Kuluneen viikon aikana on pidetty piispantarkastusta Olarin seurakunnassa. Olemme käyneet monipuolisia keskusteluja seurakunnan työstä ja kirkon elämästä täällä eteläisen Espoon alueella. Olemme hahmotelleet tulevaisuutta ja miettineet, miten siihen olisi parasta suuntautua. Antoisan viikon aikana olemme halunneet haastaa mielikuvia, omia mielikuvia itsestämme, seurakunnastamme, kirkostamme, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden suhteesta, vapaaehtoistoiminnasta ja työn tavoitteista. Olemme myös tietoisesti halunneet vaikuttaa seurakunnan alueella asuvien ihmisten mielikuviin seurakunnasta, kirkosta ja kristillisestä uskosta. Sanalla sanoen, olemme halunneet vahvistaa tosiasioiden osuutta mielikuvissa. Nyt esimerkiksi oma mielikuvani Olarin seurakunnasta on paljon rikkaampi kuin vielä jokunen viikko sitten.
Mielikuvien merkitystä ei pidä väheksyä. Muutaman viime viikon aikana pakolaiskriisi on yllättäen tullut meitä suomalaisia lähelle. Käsitykset meitä kaikkia koskettavasta asiasta ovat jakaantuneet jyrkästi. Puheet ja käyttäytyminen ovat paikoin olleet pökerryttävän julmia. Tämä kaikki on paljastanut myös mielikuvien varjopuolen. Miten kritiikittömästi ihminen luottaakaan mielikuviin, joita erityisesti itselle vieraasta asiasta tai ihmisestä muodostuu. Miten vahvasti hän tukeutuukaan toisen käden tietoihin ja suoranaisiin huhuihin. Vaikuttaa siltä, että mitä voimakkaammista tunteista on kysymys, sitä herkemmin asioita tarkastellaan pelkkien mielikuvien perusteella. Yksinkertaistukset, yleistykset ja vastakkainasettelut ovat silloin tehokkaasti käytössä.
Näistä arveluttavista piirteistään huolimatta mielikuvilla on suuri valta. Mielikuvia muokkaamalla vaikutetaan mielipiteisiin ja päätöksiin, ratkaisuihin ja valintoihin. Mielikuvien avulla nostetaan joku suosion huipulle ja niiden ajamana syöstään joku toinen mitätöityjen joukkoon. Mielikuvat toimivat sitä tuhoisammin mitä löysemmin ne perustuvat tosiasioihin ja tosiasioiden monipuoliseen tuntemiseen.
Mielikuvien varassa katsellaan usein myös uskonnollista elämää ja kirkkoa. Oletko sinä kuullut joskus seuraavanlaisia luonnehdintoja? ”Kristityn elämä on synkkää, Jumalaan uskominen merkitsee sääntöjen ja määräysten kahleisiin joutumista. Uskovaiset ovat tuudittautuneet omaan erinomaisuuteensa ja harrastavat muiden tuomitsemista. Hengellisen yhteisön jäsenyys vie ihmiseltä oman tahdon. Kirkko on tekopyhä instituutio, joka sanoo yhtä mutta tekee toista. Uskonto saa aikaa suvaitsemattomuutta ja vihaa.”
Tällaisilla mielikuvilla on epäilemättä oma tosiasiaperustansa. Ei ole tavatonta, että Jumalaan uskova on tuominnut muita. Kristitty on edustanut pikemminkin julmaa Jumalaa kuin armahtavaa Herraa. Jeesuksen seuraaja on arvellut, että mitä ehdottomammin hän noudattaa uskonnollisia sääntöjä ja määräyksiä, sitä mieluisampaa se on Jumalalle. Kokonainen hengellinen yhteisö on voinut syyllistyä hengelliseen väkivaltaan. Hyvää tarkoittavat ihmiset ovatkin tulleet aiheuttaneeksi pahaa.
Näitä uskonnollisen elämän varjopuolia ei pidä kiistää, silloin kun ne perustuvat tosiasioihin Mutta tämä ei vielä merkitse, että tässä olisi koko kuva uskosta Jumalaan ja kristityn elämästä Jos ajatusmaailma perustuu yksipuolisesti vain kielteisiin mielikuviin asioista, jäädään kauas totuuden laajemmasta ja tasapuolisesta ymmärtämisestä .olkoon kyse mistä asiasta tahansa Miten hyvä onkaan välillä pysähtyä tarkastelemaan omia mielikuviaan ja kysyä, olenko sittenkään ymmärtänyt kaikkea? .Olisiko asiassa myös toisenlaisia näkökulmia?
Päivän evankeliumissa Jeesus ravistelee mielikuvia Jumalasta ja hengellisestä elämästä. Matkallaan viljapellon halki opetuslapset katkoivat viljantähkiä, hieroivat niitä käsissään ja söivät jyvät. Mutta koska oli sapatti, opetuslasten menettely herätti pahennusta tilannetta seuranneissa fariseuksissa. Sapattinahan ei ollut lupa tehdä käytännössä mitään työhön viittaavaa. Niinpä heiltä löytyi pistävä moitteen sana Jeesukselle: ”Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei saa tehdä?”
”Miksi teet tuollaista, mitä Jumalaan turvautuvan ei sovi tehdä?” Tällaisilla kysymyksillä on horjutettu monen ihmisen luottamusta armolliseen Jumalaan Tällaiset moitteet ovat vahvistaneet kelpaamattomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta Ei mikään ihme, että mieleen kysymys: jos en kelpaa uskonnollisesti syvällisille ja hengellisesti vahvalta näyttäville ihmisille, miten voisin kelvata Jumalalle?
Epäilemättä fariseukset tarkoittivat hyvää. Heillehän oli juutalainen yhteisö uskonut Mooseksen lain tulkinnan ja standardien mukaisen uskonnollisen elämäntavan valvomisen. Hyvistä tarkoitusperistään huolimatta fariseusten toiminta kuvastaa kuitenkin osuvasti sitä, mikä on tullut liian usein vallitsevaksi todellisuudeksi ja ennen kaikkea mielikuvaksi kristillisestä uskosta. Niin helposti Jumalaan uskominen ja luottaminen halutaan nähdä sääntöjen ja määräysten noudattamisena.
Tämän ajatuksen, tämän mielikuvan Jeesus haluaa muuttaa ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” .Jeesuksen viesti on selvä: Jumala ei tarvitse sitä, että me noudatamme sääntöjä ja määräyksiä Mutta me ihmiset tarvitsemme Esimerkiksi kymmenen käskyä pysyvät muuttumattomana Jumalan tahdon ilmauksena Jumala antoikin nämä käskyt meidän ihmisten ja meidän elämämme turvallisten rakenteiden vuoksi, ei sen vuoksi, että häneltä itseltään jäisi puuttumaan jotakin, jos emme onnistu käskyjä noudattamaan Jumalan käskyt ovat meitä ihmisiä varten, me emme ole käskyjä varten.
Jos hengellinen opetus keskittyy sääntöihin ja määräyksiin, voi hyvin kysyä, halutaanko sillä tavalla vahvistaa hengellistä vallankäyttöä, hengellisten opettajien ja johtajien määräysvaltaa siihen, mikä on hyväksyttyä kristityn elämää ja mikä ei. Jos tuo on opetuksen motiivi, silloin ei ihmisiä enää ohjatakaan Kristuksen luokse vaan hengellisen opettajan vallan alle. Juuri tällaisista kahleista, vääränlaisista sidonnaisuuksista Jeesus haluaa vapauttaa seuraajansa. Usko Jumalaan on luottamusta hänen voimaansa ja rakkauteensa Kristukseen turvautuminen on heittäytymistä hänen armonsa ja anteeksiantonsa varaan.
Jeesus haluaa vapauttaa meidät myös kaikenlaisten virheellisten ja puutteellisten mielikuvien kahleista. Jumalan rakkaus on suurempaa kuin kukaan osaa kuvitella. Hänen armonsa on voimakkaampaa kuin mitkään mielikuvamme hänestä tai kristillisestä uskosta. Meillä on seurakuntana ja kirkkona tärkeä tehtävä pitää esillä Herraamme Jeesusta ja hänen armoaan. Me tulemme väistämättä vaikuttaneeksi mielikuviin, joita ihmisten mielessä seurakuntaan, kirkkoon ja kristilliseen uskoon liitetään. Tämän vuoksi on tärkeää, että elämme itse armosta, Jumalan tahtoa kysyen ja Jeesusta seuraten.
Hyvät olarilaiset. Piispantarkastusviikko on päättymässä. Nyt edessämme on uusi viikko. Meitä tarvitaan seurakuntalaisina ja kristittyinä omilla paikoillamme ja omissa tehtävissämme, omissa kutsumuksissamme. Todistakaa iloiten ylösnousseesta Herrasta ja siitä vapaudesta, jonka hän lahjoittaa. Rohkaiskaa itseänne ja toinen toistanne ja kaikkia ihmisiä luottamaan häilyvien mielikuvien sijasta Jeesukseen Kristukseen.