Valkoinen vaate muistutti synnittömyydestä ja puhtaudesta, jonka kastetut olivat saaneet lahjaksi kasteensa kautta. Vaate oli luonnollisesti vain vertauskuva. Viikon jälkeen vertauskuva oli syöpynyt heidän muistiinsa ja ihollensa. Vaikka vaate annettiin pois, vertauskuvan ilmoittama todellisuus kuitenkin säilyi.
Kasteen luoma todellisuus, pyhyys ja vanhurskaus on itsessään täydellinen ja likaantumaton. Jeesuksen työtä ei mikään tee turhaksi. Mutta meidän jalkamme likaantuvat. (joka on puhdas ei tarvitse muuta kuin että hänen jalkansa pestään, sanoi Jeesus oppilailleen kiirastorstaina) syntilikaa tulee jalkoihimme – meidän vaelluksemme on vajaata. Siksi meidän on hyvä osallistua jumalanpalveluksiin usein. Se on kuin jalkojen pesu.
Kiirastorstaista ei ollut kulunut pitkää aikaa kun oppilaat olivat jo eksyksissä – jalat olivat likaiset – vertauskuvaa jatkaakseni. Evankeliumissa kerrotaan ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta. Jos historiallinen aikajärjestys on evankeliumissa kohdallaan, tämä on jo kolmas kohtaaminen. Mutta Pietarin näkökulmasta katsottuna vaikuttaa kuitenkin siltä, että kohtaaminen olisi hänelle ensimmäinen. Sillä hän käyttäytyy niin kuin ei olisi ylösnoussutta Jeesusta tavannut aikaisemmin. Tulkinnassani lähden siitä, että he tapaavat Jeesuksen ensimmäisen kerran Kiirastorstain jälkeen.
Opetuslapset ovat paenneet Jerusalemista kotiseudulleen Galileaan tutun järven rannalle. Unelmat Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen kuninkuudesta ovat kariutuneet. Heidän asemaansa voi olla aika vaikea asettua. Muutettuna meidän tilanteeseen voisi kysyä, mihin voit uskoa, jos Jeesus ei olekaan totta. Mihin voit uskoa, jos Jeesus ei noussutkaan kuollesta, jos ei ole syntien sovitusta. Se tarkoittaisi elämän kaikkein syvimpien rakenteiden sortumista. Jotakin sellaista myllerrystä oppilaat elivät
Sen lisäksi, että heidän tulevaisuutensa meni uusiksi, opetuslapsilla ei ollut syytä tuntea ylpeyttä viimepäivien tapahtumista. Jokainen heistä oli juossut karkuun, kun Jeesus otettiin kiinni. Pietari seurasi Jeesusta sinne minne hänet vietiin kuulusteltavaksi, mutta ylipapin sisäpihalla hiilivalkean äärellä, kun häntä osoitettiin sormella, Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen. Hänkin pelkäsi ja pakeni totuutta valheeseen. Kukon laulaessa hän muisti Jeesuksen ennustaneen tämän ja musertui syyllisyytensä alla itkuun.
Nyt yrittivät tahoillaan löytää vanhan elämänsä langanpätkiä, jotta voisivat jatkaa jotenkin eteenpäin. Seitsemän opetuslapsista oli yhdessä ja he olivat olleet koko yön kalastamassa. Saalilsta he eivät kylläkään saaneet.
Kun he tulevat takaisin yön kalastettuaan Jeesus huhuilee rannalta mutta opetuslapset eivät häntä tunne. Jeesus pyytää heitä heittämään verkon vielä kerran veteen ja ihme tapahtuu: he saavat valtavan kalasaaliin.
Luulisi Pietarin kokevan jonkin déjà-vu-elämyksen, Hei tämä on tapahtunut ennenkin… Kertomuksessa on paljon yhtymäkohtia siihen, kun Jeesus tapasi Pietarin ensimmäisen kerran ja kutsui hänet opetuslapsekseen, ihmisten kalastajaksi. Silloinkin Pietari oli ollut koko yön kalastamassa ja palasi rantaan verkot tyhjinä. Jeesus pyysi häntä soutamaan veneen syvään veteen ja laskea verkkonsa sinne. He saivat niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Muistatko, mitä Simon (Pietari) sanoi silloin Jeesukselle: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Jeesus sanoi: Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja. Pietari jätti silloin vanhan ammattinsa ja alkoi seurata Jeesusta. Kolme vuotta hän elää ihmeellistä aikaa Jeesuksen ja muiden opetuslasten kanssa, mutta kaikki pyyhitään kerralla pois kun Jeesus kuolee.
Kun Pietari kuulee että rannalla seisova mies on Jeesus, mitä hän tekee? Meneekö hän piiloon? Sanooko hän: Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies? Ei, vaan välittömästi hän haluaa päästä Jeesuksen luokse. Hän on malttamaton eikä jaksa odottaa, että vene ja verkot saadaan rantaan. Selvittämätön ongelma ei anna hänelle rauhaa, vaan hän hyppää samantien veteen kahlatakseen Jeesuksen luokse. – Kun ajattelen tilannetta voin kuvitella sen, että hän ei riennä Jeesusta halaamaan, vaan hän kiirehtii paikalle, mutta Jeesuksen lähellä hän ei osaakaan tehdä mitään lähes jäykistyy paikalleen – katsoo vain häntä ja ennen kaikkea tulee nähdyksi. Mutta ne kyyneleet jotka kukon laulaessa täyttivät hänen silmänsä lankeemuksen päivänä eivät olleet kuivuneet. Se itku oli vielä itkemättä Jeesuksen jalkojen juuressa. Niihin katumuksen kyyneliin hän tuli etsimään vastausta. ”Onko minulla vielä paikka sinun joukossasi kaiken tämän jälkeen.”
Emme ehkä pidä Pietarin kieltämistä kovin ihmeellisenä. Tuossa yhteiskunnassa ryhmään kuuluminen oli syvin osa ihmisen minuutta – perheeseen, oppilasjoukkoon, kyläyhteisöön. Ateriayhteys oli sen keskeinen tunnuspiirre. Jokainen yhteinen ateria vahvisti tämän yhteenkuuluvuuden. Sen rikkominen ei ollut samaa kuin murrosikäisen murjottaminen omassa huoneessaan päivällisen aikana. Siinä oli jotakin hyvin voimakasta. Siksi kun Pietari kielsi Jeesuksen, hän ei vain hätäisesti valehdellut asiasta, hän Jeesuksen silmien alla kielsi kuuluvansa joukkoon, vähän sama kuin kieltäisit tuntevasi isääsi tai äitiäsi. Nyt Pietari oli tilanteessa, että joutui vastaamaan teoistaan.
Ja Jeesuksen edessä on jälleen syntinen mies.
Kuulemassamme evankeliumikohdassa, Jeesuksen ja Pietarin välistä keskustelua ei käyty. Se tapahtui välittömästi tämän jälkeen. Jeesus kutsui heidät ensin syömään. Ateriayhteys oli tallella – se oli merkki Pietarillekin, että hän kuului joukkoon. Häntä ei ole suljettu pois. Vasta sitten tuon aterian jälkeen Jeesus kääntyi Pietarin puoleen ja uudisti hänen tehtävänsä ruokkia ja paimentaa Jeesuksen laumaa ja seurata häntä. Hänen jalkansa tulivat jälleen puhtaaksi – Jeesus oli pessyt ne.
Me olemme kirkossa jokainen Pietarin paikalla. Erityisesti kirkon työntekijät ja kirkon virkoihin opiskelevat. Tahdomme elää Jumalaa lähellä, tahdomme toimia hänen tahtonsa mukaan, jotta voisimme olla niitä jotka Pietarin tavoin ruokkivat ja paimentavat Kristuksen laumaa. Mutta Pietarin tavoin olemme usein väistäneet totuutta valheeseen. Tai olemme kieltäneet Jeesuksen muulla tavoin toimien hänen tahtoaan vastaan. Olemme hävenneet häntä. Tutki itseäsi – ehkä sinäkin löydät Pietarin kyyneleet ja Pietarin herkkyyden rientää Jeesuksen luokse, kun omatuntoa polttaa. Mitä tahansa on tapahtunut – älä viivyttele. Hänen luonaan sinä löydät myös syvimmän minuutesi. Sinä olet Jumalan lapsi. Rakastettu ja kaivattu. Sinun paikkasi on tallella ja sinutkin kutsutaan ateriayhteyteen.
– – –
Kommentti blogissa: Minulla oli saarna ensin Harjavallan kirkossa Veteraanipäivänä + partoilaisten kirkkopyhässä. Seuraavana päivänä Säkylässä KiTOS seminaarissa. Eli hiippakunnan kirkollisiin ammatteihin valmistuville opiskelijoille järjestettävässä seminaarissa. Muokkasin sunnuntain saarnaa hieman tähän jälkimmäiseen tilanteeseen. 28.4.2014