Katso kanssani kuvaa. Tätä taiteilija Anniina Mikaman laatimaa kirkkovuoden tunnuskuvaa. Mitä näet? Mihin katse pysähtyy? Mikä vetää puoleensa? Mistä tämä kuva puhuu sinulle tänään?
Siinä ovat evankeliumin hahmot huoneessa. Ovi on lukossa. Kuu paistaa. On yö. Jeesus on ilmestynyt opetuslapsille. Myös Tuomas on nyt heidän joukossaan.
Jokainen opetuslapsista on kuvattu vähän erilaisessa asennossa. Kertooko asento jotakin suhteesta Jeesukseen? Kuvaako asento asennetta tai kokemusta siitä, mitä Ylösnousseen kohtaaminen saa aikaan?
Tuomas on Jeesuksen edessä polvillaan. Epäilevä Tuomas. Joka uskoo nyt, kun omin silmin näkee.
Hänen takanaan seisoo kaksi opetuslasta. He juttelevat. He ovat ehkä ihmeissään tapahtuneesta, heidän on pakko jakaa heti toisilleen, että mitä ihmettä, sehän on Jeesus, miten voi olla.
Vihreään pukeutunut opetuslapsi on puolestaan tyynesti paikoillaan, kädet ristissä. Hän uskoo. Hän hyväksyy. Hän luottaa.
Me katsomme kuvaa, jossa Ylösnoussut ilmestyy opetuslapsilleen. Ylösnousseen ilmestyminen herätti erilaisia tunteita, erilaisia kokemuksia, erilaisia reaktioita. Se synnytti epäilyä, ihmetystä ja luottamusta.
Minusta osuva kuvaus uskosta. Usko Jeesukseen, usko ylösnousseeseen Vapahtajaan on sekä epäilysten että ihmetysten että luottamuksen sävyttämää uskoa. Uskoa, jossa värit vaihtuvat ja vaihtelevat.
Sillä kuinka voin aina olla varma, kuinka voin luottaa, ellen saa itsekin välillä nähdä. Virressä 513 laulettiin, että ”epäilevät tuomaat tunnet parhaiten.” Ehkä Jeesus tuntee epäilijän paremmin kuin muut, koska hänen on kohdattava epäilijä useammin. Tuomaiden tähden hän tulee paikalle uudelleen. Vahvistaakseen epäilijää.
Voit miettiä, että epäily tekee uskosta jotenkin viallista tai huonompaa. Mutta ei epäilemisessä ole mitään väärää. Jospa usko onkin elävää vain, jos siinä saa olla mukana epävarmuutta ja kyseenalaistamista. Tuomas saa etsiä ja kysellä, saa kaivata vahvistusta uskolleen.
Mistä Tuomas saa vahvistusta? Siitä että näkee Jeesuksen, näkee haavat hänen käsissään ja jaloissaan. Tämä kohtaaminen lisää Tuomaksen uskoa.
Me kohtaamme Jeesuksen joka kerta, kun käymme nauttimaan pyhää ehtoollista. Ehtoollisleivässä me näemme hänet ja hänen haavansa, hänen kätensä ja jalkansa, jotka on lyöty ristille. Viinissä me otamme vastaan hänen verensä, joka on meidän puolestamme vuodatettu.
Mutta hän ei ole läsnä vain kuvana ja muistona, vaan elävänä Vapahtajana. Pyhä Henki toimii leivän ja viinin kautta tuoden niissä Ylösnousseen Kristuksen meidän luoksemme. Aivan kuten hän lukituista ovista huolimatta tuli opetuslasten luokse. Kohtaamme Ylösnousseen ehtoollisessa. Ehtoollinen vahvistaa epäilevää tuomasta ja villeä.
Pyhä Henki toimii paitsi ehtoollisen sakramentin kautta, myös sanan kautta. Kun luemme Raamattuamme ja kuulemme Jumalan pelastustöistä, Jumala itse vahvistaa uskoamme. Hän tuo Kristuksen myös sanan kautta luoksemme ja hänen mukanaan antaa meille armon. Raamatun sana vahvistaa meitä epäilyissä.
Myös rukous vahvistaa uskoa. Se, että pidän yhteyttä itse yllä. Jumala hoitaa oman osuutensa, mutta minun on kyllä tehtävä omani. Se, että laitan kädet ristiin, juttelen kuulumisista, turvaudun hädän hetkellä, muistan kiittää kaikesta mitä minulla on, ja myös kannan rukouksessa lähimmäisiä Jumalalle, se pitää yhteyden kunnossa ja vahvistaa uskoa. Rukous vahvistaa epäilijää.
Ja vielä on neljäs juttu. Ehtoollisen, Raamatun ja rukouksen rinnalla uskoa vahvistaa seurakuntayhteys. Yhteys kristittyjen välillä. Osallistuminen seurakunnan toimintaan. Se, mitä nuo kaksi opetuslasta kuvassa tekevät. Juttelevat uskosta ja kaikesta, mikä siinä ihmetyttää. On hyvä, että meillä olisi paikkoja, joissa voisi turvallisesti keskustella uskosta, epäilyksistä, luottamuksesta, hämmentävistä asioista. Tekee hyvää tulla yhdessä messuun. Tulla kirkkokahveille. Käydä olohuoneella ja raamattupiireissä. Pääasia, ettemme jää pohdiskelemaan vain yksin, vaan tulemme yhteen. Vietämme aikaa toistemme kanssa. Saamme ihmetellä yhdessä. Siinä samalla usko voi vahvistua. Kohtaaminen myös meidän välillämme voi lisätä uskoa.
Älä siis lannistu, jos tuntuu kuin olisit lukkojen takana. Älä vaivu toivottomuuteen, jos oma usko tuntuu vaikealta tai mielestäsi liian pieneltä ja heikolta. Tai jos epäilykset kiusaavat eikä mitään näkyviä merkkejä ala ilmaantua, vaikka kuinka toivoisit. Sillä pääsiäisen viesti on tarkoitettu juuri sinulle. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Kristus nousi kuolleista. Kuolemallaan hän voitti kuoleman vallan. Häntä eivät pidättele lukot, ei yön pimeys, ei pelko, jota onnettomana joskus podet. Hän voi tulla juuri sinun luoksesi. Hän näyttää haavansa ja haavoissaan, kuinka sinua rakastaa. Hän nostaa kätensä ja siunaa sinua. Epäilet tai ihmettelet tai täysillä luotat. Sen lupaa meille tänään Tuomas, joka sai nähdä ja kohdata Herran.
Sinäkin saat. Ehtoollispöytä katetaan tänäänkin. Uskosi vahvistukseksi. Saadaksesi anteeksi. Kohdataksesi Vapahtajan.
Kun on vapaus tulla, lupa epäillä, mahdollisuus ja tila kasvaa uskossa, silloin saa myös ilo sijaa. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Usko työntää pelon pois, ilo tulee tilalle. Usko tuo valon, ja pimeys väistyy. Lukot murtuvat, on lupa iloita. Vapaus olla Jumalan edessä sellaisena kuin on. Omana itsenään. Yhdessä toisten kanssa.
Tätä yhteyttä me vahvistamme siinäkin, kun yhteen ääneen lausumme uskontunnustuksen. Hapuilemme siinä yhteistä uskoa ja turvaudumme Jeesuksen lupaukseen, jonka hän on antanut meille jo kasteessa: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.