Päivän tekstit palauttavat mieleen hautajaiset. Lukemattomissa hautauksissa Jobin sanat ovat tulleet kuulijoille tutuksi: minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä (vanha käännös).
Myös Paavalin esittämä ajatus ruumista saviastiana, mikä kätkee kalliin aarteen on hautauksissa esillä. Ihminen on maasta tehty ja palaa takaisin maahan jälleen. Tomu palaa maahan, josta se on otettu ja henki palaa Jumalan luo joka on sen antanut. Saviastia murenee, sen sisältämä kallis aarre ei valu hukkaan vaan otetaan Jumalan luokse.
Samoin evankeliumi on hautajaisissa käytetty. Jokaisessa hautauksessa luen yhden kohdan tästä evankeliumista: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun saa elää vaikka kuoleekin.
Mutta vaikka lukukappaleet marssittavat kuoleman ja hautauksen eteen, yleistunne ei ole masentava vaan toiveikas. Kuolema erottaa meidät hetkeksi toisistamme, mutta ei erota Jumalasta, ei erota hänestä jolla on kuolemaa suurempi valta. Siitä päivän evankeliumi antaa mahtavan näytteen.
Evankeliumin tapahtumapaikka on Lasaruksen hautajaiset, jonne Jeesus tulee tarkoituksellisesti myöhässä. Kuolema on tehnyt työtään. Lasarus on saatettu jo hautaan ja hautaluolan suulle on vieritetty kivi. Hautaus toteutettiin viivyttelemättä. Niin kuin oli tapana. Kyläläiset ja sukulaiset ovat lohduttamassa Marttaa ja Mariaa tai paremminkin itkemässä heidän kanssaan. Ei Lasarus ollut ensimmäinen nuori ihminen, jota siinä kylässä itkettiin. Lapsikuolleisuus oli kohtalaisen suuri ja monet sairaudet veivät hautaan perheidensä elättäjiä. Itkijöitä riitti. Jokainen jossakin vaiheessa elämäänsä joutuu luopumaan rakkaastaan, ihmisestä joka on merkinnyt paljon. Martta ja Maria surivat veljeään, joka oli heille läheinen ja tärkeä.
He olivat laittaneet toivonsa Jeesukseen, joka osasi tehdä ihmeitä, joka olisi osannut parantaa myös Lasaruksen. Se olisi ollut pikku juttu hänelle. Mutta häntä ei kuulunut. Pettymys huokuu kummankin sisaruksen sanoissa, kun he sanovat Jeesukselle: ”Herra jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”
Mitä Jeesus tänään tällä evankeliumilla sinulle sanoo? Onko siellä jokin yksityiskohta, mikä sinua puhuttelee vai kenties jokin laajempi asiakokonaisuus? Mikä on sen viesti tänään?
Evankeliumi jakaantuu kolmeen osaan: Jeesus kohtaa Martan, hän kohtaa Marian ja lopuksi kuvataan tapahtumat haudalla.
Evankeliumi palauttaa meidät peruskysymyksien äärelle: elämän ja kuoleman kysymysten äärelle ja samalla uskon kysymykseen.
A) minua päivän evankeliumissa puhuttelee ehkä eniten Jeesuksen ja Martan keskustelu, jossa kuolema ja elämä ottavat mittaa toisistaan.
Kuolema ja elämä ovat moniulotteisempia kuin tavallisesti ajattelemme. Kuolema ei ole vain sydämen pysähtymistä eikä elämä vain hengissäoloa ja sydämen sykkimistä. Se tulee selvästi esiin Jeesuksen ja Martan välisessä keskustelussa.
Martan vastaus Jeesukselle on jotakuinkin sellainen, minkä mekin olisimme vastaavassa tilanteessa antaneet. Jeesuksen toteamukseen: veljesi nousee kuolleista Martta vastaa: ”Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa.” Näin mekin opetamme, että viimeisenä päivänä on ylösnousemus. Meillä on jälleennäkemisen toivo. Mutta kaikki ei ole sanottuna siinä.
Rippikoulussa jo opetamme, että niin kuolema kuin elämäkin voi olla kolmenlainen: ruumiillinen, hengellinen ja iankaikkinen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen voi olla ruumiillisesti tai biologisesti elossa: Sydän, keuhkot ja aivot toimivat mutta samaan aikaan hän voi olla hengellisesti kuollut.
Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.
Edellisen raamatunkohdan voi sanoa käänteisesti niin, että lauseen merkitys on sama: Joka ei usko Jeesukseen on kuollut vaikka eläisikin ja vailla uskoa, vailla Kristusta ja Jumalan henkeä hän jää lopullisesti kuolleeksi.
Elämän ja kuoleman kentässä usko nousee merkittävään asemaan. Jeesukseen uskova elää iankaikkista elämää vaikka kohtaakin kerran ruumiillisen kuoleman. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa kohtalossamme. Joku toinen taas on kuollut vaikka elää keskellämme – hänellä ei ole todellista elämää Jumalasta. Hän on kuin tyhjä kuori, saviastia vailla aarretta, saviastia tarkoitusta vailla. Uskonyhteys Jumalaan pitää meidät kiinni elämän lähteessä. Usko Jeesukseen nousee keskiöön evankeliumissa ja saa meidät kysymään itseltämme, onko meillä tämä usko, joka siirtää kuolemasta elämään.
Siksi ei ole niin, että ensin on tämä elämä ja vasta sitten tuonpuoleinen taivaselämä. Jeesuksen sanojen mukaan Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä, kun tulemme Jeesuksen oppilaiksi, kun uskonyhteys Jumalaan avautuu ja sydämestämme tulee Jumalan Hengen asuinsija – kallis aarteemme savimajassa. Silloin ruumiillinen kuolema ei ole enää mikään ongelma.
Jeesuksen sanoissa on suuri lupaus uskoville. Niille jotka luottavat ja turvautuvat uskossa Jumalaan, lahjoitetaan katoamaton elämä. He ovat jo astuneet sisälle Jumalan valtakuntaan, joka Jeesuksen kautta on tullut keskellemme. Ruumiillinen kuolema vain parantaa heidän näköänsä. Näemme enkelit ja Jumalan kirkkauden, kun kuolemassa suomut putoavat silmiltämme.
Se että Jeesus ei kiirehtinyt parantamaan Lasarusta, alleviivaa myös sitä, että huolestuttavampaa kuin ruumiillinen kuolema on hengellinen kuolema. – hengellisesti kuolleessa ei ole paljon todellisesta elämästä jäljellä. Se mikä meissä on hengellisesti kuollut, on noustava Jeesuksen käskysanalla eloon, jotta ruumiillisen kuoleman jälkeen emme kohtaisi sitä kuolemaa, mikä erottaa ihmisen lopullisesti elämän lähteestä, Jumalasta. Jeesuksen ystävällä Lasaruksella ei ollut mitään hätää kuollessaankaan – hän oli turvassa kaiken aikaa ja sai näin sanoitta todistaa Jeesuksesta, kuoleman voittajasta.
B) Martan kanssa Jeesus keskusteli elmän ja kuoleman kysymyksistä, Marian kanssa tunteet nousevat pintaan siinä määrin, että Jeesus itkee. Jeesus on tunteiden valtaama: syvä liikutus, myötätunto, itku ja järkyttyminen kuoleman aiheuttamasta tuhovoimasta. Jeesus samaistuu kärsivin ihmisiin, tuntee heidän kipunsa ja tuskansa, itkee heidän kanssaan. Samaa itkua hän itkee sinun kanssasi. Mutta se ei ole lohdutonta itkua. Vaikka olet saattanut hautaan läheisiäsi ja taivas on tummunut sinulle – toivo ei sammu. Yhdessä Marian ja muiden kanssa lähdetään haudalle.
C) Jeesus käski Lasaruksen tulla ulos haudasta. Epäilemättä tämä ihme on merkittävin Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut aikaisemmin – eikä myöskään sen jälkeen. Se, että joku elvytetään sairaalassa takaisin henkiin on eri asia kuin tämä. Lasarus oli jo mätänemistilassa ja tulee ulos vahingoittumattomana. Sellaista ihmettä, mikään lääketieteellinen keksintö ei saa aikaan. Kuolema on ja säilyy maallisen elämämme perimmäisenä rajana.
Tapahtuma on evankeliumien viimeinen ihmeteko. Se ennakoi pääsiäistä ja Jeesuksen ylösnousemusta. Noin viikon päästä näistä tapahtumista Jeesus otetaan kiinni astuu omalle kärsimystielleen, kohtaa kuolemansa – mutta nousee kuolleista.
Lasaruksen ja Jeesuksen välillä on silti suuri ero. Jeesus kuoli koko maailman syntien tähden – ne harteillaan kantaen ja poistaen – eikä hän sen jälkeen enää kuole. Lasarus kuoli myöhemmin uudestaan ruumiillisesti – mutta on osallinen iankaikkisesta elämästä muiden kristittyjen Jeesukseen uskovien kanssa. Vain Jeesus on uhrikaritsa.
Mutta siksi Jeesukseen uskovalle kuolema ei merkitse kaiken päättymistä. Se on astumista pimeästä, hämärästä huoneesta valoisampaan – siinä valossa me näemme Jumalan
Mitä Jeesus tänään itkee? Hän itkee sitä hengellistä kuolemaa, epäuskoa, missä ihmiset elävät. Joutuuko hän itkemään meidän tähtemme. Saako hän herättää meidät eloon. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Uusi elämä alkaa siinä. Sitä elämää ei pidä tukahduttaa vaan ruokkia Jumalan sanalla ja ehtoollisen sakramentilla.