Rakkaat seurakuntalaiset,
40 vuoden odotuksen jälkeen Laajasalon asukkaat saavat tänään oman kirkon, ja tänään Helsinkiin tulee 176 vuoden jälkeen ensimmäinen uusi puukirkko.
Ensimmäisen adventin evankeliumissa on yksi kohta, joka merkillisellä tavalla sopii Laajasalon kirkon vihkimiseen. Ajattelen yhtä evankeliumin virkettä, hoosianna-huutojen lomassa, kuin ohimennen lausuttua Matteuksen sanaa: ”Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.” Mitä tämä evankeliumin kohta sanoo meille tänään tässä uudessa kirkossa?
Ensinnäkin evankeliumi kertoo jotakin siitä, mikä saa ihmiset liikkeelle. Matteus puhuu ihmisten suuresta joukosta. Tuntuu kuin evankeliumi olisi kirjoitettu laajasalolaisista juuri tänä pyhänä: ”ihmisiä oli hyvin paljon”. Lukuisa joukko meitä on täällä tänään.
Evankeliumin sanat suuresta ihmisjoukosta eivät kuitenkaan ole vain tilastollinen laskelma siitä, miten monta ihmistä on paikalle tullut. Kertoessaan ihmisten suuresta määrästä Matteus haluaa ilmaista jotain numeroita tärkeämpää.
Miksi johonkin paikkaan kokoontuu paljon ihmisiä? Eikö siksi, että jotain tärkeää ja olennaista on tapahtumassa. Eivät ihmiset tule koolle, ellei jokin vedä heitä puoleensa. Kiinnostus ja rakkaus saa aikaan sen, että ihmiset lähtevät liikkeelle.
Nyt on moni täällä Laajasalossa lähtenyt liikkeelle, koska oma kirkko on koettu niin tärkeäksi. Odotukset ovat suuret omaa pyhäkköä kohtaan. Kirkon tärkein kaunistus onkin sinne kokoontunut Jumalan kansa, ihmiset, naiset ja miehet, nuoret ja aikuiset, lapset ja vanhukset.
Jerusalemissa ihmisten liikkeelle lähtöön oli kuitenkin vielä yksi syvempi syy. Ihmiset tulivat koolle, koska he odottivat Vapahtajaa, he odottivat, että Jumala itse tulee heidän luokseen.
On kaunis ja osuva merkki, että Laajasalon kirkko vihitään juuri ensimmäisenä adventtina, Kristuksen odotuksen juhlana. Tulemme tähän kirkkoon ihailemaan kirkon kauneutta, mutta myös aavistelemaan myös Jumalan pyhyyttä ja laupeutta, hänen tuloaan meidän luoksemme.
Kun siis evankeliumi kertoo, että ”ihmisiä oli hyvin paljon”, se puhuu siitä, miten usko Jumalaan saa ihmiset liikkeelle. Luottamus meidän luoksemme tulevaan Vapahtajaan johdattaa meidät kirkkoon. Aivan kuin magneetti Kristus vetää meitä puoleensa, rakkaudellaan, lempeydellään ja hyvyydellään. Kristus synnyttää meissä uskon itseensä ja Jumalaan.
Kaikista meistä usko ei aina näy ulospäin, ehkä usko onkin usein sydämen sopukoihin kätkeytyvä toivo. Mutta suureen ihmisjoukkoon mahtuu monenlaista uskovaa, niin ujoa kuin rohkeaa. Kaikkia meitä kuitenkin yhdistää se, että Kristus vetää meitä ja monia kirkkoonsa, nyt tähän Laajasalon kirkkoon, uskon kirkkoon.
Toiseksi evankeliumi kertoo, millaisella mielellä ihmiset ovat silloin, kun Kristus saa heidät liikkeelle. Evankeliumin pieni yksityiskohta puista ja niiden oksista ilmaisee nimittäin jotakin myös niiden ihmisten mielestä, jotka oksia taittoivat ja heiluttivat. ”Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.”
En voi olla näkemättä yhteyttä evankeliumin oksien ja tämän puusta rakennetun kirkon välillä. Arkkitehtien Kari Järvisen ja Merja Niemisen kirkossa elävä puu on tullut elävään käyttöön. Rakennusaineeksi katkaistu puu ei olekaan kuollut, vaan se puhuu väkevällä tavalla jokaiselle kirkkoon tulijalle. Keskellä kivistä kaupunkia puu muistuttaa elämästä, luonnon kasvuvoimasta, suomalaisesta metsien maasta. Mutta puu voi puhua vielä enemmänkin.
Mitä puun oksien katkominen tavallisesti merkitsee? Milloin me suomalaiset katkomme oksia puista? Pääsiäisenä pajunoksia, juhannuksena koivunoksia ja jouluna kuusenoksia. On erikoista, että me jatkamme sitä vanhaa, myös juutalaisilta periytyvää tapaa, että puusta katkotaan oksia silloin, kun on syytä iloon. Juutalaiset katkoivat palmunoksia ja oliivipuun, kaikkein kauneimpien ja jaloimpien puittensa oksia, jotta he niiden avulla voisivat osoittaa iloaan. Samaa tarkoitusta vartenhan mekin katkaisemme puiden oksia ja kukkien varsia: ilon vuoksi ja iloa varten.
Merkillinen tapa! Katkaisemme elävän puun oksia, jotta saisimme niistä iloa ja uutta elämää sinne, missä sitä kaivataan ja tarvitaan. Elävää puuta on katkaistu myös tätä Laajasalon kirkkoa varten, jotta täällä olisi iloa ja elämää. Ilon vuoksi tätäkin kirkkoa varten on katkaistu mäntyä, kuusta, koivua, harmaaleppää, haapaa, jalavaa ja metsälehmusta. Parhaita suomalaisia puita – ilon vuoksi!
Mutta puussa ja sen oksissa on vielä syvempää vertauskuvallisuutta. Vanha kristillinen kuva puhuu Kristuksesta puun runkona ja ihmisistä Kristus-puun oksina. Kristus on yksi runko, jossa on monenlaisia oksia. Moni meistä voi tuntea olevansa kuin kuiva oksa, kuin erämaahan kuivunut oksantynkä. Mutta Kristus voi antaa meille uuden elämän, sillä ei oksa anna elämää rungolle, vaan runko antaa elämän oksalle.
Muistuttakoon tämä Laajasalon puukirkko siitä ilosta, jota jokainen ihminen voi tuntea yhteydestä Jumalan Poikaan ja koko maailman Vapahtajaan. Olkoon siis tämä Laajasalon kirkko ilon kirkko.
Kolmanneksi evankeliumi kertoo jotakin siitä, miten Kristus ja kirkko voivat tuoda ihmiset yhteen ja toistensa luokse. ”Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.”
Merkillinen yksityiskohta, kaikki valmistivat yhdessä tietä yhdelle ja samalle Kristukselle, toiset vain valmistivat tietä toisella tavalla kuin toiset. Yhdet levittivät vaatteitaan, toiset katkoivat oksia, mutta kaikki olivat samalla asialla. Näin tekevät vain sellaiset ihmiset, jotka yhdessä haluavat samaan päämäärään ja jotka rakastavat toisiaan.
Olkoon tämä Laajasalon kirkko sellainen Jumalan lasten paikka, jossa ihmiset rakastavat toisiaan, antavat tilaa toistensa erilaisille lahjoille ja taidoille, paikka, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan jokaista kirkkoon tulijaa hänen asemastaan, iästään, arvostaan ja kyvyistään riippumatta. Olkoon jokainen Kristus-puuhun yhdistetty oksa tässä kirkossa yhtä arvokas. Olkoon tämä Laajasalon kirkko rakkauden kirkko.