Onko sinun helppoa uskoa Jumalan huolenpitoon? Siihen, että Taivaallinen Isämme pitää huolen arkisista tarpeistasi, perheestäsi, toimeentulostasi ym? Minun täytyy sanoa, että minulle tämä ei ole ollut aina niin helppoa. Olen nimittäin kova huolehtimaan ja murehtimaan asioista etukäteen. Vähitellen elämässäni olen oppinut luottamaan enemmän Jumalaan. Olen usein oikein lukemalla lukenut raamatunkohtia, joissa Jumala vakuuttaa rakkauttaan ja huolenpitoaan minua kohtaan. Tätä muuten suosittelen jokaiselle. Raamatun lukeminen vahvistaa uskoa. Etsi ja alleviivaa niitä kohtia, joihin voit vaikeana hetkenä tarttua!
Kunpa me osaisimme olla murehtimatta kaikesta mahdollisesta. Elämämme olisi paljon helpompaa silloin. Minä ihailen suuresti ihmisiä, joista aivan loistaa ulospäin vahva luottamus Jumalaan. Vaikeissakin tilanteissa he ovat rauhallisia ja toteavat, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän on voimallinen auttamaan tässäkin tilanteessa.
Luulen, että ihmisyyteen kuuluu jossain määrin se, että yritämme pärjätä ja selviytyä omillamme. Yritämme aina etukäteen varmistaa kaiken. Ja ei kai uskova voi sillä tavalla heittäytyä pyhään huolettomuuteen, ettei lainkaan välittäisi omasta ja perheensä toimeentulosta. Tästä ei varmastikaan ole kysymys. Onhan meille annettu tehtävä viljellä ja varjella maata, tehdä työtä.
Tärkeintä elämässämme tulisi olla Jumalan tahdon kyseleminen ja seuraaminen. Meille on luvattu: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä teille annetaan” Usein me vain aloitamme väärästä päästä. Tahdomme ensin turvata oman toimeentulomme ja vasta sitten kyselemme Jumalan tahtoa. Teemme hienot suunnitelmat ja pyydämme sitten niille Jumalan siunausta. Emme uskalla heittäytyä Jumalan tahdon varaan niin että kyselisimme: Herra mitä sinä tahdot minun tekevän.
Ajattelen, että elämäämme tulee perusturva kun kykenemme luottamaan siihen, että Jumalan rakkaus kestää kaikissa olosuhteissa. Taivaan Isän iankaikkiset käsivarret kantavat kaikissa tilanteissa.
Kuten jo totesin, minä olen aina ollut kova huolehtimaan ja murehtimaan asioista etukäteen. Monet yöunet olen menettänyt kun olen miettinyt rahojen riittävyyttä tai jotain muuta arkista murhetta. Aivan turhaan useimmiten. Joku on sanonut: asioilla on tapana järjestyä. ja niinhän se on. Tavalla tai toisella on vaikeistakin tilanteista selvitty. Jumala on ollut uskollinen!
Eräs kummallinen asia on, että me ihmiset emme useinkaan osaa olla kiitollisia siitä mitä meillä on. Usein valitamme ja marisemme siitä mitä meiltä puuttuu sen sijaan että kiittäisimme siitä miten hyvin monet asiamme ovat. Niin helposti vertailemme itseämme ja elämänlaatuamme toinen toisiimme. Tällä tavoin emme koskaan voi tulla on-nellisiksi. Aina löytyy niitä, joilla on enemmän rahaa, valtaa tai omaisuutta. Turhaan me näistä maallisista kadehdimme. Miksi emme voi iloita naapurimme puolesta, jos hänen asiansa ovat hyvin?
Liian usein mittaamme omaa arvoamme ja onnistumistamme sillä mitä omistamme tai mikä on asemamme yhteiskunnassa. Kun kuitenkin kaikki mitä meillä on, on loppujen lopuksi Jumalan suurta lahjaa. Ilman häntä emme edes olisi olemassa.
”Itse minä olen tämän ansainnut ja hankkinut saattaa joku sanoa.” Näillä käsilläni olen työssä raatanut ja perheelleni toimeentulon hankkinut. Varmasti onkin näin. Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Jumala on antanut sinulle terveyttä ja mahdollisuuden tehdä työtä? Sekään ei ole itsestäänselvyys jokaiselle.
Tässä ajassa ja yhteiskunnassa ihmisen arvo mitataan monesti mm. koulutuksen tai menestymisen perusteella. Työvoimatoimistossa asioidessaan voi työttömälle tulla olo, että on aivan kakkosluokan kansalainen. Puhumattakaan jos joutuu sosiaalitoimiston luukulla asioimaan. Aivan kuin ihmisarvomme olisi kiinni siitä, onko meillä työtä vai ei tai olemmeko rikkaita vai köyhiä.
Jumala ei mittaa arvoamme ulkoisen perusteella. Hän rakastaa jokaista lastaan yhtä paljon ja tahtoo tälle hyvää. Jumalan aarteet ovat tässä ajassa näkymättömiä, mutta tulevat näkyviksi iankaikkisessa elämässä. Se, joka etsii Jumalan aarteita, on rikas huolimatta siitä mitä ulkonaisesti omistaa. Kuten Paavali sanoo: ”Me olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi. Meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken. ”
Kun nostamme katseemme Jumalaan, elämämme arvojärjestys asettuu oikealle paikalleen. Silloin käsitämme mikä on todella tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Elämä on meille annettu lahja, jonka voimme käyttää monin tavoin. Suurin asia ihmisen elämässä on se, että hän saa oppia tuntemaan Kristuksen, Vapahtajansa. Kaikki muu on vähempiarvoista sen rinnalla. Jeesus sanoi: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä hän voi ostaa sielunsa takaisin.”
Jumala loi ihmisen iankaikkisuusolennoksi. Elämä ei lopu kuolemaan kuten moni luulee, vaan jatkuu sen jälkeen. Siksi ei ole samantekevää kuinka tämän ajallisen elämämme käytämme. Jos hylkäämme tässä elämässä Kristuksen, emme saa myöskään viettää iankaikkisuutta hänen kanssaan. Tässä on siis kysymys vakavasta asiasta. Jumalan Sana ei ole muuttunut:” Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” ”Niin ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.”
Minusta suurinta Jumalan huolenpitoa onkin se, että hän on huoleh-tinut meidän iankaikkisesta parhaastamme. Kun katselemme elä-määmme iankaikkisuusnäkökulmasta moni asia saa aivan uuden painoarvon. Silloin käsitämme mitkä aarteet ovat niitä etsimisen ja kokoamisen arvoisia, ja mitkä taas jonninjoutavia.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ovat ulkonaisesti hyvin hauraita ja heikkoja, vuodepotilaita, aivan toisten varassa. Mutta nämä ihmiset eivät ole katkeroituneet vaan heidän lähellään on ollut yliluonnollinen rauha ja ilo. Tämän ilon ja rauhan salaisuus on läheinen yhteys Jeesukseen. Tuo yhteys on ollut niin valtava ilon ja riemun aihe, ettei mikään ulkonai-nen: köyhyys tai sairaus, ole voinut sen kirkkautta himmentää.
Kohtaamiset tällaisten ihmisten kanssa ovat olleet minulle suurin todistus Jumalan olemassaolosta!
Jumala tahtoo Henkensä kautta vaikuttaa elämässämme. Pyhä Henki on annettu meille Puolustajaksi ja uskomme vahvistajaksi. Jumalan läsnaolossa voimme jo tässä ajallisessa elämässä kokea esimakua taivaan ihanuudesta sydämissämme. Silloin maalliset huolet ja murheet menettävät merkityksensä. Silloin voimme sanoa: ”Suurinta on se että saan olla Jumalan lapsi. Sitä en antaisi pois, vaikka saisin kaiken tämän maailman loiston ja kunnian.” Valaiskoon Herramme armollaan meidät näkemään hänen suuruutensa ja voimansa. Vahvistakoon hän heikkoa uskoamme niin että voimme kaikissa tilanteissa turvautua häneen luottavaisesti kuten lapsi Isäänsä, tietäen että hän tahtoo meille kaikkein parasta nyt ja iankaikkisesti.