Sairauksien hoito on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä. Silti on tauteja, joita vastaan olemme voimattomia. Taudinaiheuttajat voivat muuntua lääkkeille vastustuskykyisiksi. Kehitysmaiden tilanne on oma lukunsa, samoin tapaturmat. Hetkessä voivat ihmisen tulevaisuuden näkymät muuttua aivan toisenlaiseksi, jos elämää enää maan päällä onkaan. Näin vaikkapa liikenneonnettomuuksissa. Muistamme tänään esirukouksin Suonenjoen bussionnettomuuden vuoksi kärsiviä. Samalla saamme muistutuksen: olipa vuosissa mitattu elinikämme pitkä tai lyhyt, mitä se on ikuisuuden rinnalla?
Tiettyjä maaperän aineita sisältävä vesi voi tunnetusti edistää vaikkapa iho- ja hengityselinsairauksien paranemista. Päivän evankeliumista löydämme erikoisen terveyskylpylän. Betesdan veden teho perustui sen kuohuttamiseen, jota tapahtui aika ajoin Herran enkelin toimesta. Millainen historiallinen todellisuus mahtoi olla kertomuksen taustalla ja missä määrin oli kyse uskomuksesta? Joka tapauksessa Betesdan hoidossa oli heikkoutena sen parantamistehon riittävyys vain yhdelle potilaalle kerrallaan – sille, joka ehtii ensiksi veteen. Kuulostaa epäoikeudenmukaiselta! ”Nopeat syövät hitaat”. Kiireellisesti apua tarvitsevien hoitojärjestys on tänäänkin eteen tuleva, joskus vaikeasti ratkaistava kysymys. Järjestyykö aina edes kyyti hoitoon ajoissa? Emme kaiketi toivo, että terveydenhuoltojärjestelmäämme luonnehtisivat tällaiset Betesdan piirteet.
Jeesuksella oli ja on toki valta kaikkien sairauksien yli tänäkin päivänä. Mutta toinen kysymys on, mikä on Jumalan tahto. Rukouksista huolimatta parantumista ei läheskään aina tapahdu – ei ihmeenomaisesti eikä lääketieteen keinoin – emmekä mekään saa antaa sairaille ”väärää toivoa”.
Nimi ”Betesda” tarkoittaa ”Laupeuden taloa”. Jumala on joka hetki valmis antamaan synnit anteeksi, uudistamaan elämäämme ja kerran ottamaan luokseen taivaaseen. Nämä ovat kasteen lahjoja, jotka Jeesus on meille valmistanut, omalla kärsimisellään, kuolemallaan, ylösnousemisellaan ja taivaaseen astumisellaan. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen olemme kastetut. Kaste on syntien pois pesu ja uudestisyntymisen pesu. Kasteella on voima kantaa ikuiseen elämään. Virren sanoin: ”Syyn kaiken pesee syntisistä, pois heistä torjuu tuomion” (VK215:1). Uskoen ammennamme kasteen lahjoja ja tulemme niillä siunatuiksi.
Evankeliumien parantamiskertomukset viittaavatkin Jeesuksen valmistamaan pelastukseen. Millä tavoin Betesdan kylpylä viittaa kasteeseen? Jotakin vastaavaa löydämme myös siinä, kun profeetta Elisa käski sotapäällikkö Naamanin peseytyä seitsemän kertaa Jordan-virrassa, että tämä parantuisi spitaalitaudista.
Betesdan parantava voima perustui kertomuksen mukaan veden kuohuttamiseen Herran enkelin toimesta. Mutta enkeli on Herran sanantuoja. Kasteen muodostaa vesi yhdessä Jumalan sanan kanssa. Ensiksi kasteen asetussanat – ne sanat, jotka Jeesus on käskenyt lausua kastettavan yli: ”Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Samalla vesi saatetaan koskettamaan kastettavan ruumista. Tämä veden ”kuohuttaminen” – jos näin voi sanoa – tapahtuu vain kerran elämän aikana. Itse vesi pysyy vetenä, mutta yhdessä Jumalan elävän sanan kanssa se on väline, jonka kautta Jumala jakaa armoaan. ”Oi armon merta ihmeellistä, sen vesi voimallinen on” (VK 215:1). Uskomme on saatava uudistua, mutta kasteen armo riittää. Kastetta, vettä käyttäen, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ei tarvitse, ei saa eikä voi uusia.
Mutta toisaalta sanaa tarvitaan yhä uudelleen viemään meitä kasteen armon turviin. Tässä on puolestaan kyse opettamisesta pitkin elämän matkaa. Jeesushan on käskenyt opettaa jokaista kastettua. Virressä tunnustetaan: ”Sinua, Paimen, tahdon kuulla” (VK 215:5). Uskoamme hoidetaan seurakunnassa paitsi sanalla, myös ehtoollisella ja rukouksin. Betesdan mies valitti: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen”. Tänä päivänä on autoja ja muita kulkuvälineitä runsaasti. Kuitenkin on vielä niitä, joilla ei ole kirkkokyytiä. Tässäpä on mahdollisuus palvella: viedä huonosti liikkuva lähimmäinen kirkkoon – ja samalla itsensäkin.
Mihin sitten viittaa päivän evankeliumin ehto ehtiä kylpyyn ensimmäisenä? Pelastuksessa ei voi olla tällaista ehtoa. Jumalan armosta riittäisi kyllä jokaiselle, ilman omia ponnistelujamme. Mutta kaiken on meille valmistanut Ensimmäinen, esikoinen Jumalan lasten joukossa, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän jäi vihonviimeiseksi ristillä, kantaen koko maailman syntivelkaa harteillaan. Hän, kristillisen kasteen asettaja, sai Johannekselta kasteen, vaikka synnittömänä ei tarvinnut sitä itsensä vuoksi. Tässäkin hän otti syntisen osan. Mutta ensimmäinen – esikoinen – hän on kuolonuneen nukkuneiden joukossa. Vain tässä ensimmäisessä, on meillä pelastus, jonka omistamme uskoen. Tässä ”viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi” [Matt. 20:16]. Katuvan syntisen Jumala voi ja tahtoo armahtaa, uudistaa ja kerran nostaa kunniaan. ”Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” [Luuk. 18:14].
”Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun” [Jer. 17:14]. ”Pese minut puhtaaksi rikoksestani”. Ja Herra vastaa meille, niin kuin hän kerran sanoi halvaantuneelle: ”Poikani / tyttäreni, ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi” (Matt.9:2, KR38).
Virren sanoin pyydämme ja kiitämme: ”Anna voimaa aina jatkaa elämän ja uskon matkaa. Kiitos kasteen lahjasta! Johda kohti taivasta” (VK 806:3).