Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä 11. luvussa kerrotaan, kuinka pitäjän rovastin mukaan ”suuri olis hänen ilonsa ja riemunsa Herrassa” (vrt. Joel 2:23), jos Jukolan veljekset oppisivat lukemaan välttävästi sisältä, ja taitaisivat ulkoa nuo ”kymmenen käskysanaa ja uskontunnustuksen”. Seuraavassa luvussa kerrotaankin, kuinka pojat saivat rippikoulun käytyä, tosin kovan esiharjoittelun jälkeen. Rippikirkosta palattuaan jokaisella on kädessään ”nahkakansinen uusitestamentti, provastin lahjoittama ahkeruuden palkinnoksi”. Kotiin palatessa kohdataan kanttoori, jolle Juhani tekee nyt kirjanoppineena ”leikin vuoksi pieniä kysymyksiä raamatun syvyydestä”. ”Olenpa lukenut testamenttini kannesta kanteen, ja ymmärtänyt sen myös, toivon minä.” Satiirikko Eero kehottaakin häntä kysymään, millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokittiin viidellä tuhannella leivällä (vrt. Matt. 14) ja kysymällä Sepeteuksen poikain nimeä (Matt.10:35). Veljeksillä on Juhanin kehujen mukaan muuttokuormassa ”painoa lisäämässä seitsemän uutta testamenttia, seitsemän Enklannin lahjaa”.
Tänään voimme muistaa ”Enklannin lahjoja”, kun vietämme raamattusunnuntaita. Samalla juhlimme 200 vuotta täyttävää Suomen Pipliaseuraa. Se perustettiin 1812 Turussa silloisen Turun piispan Jakob Tengströmin koolle kutsumassa kokouksessa. Seura on Suomen vanhin kristillinen yhdistys ja vanhin vielä toimiva kirjankustantaja.
Pipliaseuran perustamiseen vaikutti ratkaisevasti Britannian ja ulkomaiden Pipliaseuran (British and Foreign Bible Society) edustaja skotlantilainen John Paterson. Hän toi mukanaan 500 puntaa uuden seuran perustamispääomaksi. Myös Venäjän keisari Aleksanteri I lahjoitti varoja vasta perustetulle seuralle.
Uuden seuran ensimmäisenä tavoitteena oli saattaa Raamattu jokaiseen suomalaiseen kotiin. Ensimmäisestä suomenkielisestä Uudesta testamentista 1548 lähtien oli 1800-luvun alkuun mennessä Suomessa levitetty alle 30 000 Raamattua tai Uutta testamenttia. Tuolloin Suomen väkiluku oli noin miljoona. Raamatuista oli kova pula, koska edellinen painos oli jo pitkään ollut loppuunmyyty. Jo reilun kymmenen vuoden kuluttua Raamattujen määrä oli kaksinkertaistunut. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä pojat saavat lahjaksi seitsemän Uutta testamenttia, ”seitsemän Enklannin lahjaa”. Aleksis Kivi tiesi, että valtaosa suomalaisista Raamatuista ja Uusista testamenteista oli tuolloin painettu englantilaisten kristittyjen lahjan turvin. Tänään Suomen Pipliaseura tekee samaa työtä myös maailmalla.
Raamatulla on ollut ratkaiseva vaikutus suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin muotoutumisessa. Suomen kirjakielen synty, lukutaito ja ylipäänsä koululaitos sekä yhteiskunnan arvopohja ovat esimerkkejä siitä, miten Raamattu on vaikuttanut maassamme. Jo yksin tämän vuoksi tuntuu irvokkaalta se, että kirjailija Jari Tervo heitti televisiolähetyksessä Raamatun olkansa yli menemään tai että vapaa-ajattelijat järjestivät kampanjan, jossa vaihtoivat Raamattuja pornolehtiin. Tänään on syytä olla kiitollinen Suomen Pipliaseuralle siitä, että se on jo kahden vuosisadan ajan tehnyt työtä, jotta Raamattuja olisi saatavilla kunkin omalla kielellä.
Raamatun merkitys ei tyhjenny kulttuuriin. Sen tarkoitus ei ole toimia ainoastaan hyvien elämänarvojen ja elämäntaidon oppaana. Sillä on näitä syvempi sisältö. Siitä puhuu tämän päivän evankeliumi.
Pääsiäisen jälkeen opetuslapset olivat hämmentyneitä ja peloissaan. Sitten yhtäkkiä Jeesus ilmestyi heidän keskelleen. Hän näytti kätensä ja jalkansa sekä söi opetuslastensa kanssa vakuuttaakseen, että hän todella on ylösnoussut Jeesus. Ja sitten hän viittasi kirjoitettuun sanaan: ”Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Heprealaisen Raamatun kokonaisuus – laki, profeetat ja kirjoitukset – todistaa Jeesuksesta. Jumalan pelastavalla tahdolla ja Raamatun sanalla on kiinteä yhteys. Raamattu todistaa Jeesuksesta, pelastajastamme. Raamattu ei pelasta, mutta se johtaa tuntemaan Jumalan tuoman pelastuksen, Jeesuksen. Tästä näkökulmasta on huolestuttavaa se, kuinka Raamatun opetus ja lukeminen ovat nykyisin joutuneet syrjään monien kristittyjen elämässä ja myös seurakuntiemme toiminnassa.
Miten Raamattu voisi tulla tutuksi ja ymmärrettäväksi? Miten se kutsuisi lukemaan? Evankeliumissa on tähän vastaus: ”Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset”. Jeesus avaa Raamatun sanoman. Ensimmäisen helluntain jälkeen tämä tehtävä on ollut ja on edelleen Pyhällä Hengellä. Evankeliumiteksti tekee selväksi Raamatun ydinsisällön. Se on Kristuksen voitto kuolemasta ja tyhjältä haudalta alkava todistus kaikille kansoille. Jumalan rakkaus on tullut näkyviin Kristuksessa. Se kutsuu mielenmuutokseen, uuteen elämään, uskomaan synnit anteeksi. Tätä varten Jumalan sanaa tänäänkin julistetaan. Se todistaa Jeesuksessa ilmi tulleesta Jumalan rakkaudesta. Kristus on kärsinyt, kuollut ja ylösnoussut sinun tähtesi. Se kutsuu sinua kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan syntisi anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden. Se rohkaisee sinua elämään Kristuksen omana, sillä ylösnoussut Herra on luvannut olla omiensa kanssa joka päivä maailman loppuun asti.
Evankeliumiteksti sisältää vielä tehtäväksiannon, Luukkaan evankeliumin lähetyskäskyn: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat.”
Ylösnoussut Jeesus antaa seuraajilleen tehtävän toimia hänen todistajinaan. Opetuslapset eivät ole vain Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen passiivisia silminnäkijöitä. Jeesus lähettää heidät maailmaan viemään sanomaa ylösnousemuksen todellisuudesta ja sen merkityksestä. Ylösnousemus on merkki siitä, että Jeesuksen sanoma oli totta. Julistuksen tähtäyspisteenä ei ollut sen kertominen, miten Kristus oli elänyt, kuollut ja noussut kuolleista, ei sekään, että Raamattu sisältää viittauksia häneen. Tarkoituksena on tuoda esiin Kristus elävänä ja läsnä olevana Herrana. Kristus elää ja on meidän kanssamme. Sekä Raamatun sanoissa että kirkon julistuksessa me kohtaamme hänet. Luukas viittaa tähän sanomalla, että hänen – siis Kristuksen – nimessä on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Ratkaisevaa on se, mitä elävä Kristus voi meidän elämässämme tehdä, vapauttaa meidät synnin ja pahan vallasta ja luoda elämämme uudeksi. Tätä sanomaa tulee Jeesuksen oppilaiden julistaa. Tämä tehtävä on uskottu myös meille. Raamattulähetys on yksi tapa toteuttaa tätä tehtävää. Tänään kiitollisina iloitsemme siitä, että Suomen Pipliaseura on tehnyt lähetystyötä 200 vuotta.
Kristuksen todistajana ei tarvitse toimia yksin oman voiman ja viisauden varassa. Ylösnoussut Jeesus lupasi: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”Voima korkeudesta merkitsee Pyhää Henkeä. Jeesus lupaa olla Pyhän Hengen kautta opetuslastensa kanssa heidän todistajantehtävässään. Siihen luottaen mekin itse kukin voimme rohkaistua olemaan ylösnousseen Kristuksen todistajia. Hän itse, ylösnoussut Jeesus, on kanssamme.