
Kahvikupposta odotelleen ystäväni eteen tupsahti mies, joka hymyili leveästi ja tervehti kuin vanhaa tuttua. Ystäväni hämmentyi. Ei voi olla totta, hän ajatteli ja alkoi änkytellen kysellä miehen kuulumisia. Tämän kanssa hän oli joskus teininä kulkenut käsi kädessä ja saanut mieheltä ensisuudelmansa. Sen muiston takia ystäväni punasteli hermostuneena, mutta rauhoitti mielensä. Mies jäi seisoskelemaan lippukassan tuntumaan.
Kaveri toi kahvit ja niitä hiljaa juodessa hänkin tunnisti miehen. Kyläläinen, hieman erillään ollut, sillä vaimo oli sairastellut vuosikaudet ja sittemmin kuollut syöpään. Kaverikin tajusi, että tuossa oli nyt kummaa kipinää näiden kahden välillä.
Puolen vuoden kuluttua ystäväni muutti tuon miehen kanssa yhteen. Kummankin muistot nuoruuden ihastuksesta ja seurustelusta muuttui nyt todeksi.
Ystäväni kertoi, että tämä tapahtunut oli jotakin aivan ihmeellistä. Hänen ja lenkkikaverin rukoukseen oli vastattu ja vain kahdessa viikossa. Hän ei vieläkään oikein voinut käsittää, kuinka Jumala toi onnen ja rakkauden hänen nenänsä eteen. Niin ylitsevuotavana hänen tuon miehen välinen ilo ja onnellisuus nyt kukoistavat. Ystäväni paljasti, että myös mies oli rukoilut elämäänsä rakastavaa puolisoa. Mietin, että parempaa naista mies ei voisi saada.
Kuuntelin ystäväni tarinaa melkein autuaan iloisena, sillä tiesin hänen monista ongelmistaan. Olenhan tuntenut hänet vuosikymmenien ajan. Iloitsen, kun vain ajattelen hänen nykyistä onneaan.
Rukous maksaa vain hetken vaivan ja on aivan ilmaista
Ihmiset eivät voi käsittää, kuinka vahva toimenpide rukous on. Ei Jeesus aikoinaan aivan turhaan tuota Isä Meidän -rukousta ihmisille turvaksi ja suojaksi antanut.
Rukouksen lukijan tulee ymmärtää sanat. Ei niitä voi huolettomasti luetella, vaan koettaa sydämessään ymmärtää, että sen jokainen lause sisältää symbolisen merkityksen ja syvemmän viisauden. Sisällöllisesti se kattaa koko elämän kulun, sillä elämä alkaa vasta, kun ihminen tunnustaa, että hänellä on elävä ja kuuleva Isä, joka on taivaissa eli Valkeudessa ja Hän on silmissämme Pyhitetty, se Suurin Pyhyys, jota meidän tulee kunnioittaa eli peljätä.
Rukous päättyy maalliseen ymmärrykseen siitä, että Isällämme Pyhällä Jumalalla on meihin kaikki valta, kaikki voima ja kaikki kunnia, iankaikkisesti. Lopetamme rukouksen henkiseen ymmärrykseen Jumalasta, Pyhästä Kolminaisuudesta eli Kristuksesta, siksi rukouksessakin vetoamme Isän-Pojan-Pyhänhengen nimeen.
”Siunatkaa itsenne Isä Meidän -rukouksella päivittäin. Esittäkää pyyntönne tuon rukouksenne jälkeen, sillä Isämme Jumala kuuntelee sisäisesti ja vastaa siihen, jos olet pyyntösi ja rukouksesi kanssa tosissasi.” Tämän viisauden on antanut eräs profeetta-mystikko kirjassaan.
Hän myös kehottaa siunaamaan koti ja työpaikka Herran siunauksella, sillä sitäkin rukousta Pahuus karttaa. Yhdenkään uskovan tai hädässä olevan rukousta ei Jumala jätä kuulematta.
Jos kiroilette, tulee Pahuus paikalle nopeammin, kuin ehdit kiroiluasi lopettaa. Siihenkin saat suojan molemmilla rukouksilla. Aivan ilmaiseksi.
