Kasteen armon sunnuntain evankeliumi vie meidät hengellisen elämämme ja palvelutehtäviemme alkuun ja juurille. Se asettaa rinnakkain kaksi kastetta. Täällä rakkaassa kotikirkossamme nämä kaksi kastetta ovatkin aina havainnollisesti läsnä. Ensimmäinen kaste on Johannes Kastajan toimittama parannuksen kaste. Se on kuvattuna kirkon pääoven yläpuolella olevassa ruusuikkunassa. Näemme sen tuolla urkupillien takana. Toinen kaste on Jeesuksen asettama kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siitä meitä muistuttaa kastemalja ja sen vierellä palava kastekynttilä. Tämän kasteen varsinaisen toimittajan ja perustan, ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen näemme tutussa alttaritaulussa.
Sakariaan poika Johannes sai tehtäväkseen valmistaa tietä Messiaalle. Hän oli vetäytynyt syrjään Jordanin rannoille, minne ihmiset vaelsivat häntä kuulemaan. Siellä hän herätteli, ravisteli ihmisiä, erityisesti hengellisiä ja maallisia vallanpitäjiä sanoja säästämättä. Hän ei kaihtanut ankarin sanoin paljastamasta sitä vääryyttä, tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta, joka rehotti koko yhteiskunnassa. Syntinsä tuntevia ja tunnustavia ihmisiä hän kutsui aloittamaan uuden, Jumalan tahdon mukaisen elämän. Uuden elämän alkuna oli parannuksen kaste. Siinä ihmistä rohkaistiin korjaamaan elämänsä suunta, aloittamaan uusi elämä.
Syntiset ihmiset olivat osoittaneet Jumalan edessä nöyryyttä ja kuuliaisuutta tullessaan Johanneksen kastettavaksi. Nöyryyttä ja kuuliaisuutta Jeesuskin osoitti tulemalla kasteelle, kantaen kuitenkin omien syntiensä sijasta muiden taakkaa. Samalla tapahtui jotakin ainutkertaista. Jeesuksen noustessa vedestä tapahtui jotakin, joka on kuin silta Johanneksen kasteen ja Jeesuksen asettaman kasteen välillä. Yhdenpitävästi evankeliumit kertovat kuinka kuin kyyhkysen nähtiin laskeutuvan alas taivaasta. Samassa kuultiin Isän Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mieltynyt.”
Johannes oli juuri ehtinyt julistaa, että hänen jälkeensä tulee hän, joka ei kasta vain vedellä vaan hengellä ja tulella. Jeesuksen asettama kaste ei rakennu ihmisen oman tahdon, ei omien voimien, eikä oman hengellisen kypsyyden tai ymmärryksen varaan. Sen perustana ei ole ihmisen pyrkimys, lupaukset ja kyky pitää niistä kiinni. Jeesuksen asettamassa kasteessa vaikuttaa Pyhä Jumala itse. Siinä tapahtuu Isän hyvä tahto. Siinä Kristus itse on läsnä ja siinä Pyhä Henki on itse herättää uuden elämän. Siinä Jumala sanansa mukaan ottaa ihmisen lapsekseen. Meidän elämämme ja Vapahtajamme elämä on kasteessa liitetty salatulla tavalla toisiinsa. Siinä Paavalin sanoja käyttääksemme syntinen minämme on ristiinnaulittu ja haudattu Kristuksen kanssa ja uusi ihminen on meissä noussut ylös yhdessä Kristuksen kanssa. Näin kaste ja siitä versova hengellinen elämä on kuin tuli, joka yhä uudelleen erottaa jyvät ja akanat. Sen kautta Jumala hautaa vanhan ihmisemme synteineen ja herättää meissä eloon uuden elämän ja kokoaa lopulta tämän satonsa valtakuntaansa. Aikojen lopussa Kristus itse erottaa jyvät akanoista. Hän tunnistaa omansa sen uskon perusteella, jonka hän itse on synnyttänyt ja pitänyt yllä.
Hetki sitten meille luetussa uuden testamentin lukukappaleessa Paavali käyttää tästä salaisuudesta ilmeikästä kuvaa: ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.” Jumalan edessä meidän syntinen ja vajavainen olemuksemme on peitetty armon pukuun. Kristus itse on pukenut siinä syntisen ihmisen ylle oman puhtautensa ja pyhyytensä. Valkoinen kastepuku niin kuin tämä valkoinen albakin ovat kasteen lahjan havainnollisia kuvia.
Usko on sitä, että me luottavasti kannamme armon pukua silloinkin, kun se ei ole konkreettisena kuvana meidän yllämme. Kristittynä eläminen on Kristuksen kanssa elämistä, tietoisuutta siitä, että hän on syntiemme sovittaja, puolustajamme, ystävämme, esikuvamme, esirukoilijamme ja voimamme kaikkeen hyvään ja oikeaan. Usko on elämistä Kristuksen suojassa, hänen kanssaan ja hänessä.
Jeesuksen kaste tapahtui juuri ennen hänen astumistaan julkisuuteen. Se tapahtui ikään kuin vihkimisenä tehtävään, jonka taivaallinen Isä oli Pojalleen antanut. Kasteessa meidät on Jeesuksen käskyn mukaan liitetty hänen opetuslapsiensa joukkoon. Siksi se tehtävä, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen ja heidän myötä kirkolleen, koskee meitä kaikkia hänen nimeensä kastettuja.
Pyhä kaste on jokaisen kristityn elämässä ensimmäinen ja tärkein palvelukseen asettaminen ja siunaus. Kaikki muut perustuvat kasteeseen. Kirkon virkaan vihkiminen, seurakunnan jokaiseen palvelustehtävään siunaaminen, kristilliseen avioliittoonkin vihkiminen perustuvat kaikki kasteeseen. Kaikissa näissä on kysymys tehtävistä, joissa saamme palvella Kristusta hänen opetuslapsinaan, hänen armonsa ja siunauksensa varassa.
Hyvät uuden seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston jäsenet. Se, että teidät tänään seurakunnan esirukouksin siunataan luottamustehtäväänne, perustuu siihen, että jo kasteessa Kristus on kutsunut teidät palvelukseensa. Toiseksi se perustuu siihen, että Joensuun seurakunta on kutsunut teidät palvelemaan seuraavan nelivuotiskauden seurakunnan keskeisissä luottamustehtävissä. Niissä tehtävämme on yhdessä kysellä Kristuksen, seurakunnan Herran tahtoa ja viisautta.
Niin kuin kasteen armo kantaa meitä koko elämässämme, niin hänen armonsa ja voimansa kantaa teitä ja meitä kaikkia tehtävissämme. Oma uskomme ja hengellinen elämämme ei ole koskaan meidän varassamme. Omassa varassamme ei ole myöskään seurakunta ja evankeliumin eteenpäin vieminen. Kaikki on Jumalan varassa, hänen armonsa ja uskollisuutensa varassa.
Kasteessa saatua armonpukua uskossa kantava ihminen kulkee matkaansa aina Kristuksen kanssa. Suhteessa elämäänsä, kutsumukseensa ja lähimmäisiinsä hänen tulee kasvaa vastuuta kantavaksi aikuiseksi. Suhteessa Jumalaansa, jota hän viime kädessä palvelee, hän saa olla isänsä rakkauteen luottava lapsi. Juuri usko Jumalan armoon ja Isän rakkauteen antaa hänelle vapauden ja rohkeuden kasvaa täysikasvuiseksi ja vastuulliseksi Jumalan palvelijaksi. Meidän ei tarvitse saavuttaa hyväksytyksi tulemistamme ja arvoamme suorituksillamme ja saavutuksillamme. Jumalan edessä meillä on jo Kristuksen tähden kaikki. Voimme keskittyä lähimmäisen tarpeisiin, jotta jokainen saisi osansa Jumalan meille suomasta elämästä, sen hyvyydestä ja armosta.