Betlehemin tähti
”Tähti nousee Jaakobin keskeltä, valtiaan sauva Israelista.” (4. Moos. 24:17)
Näin ennustetaan kuningasten Kuninkaan synty. Mutta ennen tuon tähden nousua, merkiksi taivaalle nousi kirkas tähti – Betlehemin tähti. Nykyajan tähtitieteilijät ovat todistaneet, että Jeesuksen syntymän aikoina todella oli poikkeuksellinen valoilmiö. Mutta kirkkaan tähden syttyminen taivaalle ei ollut mikään sattuma. Betlehemin tähti oli ihme, se oli merkki kuninkaan syntymästä. Mutta jopa tähteäkin suurempi ihme oli itse Kuninkaan syntymä.
”Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaasi Israelia.” (Mt. 2:6)
Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas?
Itämaan tietäjät lähtivät etsimään vastasyntynyttä kuningasta, mutta koska he eivät tunteneet Vanhan testamentin ennustuksia, kysyivät he neuvoa juuri sieltä, minne ehkä uskoivat kuninkaan syntyneen eli kuningas Herodoksen palatsista. Ylipapit ja lainopettajat osasivat vastata, missä Messiaan oli määrä syntyä, mutta ainoat, jotka lähtivät kuningasta etsimään, olivat nuo itämaiden tietäjät. Heidän etsintänsä tuotti tulosta, sillä he löysivät Jeesuksen, vastasyntyneen kuninkaan seimessä makaamassa. Tietäjät kumarsivat pienen vauvan edessä, sillä he kokivat jotain pyhää. He olivat löytäneet maailman valon.
”Kansa joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.” (Jes. 9:1,5)
Lähetystyö
Ilosanoma vastasyntyneestä Vapahtajasta kuului kaikille, ei pelkästään juutalaisille, vaan myös pakanoille, joita tietäjät edustivat. Ja niin tuo ilosanomaa kuuluu edelleenkin kaikille kansoille. Siksi me teemme lähetystyötä kaukaisissa maissa, jotta jokainen ihminen saisi kuulla ilosanoman maailman Vapahtajasta. Ja meidän oma Herramme kehotti meitä niin tekemään:
”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea,mitä minä olen teidän käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18–20)
Lähetyskynttelikkö kirkkomme takaosassa kertoo kirkon perustehtävästä, mitä Jeesus käski meitä tekemään. Kun ostamme kynttilän ja sytytämme sen, annamme pienen uhrin kaukana meistä oleville ihmisille, jotta he voisivat kuulla Jeesuksesta. Palava kynttilä kuvaa myös meidän rukouksiamme heidän puolestaan. Me täällä varakkaassa Suomessa voimme tukea lähetystyötä monin tavoin. Suurin osa teistä itse asiassa tietää lähetystyöstä paljon enemmän kuin minä, joka vasta viisi päivää sitten siirryin lähetystyönpapiksi. Te olette monin tavoin tukeneet seurakuntamme lähetystyötä vapaaehtoisesti esimerkiksi tuomalla ja valmistamalla myyjäisiin myytävää, myymällä tavaroita ja tietenkin myös niitä ostamalla. Mutta voisin melkein väittää, että tuo kaikki olisi turhaa ilman niitä lukemattomia rukouksia mitä olette Taivaan Isälle lausuneet. Sillä lähetystyötä ei tehdä ilman rukousta.
Aina silloin tällöin kuulee jonkun rippikoululaisen tokaisevan kriittisen kommentin lähetystyöstä: ”Ei pitäis mennä sinne käännyttämään niitä, kun ne on ihan onnellisia siellä.” On aivan sallittavaa ja jopa tärkeää, että lähetystyön keinoja arvioidaan ja niitä saa kritisoida, mutta ehkä kritiikki kohdistuu ainakin osittain lähetystyön historiaan. Kun aikanaan siirtomaavallat veivät kristinuskoa afrikkaan ja aasiaan, pyrkivät he samalla muokkaamaan kohdemaataan lähettäjämaansa kaltaiseksi. Nykyään on tajuttu, että ei ole oikein muuttaa paikallista kulttuuria länsimaiseksi. Nykyajan lähetystyö nimenomaan kunniottaa paikallisia oloja ja tapoja.
Filosofi Ludvig Widgenstein sanoi aikanaan: ”Mistä emme voi puhua, siitä meidän on vaiettava”. Se on viisaasti sanottu, mutta minä olen pikemminkin sitä mieltä, että mistä emme voi vaieta, siitä meidän on puhuttava! Me emme voi vaieta koko maailman Vapahtajasta. Me emme voi vaieta siitä, että Hän on kuollut ristillä meidän jokaisen syntien tähden, ja että hän silti elää, sillä hän on noussut kuolleista! Hän on kuoleman voittaja. Hän elää, ja sen tähden mekin saamme elää ikuisesti kuolemamme jälkeenkin! Tämä ei ole minkään pienen piirin suuri salaisuus, vaan se on tarkoitus kertoa koko maailmalle, koko ihmiskunnalle riippumatta siitä, mihin maahan ja minkä uskonnon piiriin he ovat syntyneet.
Nykyaikana olemme aivan liian usein kuulleet sanottavan, että ”kaikki uskonnot ovat vain erilaisia teitä Jumalan luokse”. Se ei pidä paikkaansa, sillä ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin Jeesuksen kautta. Jokaisella Jumalan luomalla on oikeus saada mahdollisuus pelastua Jeesuksen kautta, siksi lähetystyön tehtävä on äärimmäisen tärkeä, ja meidän tulee tukea sitä niin rukouksin kuin avustuksinkin. Kun meidän oma Herramme, Hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, käskee meitä viemään evankeliumia eteenpäin, niin kuinka voisimme siitä vaieta? Ei, me emme vaikene, sillä Jeesus sanoo:
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8:12)
Maailman valo ja lahjat
Jumala johdatti tietäjät Jeesuksen seimen ääreen antamalla heidän seurata tähteä. Sen seuraaminen antoi tietäjille oikean suunnan. Meille Jumala on antanut Jeesuksen maailman valoksi, jotta me seuraisimme häntä. Samalla tavalla Jeesuksen seuraaminen antaa meille oikean suunnan elämässä, eikä meidän tarvitse kulkea pimeydessä.
”Kun viisaat itämaasta luo seimen saapuivat, he tiedon kuninkaasta ja tähden tunsivat. Nyt meitä sanan tähti johdattaa luoksesi. Se taivaastasi lähti valoksi, oppaaksi.” (Virsi 45:2)
Muutenkin voimme seurata tietäjien esimerkkiä. Tietäjät antoivat pienelle puolustuskyvyttömälle vauvalle kalliita lahjoja. Mekin voimme antaa Herralle kalliita lahjoja. Me voimme antaa hänelle sydämemme ja koko elämämme. Jumalan tahto on, että me rakastamme häntä koko sydämestämme, sielustamme ja koko mielestämme, ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Jos ja kun me uskomme Jeesuksen olevan koko maailman Pelastaja, niin emme voi vain katsella apua tarvitsevia ihmisiä vaan me myös autamme heitä.
Nyt on meidän aikamme antaa kaukana Aasiassa eläville ihmisille lahjojamme, sillä heillä ei katastrofin jäljiltä ole mitään jäljellä, mitään muuta kuin surua, raunioita ja ruumiita. Maailman ihmisillä on yhteinen vastuu maailman asioista. Tuo kaukainen Aasia on nyt yllättäen lähellä, ehkä juuri siksi, että niin moni suomalainenkin on joutunut sen uhriksi. Tällaisen luonnonkatastrofin edessä ihmiset kysyvät, kuinka Jumala voi sallia tällaisen kärsimyksen? Kenelläkään ei ole siihen kysymykseen tyydyttävää vastausta. Mutta kaiken kärsimyksen keskellä, me voimme kysyä: kuka kärsii kanssamme? Ja tuohon kysymykseen kristinuskolla on vastaus. Jeesus itse kärsii jokaisen kärsivän kanssa. Hän, jos kuka, tietää mitä kärsimys on. Jeesus kärsii jokaisen omaisensa menettäneen kanssa, jokaisen kotinsa menettäneen kanssa, jokaisen surevan kanssa. Hän on meidän ainoa lohtumme. Ja meille, kun me autamme hädässä olevia ihmisiä, Jeesus on kerran sanova:
”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.” (Matt. 25:35)
Silloin olemme taivaan kodissa.
Jumalan kunnioittaminen
On vielä yksi asia, missä meidän kannattaa seurata tietäjien esimerkkiä, nimittäin Jumalan kunnioittamisessa. Niin kuin tietäjät kumartuivat Jeesuksen edessä, niin meidänkin polviemme tulee notkistua Kuninkaan edessä.
”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ’Jeesus Kristus on Herra’.” (Fil.2:10–11)
Polvistuminen ei ole ainoa tapa kunnioittaa Jumalaa, toinen tapa on nousta seisomaan. Sen tähden me nousemme nyt yhdessä tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.