1. sunnuntai loppiaisesta, Matt. 3: 13–17, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavalta

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.

Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” Matt. 3: 13–17

Kuuntelin internetistä lyhyttä tähtitieteilijän pitämää esitelmää (Aomawa Shields life on other planets ) Hän tutkii työkseen kaukaisia avaruuden planeettoja etsiäkseen maapallon kaltaista planeettaa, sellaista planeettaa missä olisi edellytykset elämälle. Tähdet eivät luonnollisestikaan tule kysymykseen, sillä nehän ovat kuin meidän aurinkomme – hehkuvan kuumia. Liian lähellä tähteä kiertävät planeetat tai liian kaukana kiertävät planeetat eivät sovellu elämiseen. Minkälainen planeetta siihen sopii? Sellainen jossa on vettä. Tarvitsemme vettä elääksemme. Vesi on elämän mahdollistaja ja kasvualusta. Ihmisen koostumus on suurimmaksi osaksi vettä. Ilman vettä kuolemme.

Elämä maapallolla on alkanut vedestä evoluutioteorian mukaan. Myös Raamatun luomiskertomuksen mukaan maapalloa ympäröi jonkinlainen alkumeri ennen kuin kuivaa maata oli olemassa. Vedessä on elämän ihme. Ei siksi ole hämmästyttävää, etsitään sellaisia planeettoja joissa on vettä.

Miksi hän sellaista planeettaa etsii? Hänen omien sanojensa mukaan siksi, että saamme tietoisuuden siitä, että emme ole tässä maailmankaikkeudessa yksin. Mutta luulen kuitenkin, että todellinen vastaus ei ole näin romanttinen. Vierasta planeettaa etsitään pakopaikaksi. Kun ihminen itsekkyydessään on saastuttanut tämän planeetan asumiskelvottomaksi, kun vesi ei ole riittävän puhdasta elämää varten. Homma vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä etsiä uutta kotia ihmiskunnalle, kun olemme tuhoamassa omaamme. Tarvitsemme toisen planeetan, jonne ihmiskunnan rippeet voisivat hakeutua.

Päivän evankelimissa olemme veden äärellä. Jeesus kastetaan. Vesi oli Jordanjoen vettä noin 2000 vuotta sitten. Se oli vielä puhdasta. Mutta ihmiset olivat jo saastuneet. Heistä / meistä oli tullut jo sellaisia, että me ajattelemme vain omaa etuamme ja omaa nautintoamme ja itsekkyydessämme saamme tuhoa aikaan – luonnon saastumista, ilmaston lämpenemistä, sotaa, nälkää, pakolaisuutta. Ja vaikuttaa siltä, että emme kykene itse muuttamaan tuota perusasennettamme muuksi. On helpompi löytää toinen planeetta ja muuttaa sinne kuin muuttaa omaa käytöstään.

Meidän Luojamme myös tiesi tämän. Raamattu kuvaa tuon ihmisen saastumisen. Adam ja Eva lankesivat. Muistatte hyvin tämän tarinan. He söivät ilman lupaa hyvän- ja pahantiedon puusta ja heidät karkotettiin Jumalan luota, jotteivät saastunein huulin söisi toiseesta puusta Elämän puusta. Paratiisissa oli myös toinen puu – elämän puu, jota syömällä eläisi ikuisesti.

Syntiinlangenneelta ihmiseltä estettiin pääsy sinne. Jumalan luokse ei pääse mitään epäpuhdasta ja saastaista. Jos hän tulisi taas puhtaaksi, hän pääsisi tuon puun luokse nauttimaan sen hedelmää.

Sen sijaan, että etsimme toista planeettaa ryöstettäväksemme, meidän pitäisi etsiä toisenlaista puhtautta, sydämen puhtautta. Puhtautta Jumalan edessä. Mutta kuten tiedämme ihminen ei saa itseään niin puhtaaksi. Se toisen planeetan löytyminen on todellakin helpompaa. Mutta se mikä on ihmiselle mahdotonta on Jumalalle mahdollista.

Tämän tähden Jeesus tuli maailmaan. Hän joka oli synnitön ja puhdas otti meidän pahuutemme kannettavakseen. Hän tuli tuomaan meille kadotettua puhtautta takaisin. Hänen koko elämänsä tähtäsi siihen. Siksi hänet 30-vuotiaana kastettiin. Siinä hän astui kutsumuksensa tielle; hän otti tehtävän vastaan. Sen jälkeen hän ei ollut enää rakennusmies, tai mies Nasaretista – vaan Jeesus Kristus, Messias, kuninas, Herra, Jumalan Poika.

Johannes Kastaja upottaa Jeesuksen joen pinnan alle ja nostaa hänet sieltä ylös. Tässä näkyi ennakolta se, mihin hänen elämänsä tähtäsi. Siinä näytetään hänen elämänsä loppu ja uusi alku. Hän kuolee, hänet haudataan ja hän nousee kuolleista. Sillä tavoin hän tuo ihmiskunnalle takaisin sen puhtauden. Hän kuolee ihmisten pahuuden tähden. Synnit pestään pois Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Jeesuksen noustua ylös vedestä taivaat avautuivat. Taivaan Isä tunnustaa Jeesuksen pojakseen ja Pyhä Henki laskeutuu hänen päälleen. Tämä tapahtui varsinaisesti Jeesuksen ylösnousemuksen perusteella. Taivaat avautuvat ihmiskunnalle.

Puhuin elämän puusta. Se on olemassa edelleen. Jeesus itse on tuo puu, niin kuin hän sanoo: Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Joh 15

Kun lapsi tai aikuinen kastetaan Jeesuksen pelastusteosta tulee henkilökohtaista omaisuuttamme. Me saamme sisimpäämme Pyhän Hengen. Siinä meidät samalla liitetään oksiksi tähän viinipuuhun, elämän puuhun. Pääsemme osaksi jumalallista elämää, emme vain nauttimaan puun hedelmiä vaan kasvamaan sitä. Meistä tulee osa tuota elämän puuta, koska Jumalan Henki asuu meissä. Siksi kaste on niin tärkeä ja oleellinen. Siinä vedessä Jumalan sanaan liittyen on iankaikkinen elämä ja puhtaus jota kaikkein eniten tarvitsemme.

Harjavallassa kastetaan vuosittain noin kuusikymmentä lasta. Jokaisessa jumalanpalveluksessa rukoilemme heidän puolestaan. tänään tähän muistamiseen tulee yksi lisätekijä. Se näkyy tuolla kirkkosalin seinällä.

Satu Schneider-Teittinen on tehnyt meille tuon seinävaatteen tuolla kynttelikön lähellä. Se on kastepuu. Se kuvaa sitä elämänpuuta, johon jokainen kastettu liitetään. Jatkossa jokaisen Harjavallan seurakuntaan kastetun nimi lisätään puun lehdeksi. Tänä vuonna on kastettu vasta yksi lapsi. Kun hänen nimensä tänään liitetään tuohon puuhun, otamme kastepuun samalla käyttöön. Viikottain puu saa lisää lehtiä ja kerran vuodessa, kun muistelemme Jeesuksen kastetta, aloitamme uuden kierroksen. Vaikka kastepuussa on vain muutama pienen lapsen nimi, se muistuttaa sinua myös omasta kasteestasi – kuten kastemaljakin täällä edessä. Kasteen sakramentti mikä kerran toimitetaan kirkossa tai kodissa jatkuu sinussa. Kasteen ihme jatkuu sinussa. Vaikka se tapahtui vain kerran, sen luoma todellisuus säilyy ja jatkuu. Sinusta tuli elämänpuun oksa ja se tuottaa sinulle iankaikkisen elämän: koska Jeesus on puhdistanut sinut ja liittänyt sinut Jumalan omaan elämään.

Mutta oksa voi kuivua. Siksi Jeesus sanoo: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. – säilytä rukous ja tuoreus Jeesuksen oppilaana. Käy jumalanpalveluksessa, lue Raamattua, seuraa Jeesusta. Niin Jumala pitää sinusta huolta ja iankaikkisen elämän nesteet virtaavat sinussas ja kasvattavat hedelmää.