Rakkaat kristityt!
Me olemme tänään aloittamassa uutta toimintakautta. Kesä on takana. Meille suomalaisille kesä yleensä merkitsee jonkinlaista irrottautumista arjen normaaleista rutiineista. Pitkät valoisat illat, levollisempi elämän rytmi kuuluvat jotenkin kesään. Lomien väistyessä, päivien lyhentyessä ja iltojen käydessä pimeämmiksi elämä asettuu johonkin vähän normaalimpaan rytmiin. Ainakin jossain määrin. Näin monessa asiassa, myös meillä seurakunnassa.
Mielessäni on tänään myös eräs toinen työkauden avaus. Nimittäin se työkauden avaus, jonka Jeesus aikanaan avasi. Silloin, kun hän asettui julkiseen tehtäväänsä. Tapahtumapaikkana oli Nasaretin synagoga. Ajan tavan mukaan Jeesus yhtenä osallistujana saattoi nousta lukemaan kirjoituksia. Ja näin hän luki profeetta Jesajan kirjasta:
”– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Ja evankeliumi jatkaa kuvausta:
”Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Kaikki kiittelivät häntä ja ihmettelivät niitä armon sanoja, joita hänen huuliltaan lähti.”
Tämä kuvaus nousee mieleen päivän evankeliumin äärellä. Jeesus kuvaa tehtäväänsä – ja siis myös hänen seuraajiensa tehtävää sanoilla:
”Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta.”
En liene väärässä jos sanon, että lukiessaan tätä tekstiä Jeesus näki edessään tulevan seuraajajoukkonsa. On todennäköistä, että se joukko, joka sitten tulevana parina kolmena vuonna häntä seurasi, oli etupäässä köyhien joukko. Köyhät, maata omistamattomat, muodostivat ison osan hänen seuraajistaan. He tunnistivat itsensä Jeesuksen sanoista.
Meidän aikanamme puhutaan köyhyydestä kahdessa eri mielessä. Absoluuttinen köyhyys tarkoittaa sitä ihmisten joukkoa, jonka on tultava toimeen alle 2,5 yhdysvaltain dollarilla, siis noin parilla eurolla päivässä. Heihin kuuluu maailmassa noin kolme miljardia ihmistä eli karkeasti puolet. Tällaista köyhyyttä Suomessa ei ole.
Suomessa sen sijaan on suhteellista köyhyyttä. Suhteellinen köyhyys on jokaisessa maassa vähän eri asia. Köyhyyden raja syntyyn siten, että alle 60% väestön keskiansiosta ansaitsevat ovat köyhiä. Käytännössä yhden hengen taloudessa noin 1150€. Vaikka tällä tavoin köyhillä Suomessa yleensä on paikka, missä asua, ruokaa , juomaa ja lämpöä. On heidän kuitenkin tullakseen toimeen koko ajan pinnisteltävä, että nämä elämän perusedellytykset täyttyvät.
Miltä tänään kuulostavat Jeesuksen sanat Jumalan huolenpidosta – huolettomasta elämästä köyhän korvissa? Nehän kuulostavat ehkä aivan mahdottomilta. Miten voi olla huoleton – jos kuitenkin huoli päivittäisestä toimeentulosta on aivan todellinen. Jeesuksen seuraajien osalta tämä oli varsin totta. Toimeentulon eteen oli vain nähtävä oikeasti vaivaa.
Ja kuitenkin muistamme, että Jeesus lähetti oppilaitaan matkaan ilman rahaa ja leipää, ilman tuplavaatetusta. Kiertämään ja julistamaan.
Kenelle siis itse asiassa kuuluvat nuo Jeesuksen sanat huolenpidosta? Kenelle kuuluu puhe kedon kukista ja taivaan linnuista?
Ajattelen, että päivän evankeliumin äärellä on hyvä lukea myös päivän kirjetekstiä. Paavali kirjoitti: ” Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.”
Jeesuksen viesti on yksiselitteisesti: ”Jumalan valtakunnassa pidetään toisista huolta.” Huolettomuus nousee keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Se, jolla on – pitää huolta siitä, jolla ei ole. Riippumatta siitä, mistä pulasta ja puutteesta milloinkin on kyse.
Hyvät ystävät, seurakuntalaiset, me olemme tänään aloittamassa uutta toimintakautta. Seurakunta ei ole vain siellä, missä me seurakunnan palkatut työntekijät satumme kulloinkin olemaan. Seurakunta on siellä, missä sinä olet. Seurakunta on seurakuntalaisten arjen keskellä. Jumalan huolenpito toteutuu aina siellä – missä me kukin paikallamme ojennamme auttavan kätemme, sanomme rohkaisevan sanan, jaamme toistemme huolen kuuntelemalla, tarjoamme palan leipää… niin, Jumalan huolenpito on läsnä siellä, missä rakkaus toteutuu.
Tätä me rukoilemme toteutuvaksi tänäänkin, kun jumalanpalveluksessa yhdessä rukoilemme: tulkoon sinun valtakuntasi. Vahvistukoon keskinäinen rakkaus keskellämme.