Tänään pohdimme kristityn vapautta. Jeesus keskusteli usein juutalaisten lainoppineiden ja fariseusten kanssa sapattisäännöistä. Fariseukset arvostelivat usein Jeesusta siitä, että hän teki sapattina eli pyhäpäivänä jotakin mitä ei ollut lupa tehdä. Sapattina ei mm. saanut tehdä mitään töitä. Aikalaisille sääntöjen noudattaminen oli tärkeää. Sääntöjä noudattamalla he osoittivat kunnioitustaan Jumalalle. Mutta sääntöjen noudattaminen oli heille jopa tärkeämpää kuin toisten auttaminen. Siitä Jeesus oli järkyttynyt.
Ihminen ei ole kuitenkaan täydellinen. Emme onnistu koskaan täysin noudattamaan lakia. Siksi tarvitsemme armoa. Helposti näemme toisten virheet, siksi rukoilemme yhdessä: ”anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet…” Uskonpuhdistaja Martti Luther painiskeli itse pitkään tämän kysymyksen kanssa. Uskossa olemme vapaa lain kahleesta. Kuulimme ennen evankeliumia toisen lukukappaleen jossa Paavali opettaa. ”Hengen hedelmää ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” Jeesuksen opettamaa lähimmäisenrakkautta ei voi pukea lain kahleisiin. Säännöt on tehty ihmisten hyväksi, ihmisiä varten, eikä ihmisiä sääntöjä varten. Jeesus opetti, että toisten auttaminen oli tärkeämpää, vaikka joutuisi rikkomaan vanhoja tapoja ja sääntöjä. Jos joku on avun tarpeessa, avun antamista ei voi lykätä seuraavaan päivään.
Kristityn vapaus ei tarkoita vapautta tehdä mitä
lystää, vaan se tarkoittaa vapautta rakastaa lähimmäisiämme.