Evankeliumitekstissä mainitaan nimeltä kuusi kaupunkia. Kolme niistä Tyros, Sidon ja Sodoma ovat tutut Vanhasta testamentista. Tyros ja Sidon olivat nykyisen Libanonin alueeseen kuuluvia rannikkokaupunkeja. Ne kävivät kauppaa Välimerellä, menestyivät ja olivat hyvin itsetietoisia. Ne palvoivat omia jumaliaan. Sodoma oli samanlainen kaupunki. Se on meille tuttu Raamatun kuvaaman tuhon takia. Tänään kuulemamme Vanhan testamentin teksti valmisti Sodoman hävitystä.
Toinen kaupunkikolmikko oli Korasin, Betsaida ja Kapernaum. Nämä kolme evankeliumitekstissä mainittua kaupunkia sijaitsivat Galilean maakunnassa, Gennesaretin järven pohjoisrannalla. Tämä oli Jeesuksen toiminnan ydinaluetta. Opetuslapsista peräti viisi, Pietari, Andreas, Filippus, Jaakob ja Johannes oli kotoisin Betsaidasta. Sittemmin Pietarin kotitalo sijaitsi Kapernaumissa. Se oli myös Jeesuksen kotikaupunki koko hänen julkisen toimintansa ajan. Tämän päviän evankeliumiteksti kuvaa miten Jeesus ei ollut profeetta omalla maallaan tai kotikaupungeissaan.
Päällimmäiseksi näistä kaupungeista nousee Sodoma. Sillä on synkkä maine niin Raamatussa kuin kirkon perinteessä. Sodoma syyllistyi pahuuteen, syntiin joka johti sen hävittämiseen. Mikä oli Sodoman synti?
Vanha testamentti kuvaa miten että Sodoman elämä tulee Jumalan tietoon. Jumala lähettää kaksi enkeliä tutkimaan kaupunkia. Sinne saavuttuaan enkelit kohtaavat heti hurskaan Lootin, joka haluaa osoittaa vieraille vieraanvaraisuutta. Hän kutsuu muukalaiset kotiinsa ja tarjoaa heille aterian.
Sana muukalaisten tulosta kaupunkiin kantautuu kuitenkin kaupungin asukkaiden korviin. Kaikkien kaupungin miesten sanotaan kokoontuneen Lootin talon eteen. Nämä miehet haluavat häväistä muukalaiset raiskaamalla heidät. Joukkovoiman edessä Loot ei kuitenkaan taivu. Vieraat nauttivat hänen tarjoamaansa suojaa. Heitä ei saa häväistä.
Hurskas Loot keksii keinon päästä pinteestä. Hän tarjoaa kaksi nuorta tytärtään raiskattavaksi hurjistuneelle miesjoukolle. Jumalan lähettämät vieraat ovat kuitenkin nähneet tarpeeksi. He kehottavat Lootia perheineen pakenemaan. Hurskaat pelastetaan, muu kaupunki tuhotaan. Karu kertomus ylvään kaupungin lopusta!
Kirkon perinteessä on vahva mielikuva Sodomasta seksuaalisen holtittomuuden paikkana. Varmaan sitäkin tuossa pakanakaupungissa harjoitettiin. Kun tarkasti luemme Raamattua, Sodoman suurin synti ei ollut riettaus.
Sodoman miesten, perheenisien ja naimattomien nuorten miesten, synti oli siinä, että he eivät osoittaneet vieraanvaraisuutta. Pahuudessaan he halusivat häpäistä oudot muukalaiset ja heittää heidät ulos kaupungista.
Sodoman miesten käytös oli täysi vastakohta sille vieraanvaraisuudelle, jota ensin Abraham osoitti ensin Jumalaa ja hänen lähettiläitään kohtaan ja jota Loot sitten osoitti näitä kahta enkeliä kohtaan. Sodomalaiset osoittautuivat niin omahyväisiksi, että Jumala päätti tuhota kaupungin.
Tämä näkemys tuhon syystä saa tukea muualtakin Vanhasta testamentista. Hesekielin kirjassa viitataan sodomalaisten harjoittamaan syntiin. Profeetta puhuu Jumalan sanoja ja kertoo selvin sanoin, miksi sodomalaiset tuomittiin: ”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään.” (Hes. 16:49) Tämä oli Sodoman synti.Se langetti jumalan vihan ja tuhon kaupungin ylle.
” Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään.” Jotenkin tämä kuulostaa tutulta lähempääkin kuin kolmen vuosituhannen takaa. Eikö tässä hiivi mieleen yämän hetken Euroopan ja euron tilanne.
Olemmeko täällä Euroopassa viettäneet yltäkylläistä ja huoletonta elämää ja jättäneet muun maailman ojentelemaan anovaa kättään meitä kohti?
Nyt on tullut velanmaksun aika. Näyttää siltä ,että se hyvä osa joka meillä on ollut, otetaan meiltä pois. Toiset kansat tulevat ja ottavat sen osan vauraudesta ja hyvinvoinnista joka niille kuuluu. Maailmantalouden painopiste siirtyy Aasiaan, Kiinaan ja Intiaan etupäässä. Afrikka ei enää tyydy länsimaiden palvelijaksi vaan tulee tasaveroisena jakopöytään.
Näyttää siltä että juhlat ovat ohi. Edessä on leikkauksia, kipeitä säästötoimenpiteitä kuten Kreikassa ja muissakin yli varojen eläneissä maissa olemme nähneet.
Nyt on pysähtymisen paikka, nyt on etsikonaika: Pysähtykää ja katsokaa mihin olette menossa. Kansoina ja yksittäisinä ihmisinä.
On tarkistettava suuntaa. Maanosamme tilanne nostaa eteemme kysymyksen: Jos huomiomme kohdistuu rahaan, euroon tai sen hajoamiseen, eivätkö silloin ihmiset unohdu, kurjat ja köyhät etunenässä? On pysähtymisen aika. Ehkä vielä voimme löytää kohtuuden ja oikeuden, elämän jossa köyhimmällä ja kurjimmallakin on ihmisarvo.
Entä Jeesuksen aikana? Korasin, Betsaida, Kapernaum. Näitä kaupunkeja Jeesus soimasi ankarasti. Ne olivat kääntäneet selkänsä Jeesuksen sanomalle kääntymisestä. Sairaiden paraneminen ja riivaajien ulos ajaminen eivät olleet muuttaneet kaupunkien suuntaa. Jeesuksen vaatimus pysähtymisestä ja parannuksesta oli torjuttu. Köyhät ja kurjat olivat jääneet edelleen heitteille. Kaupungit kojhtelivat Jeesusta kuin sodomalaiset Jumalan enkeleitä. Hänet torjuttiin ja häpäistiin – ristille asti. Siksi Galilean kaupunkien osa oli pahempi kuin konsanaan Sodoman.
Vielä on etsikon aika. Vielä voi pysähtyä ja arvioida omaa ja yhteisön menoa. Usein pysähtyminen ja elämän suunnan arvioiminen tapahtuu vasta pakon edessä. Kun tulee kriisi on arvioitava suuntaa.
Poliitikkopari Iiro Viinanen – Esko Seppänen. julkaisivat viime vuonna kirjan kirjeenvaihdostaan nimellä Vasen oikea, oikea vasen.
Siinä 90-luvun alun tiukka valtionvarainministeri ja etujen leikkaaja Iiro Viinanen toisenlaisella äänellä. Hän kyseenalaistaa kvartaalitalouden ja epäilee, onko osakepörssistä mitään iloa. Miehen muodonmuutos on melkoinen. Suoraviivaisena ja kovana säästäjänä aikoinaan suorastaan ikoniksi kohonnut on tätä nykyä suoranainen ympäristöaktivisti.
Toistensa jokseenkin täydellisinä vastakohtina eduskunnassa aikoinaan esiintyneet poliitikot ovat löytäneet toisensa ja toisissaan uudenlaisen ystävyyden.
Heitä yhdistää parantumaton sairaus, Parkinsonin tauti. Se on pysäyttänyt Viinasen ja hänen keskustelupumppaninsa suorasanaisen Esko Seppäsen. Lisäksi Seppänen on joutunut helvetillisen henkisen mankelin läpi joutuessaan seuraamaan vierestä aikuisen poikansa Kaapon kuolemaa sappitiehyen syöpään.
Nämä miehet ovat joutuneet pysähtymään.Iiro Viinanen totesi ministerinä ollessaan lempivirrekseen virren 408 Joutukaa sielut on aikamme kallis. Sen laulamme tämän messun kolehtivirtenä. Siinä on sama ajatus kuin tämän pyhän teemassa Etsikkoaikoja. Tulee pysähtyä. Tulee tarttua hetkeen. Aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Tämä ei voi tarkoittaa että on tehtävä työtä hiki otsalla ja ponnisteltava rahka päässä.
Ehkä pikemmin on etsittävä viisautta elää tätä päivää ja tarttua niihin hetkiin jotka Jumala armossaan antaa. Näkökykyä sille mikä näyttää vähäiseltä mutta joka on ydintä ja tärkeää elämässä. Hiljaisten viestien kuulemisen taitoa.
Vielä voi nähdä perheen ja läheisten arvon kuten Iiro Viinanen ja Esko Seppänen. Vielä voi etsiä sovintoa jos jokin on mennyt hakauksiin ihmissuhteissa. Vielä voi kertoa läheisille miten tärkeitä he ovat.
Jeeesuksen opetuksen luovat kestävän perustan niin yksilöille kuin yhteisöille ja yhteiskunnalle. Hyvää elämää ohjaavat vastuullisuus, yhteisvastuu, köyhistä ja kurjista huolehtiminen. Siksi on syytä rukoilla että Raamattu ja sen viisaus ohjaisivat elämäämme. Ikuiset kertomukset voivat yhä ohjata Kristuksen tuntemiseen ja työhön ihmisen ja elämän hyväksi.