13. sunnuntai helluntaista, Mark. 7:31-37, Sakari Hosike

Sakari Hosike
Tampereen Luther-talo

Jeesuksen luo tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä, ja Jeesus paransi hänet.

Ihmiset hämmästyivät ja kiittivät Jeesusta: ”Hyvin Hän on kaikki tehnyt: kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Jeesus oli palaamassa Tyyron ja Siidonin seuduilta, muiden kansojen alueilta takaisin juutalaisten alueelle Galilean järven ääreen. Siellä Jeesus oli tahtonut olla salassa. Mahdollisesti Jeesus oli opettanut opetuslapsiaan tai vetäytynyt rukoilemaan.

Jeesuksen luo tuotiin kuuro, joka oli melkein mykkä. Tuojat pyysivät Jeesusta panemaan kätensä kuuron päälle eli parantamaan hänet.

Jeesus paransi miehen, mutta ei panemalla kättään tämän päälle, vaan pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä ja katsahti ylös Taivaaseen, huokasi ja sanoi hänelle: ”Effata.” se on aukene.

Jeesuksen toiminta herättää kysymyksiä: miksi Jeesus ei vain laittanut kättään miehen päälle tai vain sanonut Sanaa? Mitä tämä toiminta tarkoittaa?

Muutamat asiat selittävät Jeesuksen toimintaa.

Kyse oli kuurosta.

Jeesus otti kuuron erilleen kansasta ja todenäköisesti myös tutuista saattajistaan, jotka olisivat voineet tulkata ja selittää. Jeesus kommunikoi, enemmän tai vähemmän, kahden kesken suoraan kuurolle itselleen niillä keinoilla, jotka olivat mahdollisia.

1) Jeesus koski kuuroa: pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä. Antiikin maailmassa pyhän miehen syljessä ajateltiin olevan voimaa eli Galilean järven rannalla kuurolle sylki merkitsi jotain muuta kuin meidän kulttuurissamme ja aikanamme.

2) Kuuro ei ollut sokea ja hän pystyi näkemään miten Jeesus katsahti Taivaaseen ja huokasi. Jeesus piti kuurosta kiinni ja kuuro ymmärsi, että Jeesus rukoilee nyt Isä Jumalaa hänen puolestaan.

3) Jeesus sanoi yhden, melko yksinkertaisen sanan Effata, jonka kuuro pystyi lukemaan huulilta.

Jeesus toimi näin saadakseen kuuron ymmärtämään ja uskomaankin.

Siitä loppu viimeksi on kyse: uskosta Jeesukseen. Se on toissijaista, että kuuromykkä kuuli ja puhui jälleen, sen päivän ihmeestä ja parantumisesta huolimatta kumminkin hänkin kuoli sitten aikanaan maallisen kuoleman.

Se on ensisijaista, että Jeesus kylvi uskon siemenen ja osoitti, että tuonne taivaalle, Jumalan luo kannattaa nostaa katse. Häneltä tulee apu paitsi ajallisiin vaivoihin ennen kaikkea ikuiseen kuolemaan.

Jeesus täytti Vanhan testamentin profeetan Jesajan 700 vuotta aikaisemman ennustuksen ja kansakin huomasi sen täyttyneen ja sanoi: ”Hyvin Hän on kaikki tehnyt: kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Se, että Jeesus laittoi sormensa kuuron korviin ja sylki ja koski hänen kieleensä, viittaa myös siihen, että Luoja korjaa sen, minkä Saatana ja ihminen ovat rikkoneet. Luoja korjaa kaiken hyväksi: melkein mykästä evankelista Markus kirjoittaa, että hän ei vain puhunut, vaan puhui selkeästi.

Toisen ihmeen yhteydessä, Jeesuksen parantaessa syntymäsokean kysyttiin kuka oli tehnyt syntiä. Sama kysymys on tässä taustalla ja vastaus on kyllä.

Ihminen ja ihmiskunta on tehnyt synnin ja jokainen on syyllinen Jumalan edessä.

Kuurous ja puhekyvyttömyys ovat vain yksi tapa olla rikki, yhdenlaisia seurauksia synnistä, kaikki vajavaisuus ja paha nousee perisynnistä.

Jeesus sai kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan, mutta Hänen päämääränsä oli ja on saada kuolleet eläviksi, syntiset vanhurskaiksi.

Jeesus paransi silloin ja Pyhä Henki parantaa tänäpäivänä jotain ajallisia vaivoja joidenkin henkilöiden kohdalla, mutta jokaisen synnit Jeesus on sovittanut ristillä ja jokainen, joka sen uskoo ja on kastettu, pelastuu.

Jeesus paransi kuuron erillään kansanjoukosta, kahden kesken. Ja Jeesus kielsi heitä sitä kenellekään sanomasta: mutta mitä enemmän Hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. Usein tähän tarjotaan selitykseksi ajatusta, että sitä tapahtuu, mitä kiellät. Jeesus tarkoitti kiellon kuitenkin todelliseksi:
1) Ennen ja jälkeen kuuron parantamista Jeesus teki leipäihmeet tuhansien ihmisten edessä: se, mikä oli julkista oli julkista ja mikä ei, sen Jeesus kielsi.
2) Jeesus oli mennyt pakanakansojen alueille pysyäkseen salassa. Opetuslasten opettamisen ja rukouksen lisäksi syynä olivat juutalaisten johtomiehet, jotka olivat jo Hänen perässään ja vaikeuttivat matkantekoa.
3) Jeesus teki parantamisihmeen erillään kansanjoukosta, ei näytösluonteisesti keskellä kansaa.

Jeesus paransi kuuron ja tuo päivä päättyi kansan kiitokseen ja ylistykseen: ”Hyvin Hän on kaikki tehnyt: kuurot Hän saa kuulemaan ja mykät puhumaan.”

Me saamme yhtyä tuohon kiitokseen Jeesukselle, Parantajallemme: Hyvin Hän on kaikki tehnyt.
Amen.