Elämän jano on hieno asia. Siinä on annos seikkailumieltä. Se avaa meidät uusille kokemuksille. Elämän jano ei anna meidän tyytyä pelkkään arkiseen. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että elämän pitäisi olla yhtä juhlaa kaiken aikaa. Mutta elämän jano pakottaa meitä etsimään tylsän ja kuivan alta jotakin sellaista mikä oikeasti ravitsee meitä, virvoittaa ja ilahduttaa – Se on jonkinlaista elämän ydinhyvää; jotakin sellaista missä on syvempi merkitys; jotakin sellaista mikä huomioi sen, että olet sielu, ikuinen olento.
Elämän jano ei anna sinun tyytyä kopioon, vaan se etsii jotakin aitoa, jotakin sellaista mikä oikeasti koskettaa sinua.
Luulen, että tunnistat elämässäsi tilanteita, jolloin koet saaneesi tähän elämänjanoon vastinetta. Sinulla on ollut tällaisia hetkiä. Olet ollut jossakin kulttuuritapahtumassa mukana ja lähtenyt rikkaampana pois. Joskus olet nauranut sydämesi pohjasta näytelmälle tai elokuvalle tai vain ystävien kesken – teidän yhdessäolo on ollut niin antoisaa. Joskus jokin musiikki tai laulu on hiljentänyt sinut. Se on koskettanut sinussa jotakin toisin kuin yleensä. Edelleen luonnossa jokin maisema, taivaan värit, luonnon äänet, metsän tuoksu on pakottanut sinut pysähtymään aistimaan ja tuntemaan syvemmin sen mikä on ympärilläsi. Se voi olla elävän tulen rätinä vanhanaikaisessa keittiön hellassa. Oleellista on, että se jokin läpäisee sinun pintakerroksesi ja ulottuu sisimpääsi, koskettaa sinua hyvyydellään. Se saa sinut huokaamaan: Elämä on kaunis.
Nämä ovat niitä hetkiä, joissa olet kokenut jotakin syvästi aitoa. Niitä hetkiä ei aina voi pakottaa esiin. Ne ei ole tuosta vaan toistettavissa. Sillä niihin kokemuksiin sisältyy usein elämän hauraus, elämän katoavuus, että se oli ainutlaatuinen nyt-hetki.
Edellä kuvatut asiat ovat hyviä juttuja, mutta ne eivät vielä täysin sammuta elämänjanoa, vaikka antaakin huojentavan tunteen. Ne avaavat hetkellisesti onnen ovea. Ne ovat kuin tuulen mukana hiekkaerämaahan eksyneitä vesipisaroita, jonkinlaisia maistiaisia Jumalan valtakunnasta, siitä mitä on elämän virta.
Rippikoulu, jota tämän pienen ryhmän kanssa kävimme, oli tuon kätketyn onnen, elämän virran etsimistä. Tämän ryhmän kanssa meillä oli isoset enemmän mukana kuin muissa päiväripareissa. Toivonkin, että tämä rippikoulu on jättänyt teihin vahvan jäljen. Hiihtolomalla meillä oli aika pitkiä päiviä seurakuntatalolla. Aloitimme päivän hartaudella – ikuisuuden äänillä. Tutustuimme kristinuskon tapaan hahmottaa maailmaa, omaa itseä ja Jumalaa. Kerroin teille Raamatun tarinoita. Te olette tutustuneet jumalanpalveluksiin, seurakunnan toimintaan, hengellliseen nuorisomusiikkiin. Kaikki se mitä teimme ja sanoimme osoitti samaan suuntaan – elämän virtaan kohti Jumalaa.
Nimittäin on olemassa tuo elämänvirta, mikä on enemmän kuin autiomaahan lentänyt vesipisara. Se on todellinen elämän virta, josta nuo kaikki kuvatut hetket olivat jollakin tavalla lähtöisin. Jeesus sanoo, että hän on tuo virta. Syvä elämän jano, mikä meissä on, tyydyttyy vain hänen luonaan. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä.
Ihminen voi toki autiomaassa kulkea suu auki, ja yrittää tavoittaa harhailevia vesipisaroita. Tai sitten hän tulee Jeesuksen luokse, elävän veden lähteen luokse, elämän virran luokse.
Voi olla että olet lapsesta asti ollut tuon virran äärellä. Usein vain on niin, että kuvittelemme sen mikä on terveellistä ja hyvää maistuvan pahalta. Meillä on vastustamaton halu valita väärin – halu lähteä pois elämän virralta.
Mutta jos ajattelet, huomaat, että ne elämän hyvät hetket joita olet kokenut, ne ovat olleet lähempänä tuota virtaa kuin kaukana siitä. Elämäsi hienot kokemukset eivät ole olleet pettämistä, valehtelua, salailua, kiusaamista. Pahoista jutuista voi saada hetkellistä iloa, mutta sitä seuraa morkkis, huono ja syyllinen olo. Hyvistä jutuista ei tule morkkista ja siinä koettu ilokin on syvempää.
Kysyt kuitenkin, antaako Jeesus oikeasti tuon, mitä lupaa?
Silloin kun sinut kastettiin, sinut tuotiin tämän virran ääreen. Jumala itse on tuo elämän virta. Kaikki elämä lähtee Jumalasta ja palaa takaisin häneen. Jumala on elämän ja hyvyyden lähde.
Elämä tuon lähteen äärellä ei tarkoita sitä, että koet huippukokemuksia kaiken aikaa, vaan merkityksellisiä.
Olen huomannut, että ihmiset pelkäävät Suomessa uskonnollista puhuttelua. He pelkäävät, että heidät jyrätään, että he menettävät juuri sen kosketuksen aitoon ja hyvään. Tämä on tervettä itsesuojeluvaistoa. Pelko saattaa olla itse Jumalallisen pelkäämistä, mutta se taitaa olla enemmän uskonnollisten ihmisten pelkäämistä, jotka haluavat käyttää liian paljon valtaa sinun sielun asioissa.
Sielun avainta ja salasanaa ei pidä antaa kenellekään ihmiselle. Ei Jumalakaan halua sinua tahdottomaksi broileriksi. Päin vastoin mekin kirkossa toivomme, että löydät oman itsesi, että löydät oman paikkasi, oman tehtäväsi. Toivomme, että saat rohkeuden etsiä tietäsi. Toivomme, että vastaukset elämän kysymyksiin on sinun löytämiäsi eikä sinulle tuupattuja. Niin että kysymykset nousevat omasta sydämestäsi. Silloin se on Jumalan vaikuttamaa työtä sinussa. Elämän jano on juuri se, mistä kysmykset nousevat.
Jos rehellisesti elämän janon nostamia kysmyksiä kohtaat ja etsit vastauksia, silloin törmäät myös tilanteisiin ja kokemuksiin, jotka eivät ole olleet elämässäsi kauniita hetkiä – niistä joista alussa puhuin. Ne ovat sellaisia joita mielummin pakenet ja väistät, koska ne ahdistavat sinua, koska nostavat rintaan häpeää ja syyllisyyttä.
Maailma pitää sisällään monenlaisia vastauksia. Silloin kun maailma on kaunis ja aurinko paistaa, mikä tahansa elämänkatsomus kelpaa. Mutta silloin kun kärsimysten ja syyllisyyden musta aurinko nousee, kun elämän ristiriidat käyvät ylivoimaiseksi, hempeät vaaleanpunaiset vastaukset eivät riitä
Silloin Jumalan armo ja anteeksiantamus on ainoa vastaus, joka kantaa.
Jeesuksen sanat evankeliumissa ovat shokeeraavia. Joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, saa ikuisen elämän. Jeesuksn ruumis ja veri on uhrattu meidän puolestamme – jotta maailma saisi elää, jotta Jumala pelastaisi meidät meidän häpeästämme, syyllisyydestämme ja kurjuudestamme. Jotta meillä olisi niin elämän hyvissä kuin huonoissa hetkissä yhteys kotiin.
Kun huokaat elämän kauneuden äärellä – olet saanut lahjan Jumalalta
Kun huokaat elämän umpikujan äärellä – katso Kristuksen puoleen, olet saava myös armon Jumalalta.