Monelle on varmasti tuttu tuo viimeinen lause Raamatusta: ”joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” Suomalaiseen luonteenlaatuun liittyy myös perinteisesti ajatus siitä, ettei itseään saa liikaa tuoda esille. Ylpeyttä pidetään suurena syntinä ja vuosikymmenet on jopa opetettu ettei lasta saa liikaa kehua, ettei vain ylpisty. Ehkä kuulostaa tutulta teistä vanhemmista sukupolvista? Tällaisesta kasvatuksestako sitten mahtaa johtua se kuuluisia suomalaisten heikko itsetunto? Onneksi tällaisesta kasvatusajatuksesta on nykyään luovuttu ja nuoremmat sukupolvet ovat hyvinkin reippaita ja sosiaalisia. Ei esilläoleminen sinänsä tai omien kykyjen ja taitojen tiedostaminen ole ylpeyttä. Ja toki lapsi kehittyäkseen hyväitsetuntoiseksi tarvitsee paljon huomiota, myönteistä palautetta ja kehuja.
Mutta mitä Jeesus tässä evankeliumin kohdassa oikein sanoillaan tarkoittaa? Hän puhuu tässä kansan uskonnollisista johtajista ja arvostelee ankarasti niitä, jotka istuvat »Mooseksen istuimella». Synagoogan opettajan tuolia kutsuttiin tuohon aikaan Mooseksen istuimeksi. Kirjanoppineet olivat juutalaisen lain virallisia tulkitsijoita ja heidän sekä fariseusten tehtävänä oli opettaa, miten tulee elää Jumalan lain mukaan. Farisealaispuolueen pääharrastuksena oli vanhinten perinnäissääntöjen noudattaminen jokapäiväisen elämän pienimpiä yksityisseikkoja myöten. Lakia tuntemattoman juutalaisen maalaiskansan oli mahdoton päästä samanlaiseen lainnoudattamiseen kuin fariseukset, samoin oli asia samarialaisten ja pakanoiden suhteen. Tästä oli seurauksena ihmisten omaatuntoa rasittava raskas taakka. Kirjanoppineet eivät tehneet mitään näiden taakkojen keventämiseksi. Sen sijaan he tiesivät, miten he voivat keksiä kiertoteitä, joiden avulla he saattoivat tehdä käskyt itselleen helpoiksi, mutta toisille raskaiksi. Heidän jumalasuhteestaan puuttui vilpittömyys ja suhteestaan lähimmäisiin rakkaus. Fariseuksia pidettiin muita hurskaampina ja uhrautuvampina. Tosiasiassa he kuitenkin tahtoivat saada kunniaa ihmisiltä, ja toisia painamalla nostivat itseään ylöspäin. He tekivät kaikki tekonsa herättääkseen huomiota.
Jeesus arvosteli fariseuksia siitä, että he sitoivat kokoon raskaita, vaikeasti kannettavia taakkoja ja asettivat ne ihmisten hartioille. Fariseukset lisäsivät jokaiseen Jumalan käskyyn niin paljon perinnäissääntöjä ja tulkintoja, että käskyistä tuli oikein »nippuja». Jeesus puhui niin voimakkaasti heitä vastaan, koska hän näki heidän sydämensä todellisen tilan.
Jeesus arvosteli fariseuksia myös leveistä raamatunlausekoteloista ja suurista viitan tupsuista. Jeesuksen aikana miltei kaikki juutalaiset kantoivat tiettyjä lakitekstin kappaleita vaatteissaan. Juutalaiset käsittivät määräyksen sanan sitomisesta otsalle ja käteen aivan kirjaimellisesti. Raamatunlausekoteloja oli kahdenlaisia, otsalla ja käsivarrella pidettäviä. Käsivarressa pidettiin pergamentille kirjoitettuja raamatunlauseita, jotka olivat pienessä nelikulmaisessa vasikannahkaisessa rasiassa. Se kiinnitettiin pitkällä, ohuella nahkahihnalla vasemman käsivarren sisäpuolelle kyynärpään ja kainalon väliin. Lain tuli olla nääs mahdollisimman lähellä sydäntä. Otsalla kannettavassa rasiassa oli neljä koteloa, joissa oli pergamenttisuikaleita. Se oli kiinnitetty nahkahihnalla.Tavalliset ihmiset pitivät raamatunlausekoteloita ainoastaan rukoillessaan, mutta fariseukset käyttivät niitä aina. He yrittivät herättää huomiota tekemällä raamatunlausekotelonsa leveiksi. Viitan 4 tupsua, jotka he tekivät suuriksi, oli lain mukaan oli kiinnitettävä muistuttamaan Herran käskyjen noudattamisesta.
Meillä ihmisillä on luonnollinen tarve saada kiitosta ja kunniaa. Ei kai uskovan pidä olla täysin omista lahjoistaan tietämätön ja vaatimaton kynnysmatto? Kai me saamme iloita lahjoista joita Taivaan Isä on meille suonut? Mutta missä menee se raja, ettemme muutu ylpeiksi ja koroita vain itseämme? Sana nöyrä on tänä aikana melkein kirosana. Silti se on Jeesuksen opetuksessa ja toiminnassa hyvin keskeinen asia. Jeesus oli meille esimerkki nöyryydestä ja palvelemisesta.
Minusta tuntuu, että meillä on paljon oppimista Jeesuksen asenteesta. Usein me toivomme että meitä palvellaan ja kunnioitetaan emmekä ole itse valmiita uhrautumaan toisen vuoksi. Jumalalla on siis vielä paljon tekemistä meidän kanssamme. Eikö vain? Olin töissä seurakunnassa, jossa seurakuntamestarina oli eräs Pasi. Hän sanoi usein, ettei halunnut, että häntä kutsutaan seurakuntamestariksi, koska on vain yksi Mestari. Minua tämä usein puhutteli. Pasin asentesta ilmeni muutenkin nöyryys ja palvelun halu kaikissa työtehtävissä.
Oeln kokenut, että oikealla ja aidolla tavalla nöyrän ihmisen lähellä on helppo ja miellyttävä olla. Tällainen ihminen tuntee oman arvonsa oikein. Hänellä ei ole tarvetta korottaa itseänsä, eikä myöskään painaa toisia alas noustakseen itse ylemmäs. Nöyrä ihminen voi sanoa Paavalin sanoin:” Jumalan armosta olen se, mitä olen.” Nöyrä ihminen on aidosti ja rehellisesti sitä mitä hän on ja voi antaa kunnian Jumalalle siitä mikä Jumalalle kuuluu. Nöyrä ihminen osaa myös oikealla tavalla arvostaa ja kannustaa lähimmäisiään. Nöyrällä ihmisellä on varaa antaa toiselle jopa suurempi kunnia kuin itselle.
Minua on paljon puhutellut Johannes Kastajan sanat Jeesuksesta: ”Hänen tulee kasvaa ja minun vähetä.” Johanneksen tehtävä oli ainutlaatuinen. Hän oli Jeesuksen edelläkulkija ja tienraivaaja. Silti hän tunsi arvonsa oikein Jumalan edessä Johannes tiesi ettei hänellä ollut Jumalan edessä ylpeilemistä. Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Tänään kun päivän aiheena on itsensä tutkiminen, voimme pyytää, että Jumalan rakkaus saisi murtaa ylpeyttämme ja antaa meille nöyryyttä ja halua palvella toinen toisiamme. Pyhä Henki voi murtaa itsekkään luontomme ja antaa meille Kristuksen mieltä.
Lopuksi vielä meille ajateltavaa Filippiläiskirjeestä: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken a antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettav Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra.”
Rukous: Rakas Jeesus. Sinä tunnet meidät. Näet itsekkyytemme ja haluttomuutemme palvella toinen toisiamme. Herra armahda meitä. Anna meille sinun mieltäsi ja nöyryyttäsi. Vapauta meidät itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Täytä meidät Pyhällä Hengelläsi ja rakkaudellasi. Armahda meitä. Aamen.