Kosmologian eli maailmankaikkeuden tutkimuksen professori Kari Enqvist on kirjoittanut kirjan Uskomaton matka uskovien maailmaan. Uskonnottomaksi itseään kutsuva professori kuvailee kirjassa eri uskontojen ihmeellisiä tapoja ja ilmenemismuotoja. Itsestään hän ei löydä uskonnollista tunnetta tai kokemusta. Kuitenkin hän on kiinnostuksella osallistunut niin muslimilahkon pyhään kulttiin kuin tavalliseen luterilaiseen messuun.
Enqvist nostaa kirjassaan vahvasti esille kirkon käytännön lapsikasteesta. Hänen mielestään lapsen kastaminen moraalitonta. Enqvist perustelee näkemystään sillä ettei pieni vauva voi mitenkään vaikuttaa vanhempien päätökseen kasteesta. Professorin mukaan olisi moraalisempaa jättää lapsi kastamatta ja antaa hänen täysi-ikäisenä päättää haluaako kasteen ja liittyä kirkkoon. Tässä Enqvist sympatiseeraa vapaiden suuntien käytäntöä hylätä lapsikaste.
Onko lasten kastaminen siis kirkolta moraaliton teko? Jotta voi vastata tähän kysymykseen, on syytä selvittää mitä kaste on?
Kirkkomme katekismuksessa todetaan kasteesta:
Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteelle ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.
Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.
Mitä ovat nämä lupaukset? Markuksen viimeisessä luvussa Herramme Jeesus lausuu: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.”
Näin kirkkomme Katekismus.
Raamatussa kasteen esikuva on Nooan pelastuminen vedenpaisumuksesta. Jumala näki ihmisten pahuuden ja antoi sataa vettä niin että se peitti lopulta alleen kaiken elollisen.
Mutta Nooa rakensi arkin. Hän kokosi siihen perheensä ja kaksi eläintä kustakin lajista. Arkki piti Nooaa ja hänen perhettään veden pinnalla. Kun vesi alkoi laskea, Nooa päästi kyyhkysen lentoon. Jonkin ajan päästä lintu palasi nokassaan oliivipuun vihreä lehti. Tästä Nooa päätteli että vesi oli laskenut ja jossain oli kuivaa maata. Niin arkki rantautui Araratin vuorelle. Nooa ja kaikki hänen kanssaan olleet pelastuivat tuholta.
Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala teki Nooan kanssa liiton. 1. Moos. 8: Jumala lupaa: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa.
Ut:n kirjoittajat pitivät Nooan pelastumista arkissa kasteen esikuvana. 1. Piet. 3: ”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.”
Kasteessa meidät on otettu Jumalan arkkiin, hänen perheensä jäseneksi. Kun Johannes kastoi Jeesuksen, taivaasta kuuli ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.» Jeesus oli Jumalan rakas poika. Niin on jokainen joka saa kasteen. Jokaiselle kastettavalle Jumala sanoo samat sanat: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinä olet minun rakas Tyttäreni.”
Jumalalla on paljon rakkaita tyttölapsia ja poikalapsia. Jokainen on yhtä arvokas ja rakas Jumalalle, sille parhaimmalle Isälle. Kaste on lahja, sitä emme mitenkään ole voineet ansaita. Samoin kuin elämän olemme saaneet vanhemmiltamme, samoin kasteessa olemme saaneet Jumalalta uuden elämän Jeesuksen yhteydessä. Emme ole voineet nähdä vaivaa sen ansaitsemiseen. Kuulimme äsken päivän 2. lukukappaleesta: ”Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta” (Tit.3:5).
Kastemaljassa on usein kyyhkysen kuva. Se viittaa niin Nooan kertomukseen kuin Pyhään Henkeen jonka työtä uskon syntyminen on.
Jeesuksen kasteessa tapahtui jotain joka yhdisti tämän puoleisen ja tuonpuoleisen. Taivaasta laskeutui Jumalan Henki kyyhkysen tavoin Jeesuksen päälle. Jumala tuli alas ihmisen luo.
Jokaisessa kasteessa Jumala tulee alas. Henki yhtyy aineeseen, kasteveteen. On pyhän sakramentin juhla. Näin lapsi saa Pyhän Hengen ja osuuden tuonpuoleisesta, taivaasta. Tästä vakuutena on ristinmerkki joka piirretään lapsen kasvoihin ja rintaan. Se liittää lapsen Jeesuksen pelastavaan tekoon, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Hengellisen, pelastukseen liittyvän sisällön lisäksi kasteella on toki muitakin vaikutuksia. Kaste liittää lapsen sukuun, sukupolvien ketjuun. Siksi usein lapsella on yllä vanha ehkä jo kellastunut kastemekko. Ja kastemalja voi olla sama kuin isovanhemmilla.
Lapsi otetaan kasteessa yhteisön jäseneksi. Sitä todistavat lapsen läheiset ja kummit. Kastetun lapsen identiteetti rakentuu samalle perustukselle jolle hänen läheistensä elämä on laskettu.
Maailmankaikkeuden tutkija Kari Enqvist on epäilemättä viisas mies ja terävä kirjoittaja. Hän ei löydä kirkosta paljonkaan hyvää, eikä siten kasteestakaan.
Sen sijaan toinen viisas, filosofi Jukka Relander vastaa Enqvistille kysymykseen miksi lasten kastaminen on sopivaa ja hyvä teko. Relander toteaa että hänen omien lastensa liittäminen kirkkoon kasteessa on tuntunut luontevalta. ”Voivatpahan sitten aikanaan tehdä omat johtopäätöksensä selkeää taustaa vasten.”
Kastetilaisuudessa lapsen läheiset ihmettelevät kiitollisina uutta elämää. Ihmettely ja kiitos ovat uskon ilmenemismuotoja. Kasteen yhteydessä luetaan tuttu uskontunnustus. Sekin on ennen muuta Jumalan pelastustekojen ihmettelyä. Siihen me yhdymme kun tunnustamme nyt yhdessä kristillisen uskomme.