Päivän evankeliumissa on Jeesuksen käyttämä sana, joka alun perin kreikaksi kirjoite-tuissa evankeliumissa oli säilytetty alkuperäisessä arameankielisessä muodossaan. Sik-si sitä ei ole käännetty suomeksikaan, vaan sanasta on tullut meidän ymmärtämämme arameankielinen lainasana. Tuo sana on ”mammona”. Alunperin mammona tarkoittaa arameankielessä ”kätkettyä.”. Käytännössä sillä ymmärrettiin aarretta, rikkautta, koska juuri sitä ihmiset kokosivat ja koettivat tallettaa.
Jeesus puhui erityisesti väärästä mammonasta. Se on samaa kuin se, mitä me usein kut-summe maalliseksi mammonaksi. Väärä mammona ei siis ole vain vääryydellä hankittua omaisuutta. Myös kaikki rehellisellä työllä hankittu tai lahjaksi saatu omaisuus voi olla Jeesuksen tarkoittamassa mielessä ”väärää mammonaa”.
Mikä sitten tekee mammonasta väärää? Se, ettei Jumala ole tarkoittanut omaisuutta, rik-kautta koottavaksi ja kätkettäväksi. Ei Jumala ole asettanut maallisen hyvän kokoamista elämämme tarkoitukseksi. Eikä hän anna rikkautta ja omaisuutta siksi, että ihminen saisi sen runsaudesta mielihyvää, arvostusta ja turvallisuudentuntoa. Hänen tarkoituksensa ole myöskään se, että suurin pelkomme elämässämme olisi kaiken omaksi saamamme menettäminen ja tärkein huolenaiheemme kaikesta omastamme kynsin hampain kiinni pitäminen.
Juuri tässä onkin ihmisen suuri harha. Tässä annamme pettää itseämme. Mammonan ahnehtiminen tai sen kadehtiminen tuhoaa elämää. Näemmehän, että juuri se tekee ih-misistä levottomia, rakkaudettomia ja armottomia. Mammonan kokoaminen ihmisten tär-keimpänä elämänsisältönä tekee koko yhteiskunnasta kylmän, turvattoman ja kovan. Se tekee yhteiskunnasta vahvojen saalistuskentän, olipa poliittinen järjestelmä mikä hyvän-sä.
Pyhä Raamattu muistuttaa meitä uudelleen ja uudelleen tosiasiasta, jota vastaan meidän on vaikea väittää: Maallinen mammona, kaikki ajallinen, on vain määräajan omistajansa hallussa. Ennemmin tai myöhemmin se otetaan pois, viimeistään kuolemassa. Saman-laisina tyhjätaskuina kuin olemme tänne tulleet, me täältä myös kerran lähdemme. Mi-tään emme ole tuoneet tullessamme emmekä vie mitään mennessämme.
Raamatun mukaan kaikki ihmiselle annettu, olipa kysymys omaisuudesta, vaikutusvallas-ta, tiedoista tai taidoista, on omistajalleen vain hänelle uskottua lainaa, jonka käytöstä hän on vastuussa Jumalalle. Kaikella meille uskotulla Jumala on varustanut meitä niihin tehtäviin, joita hän meille elämässämme antaa. Jumalan lahjoilla, omaisuudella on siis Jumalan suunnitelmissa ihmiselle välinearvoa.
Kun annamme sielunvihollisen pettää itseämme, välinearvot muuttuvatkin itseisarvoiksi. Silloin väline ottaakin Jumalan paikan ja asettuu isännäksemme. Mammona alkaa mää-räillä elämämme arvoja ja päämääriä. Se alkaa käskeä ja juoksuttaa meitä. Siitä tulee epäjumala, jolle olemme valmiita uhraamaan aikamme, kykymme ja voimamme, ihmissuh-teemme, perheyhteytemme, terveytemme, lopulta koko elämämme, ajallisen ja iankaikki-sen. Näin koetamme koota sitä, mikä pettää ja katoaa ja kadotamme sen, mikä ei petä ja on ikuisesti.
Kun elämän välinearvoista tulee itseisarvoja, saavat Jumalan valtakunnan kestävät it-seisarvot väistyä. Missä mammonaa kadehditaan, kootaan ja mustasukkaisesti varjellaan, siellä saavat vähitellen väistyä totuus, oikeudenmukaisuus, rakkaus, armahtavaisuus, vapaus, rauha ja ilo. Nehän ovat juuri niitä arvoja, joista Jumala Raamatun mukaan pitää uskollisesti kiinni ja joita hän tahtoo myös meille. Aiheetta ei apostoli Paavali kirjoita, että rahan himo on kaiken pahan alku ja juuri.
Mutta jos on väärää mammonaa, täytyy olla myös oikeaa. Jos on maallista mammonaa, on myös taivaallista. Mitä on tuo oikea, taivaallinen mammona. ”Kootkaa itsellenne aar-teita taivaaseen”, kehottaa Jeesus. Mieleen tulee helposti ajatus taivaallisesta aarre-kammiosta tai talletustilistä, jota kartutamme täällä elämällä oikein, vaikkapa tekemällä hyviä tekoja. Kerran sitten saamme avata tilimme, aarrekammion oven ja katsoa, mitä sinne on kertynyt. Tällaista Jeesus ei meille opeta eivätkä hänen apostolinsa. Emme pelastu omilla teoillamme, emmekä voi koskaan ansaita mitään siitä, mitä Jumala on tai-vasten valtakunnassa lapsilleen varannut.
Alussa sanoin, että mammona merkitsee alun perin kätkettyä. Mikä meiltä on kätketty, salattu? Ei vain taivas vaan Jumala itse. Emme löydä häntä, ellei hän itse lähesty meitä ja ilmaise meille itseään, ”kirkasta itseään”, ”valaise kasvojaan”, niin kuin Raamattu lu-kuisia kertoja asian ilmaisee. Uskossa, sinun tai minun ja Jumalan välisessä suhteessa, avautuu varsinainen kätkössä ollut aarre. Joka löytää Jumalan, löytää elämän tarkoituk-sen. Joka löytää Kristuksen, löytää totuuden, vapauden, rauhan ja ilon. Joka hänen kauttaan löytää taivaallisen Isän, löytää turvan ja suojan. Tämä löytö ja sen varassa eläminen vapauttaa mammonan vallasta, ahnehtimisesta ja kadehtimisesta. Joka löytää armollisen Jumalan, löytää aarteen, joka ei ole lainaa, omaamme vain määräajan. Hän löytää aarteen, mitä mikään maallinen mahti ei voi hä-neltä riistää, ei edes kuolema. Hän löytää iankaikkisen aarteen.
Miten siis kokoat aarteita taivaaseen, tuota oikeaa ja kestävää mammonaa? Siten, että opettelet yhä syvemmin tuntemaan Jumalaa. Siten, että tutkit Jumalan Sanan aarreaittaa, että teet löytöretkiä rukouksen rikkaaseen maailmaan ja että jaat tämän aarteenetsinnän ja löytämisen ilon yhdessä toisten kanssa. Jumalan Pyhä Henki ohjaa aarteenetsinnäs-sä sinua ja kanssasi koko seurakuntaa. Hän johdattaa sinut aarrekammioon, avaa sen oven ja niin opit tuntemaan Kristuksen ja hänen kauttaan Isän Jumalan ja hänen rakkautensa.