Jäähyväispuheessaan kiirastorstaina Jeesus antoi opetuslapsilleen uuden käskyn, käskyn rakastaa toinen toisiaan. Mutta voiko rakkauteen käskeä? Eikö se kuulosta aika kummalliselta? Ei kai kukaan pakosta rakasta, rakkaushan on tunne? Vai onko? Miksi sitten vihkitilaisuudessa kysytään tahdotko rakastaa? Onko rakkaus kuitenkin tahdon asia eikä vain tunne? Paneudutaanpa hetki tähän rakkauden olemukseen paremmin.
Tiedämme, että on olemassa monenlaista rakkautta: vastarakastuneiden huumaavaa, pään pyörälle saavaa rakkautta. Muistatte ehkä tunteen, kun sitä leijailee kuin jalat irti maan pinnalta ja ei pysty keskittymään mihinkään kun on niin rakastunut, että. Ajattelee vain rakastaan kaiken aikaa. Vai muistatteko? No, joka tapauksessa, tämä on yhdenlaista rakkautta. Sitä rakkautta, josta media ja iltapäivälehdet kirjoittavat. Rakkautta, jonka tulisi ajan myötä muuttua turvalliseksi kumppanuudeksi. Sellaiseksi, josta iltapäivälehdet harvoin kirjoittavat. Sitten on äidinrakkautta, ystävän rakkautta ja Jumalan rakkautta.
Itse asiassa suomen kielen sanalle rakkaus, on kreikan kielessä kolme eri ilmaisua. On eros, filia ja agaperakkaus. Eros rakkaus on sitä huumaavaa rakastumisen tunnetta, omistavaa, haluavaa rakkautta. Filia-rakkaus kuvaa ystävien keskinäistä yhteenkuuluvuutta ja heidän välilleen muodostunutta sidettä, lähimmäisenrakkautta, luonnollista kiintymystä ystävään.
Tärkein ja suurin rakkauden muoto on kuitenkin Jumalan rakkaus – agape. Pienoisevankelimissa tämä Jumalan agaperakkaus tiivistetään näin ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jumala uhrasi ainoan Poikansa pelastaakseen langenneen ihmiskunnan. Tämän suurempaa rakkautta ei ole!
Jeesus osoitti elämällään, teoillaan ja ristin kuolemallaan mitä on Jumalan pyyteetön agaperakkaus. Rakkaus, joka ei etsi omaansa. Oikestaan paras tämän jumalallisen agaperakkauden kuvaus löytyy 1. korinttilaiskirjeestä. ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka minä jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”
Tällaista on Jumalan rakkaus. Täydellistä. Meidän ihmisten rakkaus on usein hyvin vajavaista ja sen vuoksi me tarvitsemme yhteyttä rakkauden lähteeseen Jumalaan. Jotta hän voisi vuodattaa sydämiimme hänen rakkauttaan. Ilman Jumalaa meidän rakkautemme on hyvin vajavaista.
On paljon tositarinoista siitä, kuinka rakkaus voi saada ihmeitä aikaan. Joiu teistä saattaa olla lukenut kirjan nimeltä Mayn poika. Siinä kerrotaan hyvin vaikeasti kehitysvammaisesta ja sokeasta pojasta, jonka May niminen nainen otti vauvana hoitoonsa. Kukaan muu ei poikaa huolinut ja lääkärien mukaan poika ei edes eläisi kauan. Poika ei pystynyt kävelemään eikä osannut alussa edes niellä. Kirja kertoo suunnattomasta rakkaudesta, sitkeydestä ja uskosta jota May tunsi poikaa kohtaan. Vuosikausien hoidon jälkeen pojan kunnossa ei tapahtunut mitään edistymistä. Mutta Mayllä oli vahva usko siihen, että Jumala voi ja että pojan elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Hän hoisi ja kuntoutti poikaa uskollisesti. Eräänä yönä May kuuli pianonsoittoa ja arveli television jääneen auki. Hän löysi vaikeavammaisen poikansa Leslien soittamassa Tsaikovskyn pianokonserttoa nro 1 täydellisesti alusta loppuun saakka. Leslie-poika oli kuullut sen tv:stä hetkeä aiemmin ja kykeni toistamaan sen saman tien. Pojalla ilmeni ilmiömäinen musikaalisuuden lahja. Hän pystyi toistamaan kuulemansa kappaleet ja jopa inprovisoimaan ja säveltämään. Hän piti paljon konsertteja ja herätti ihmetystä ja hämmästystä kaikkialla missä soitti. Kirja on kertomus rakkauden voimasta. Siitä, että ihmeitä voi tapahtua, sille joka uskoo. Kukaan ei ole toivoton tapaus.
Evankelista Johannes kirjoittiaa kirjeessään: “Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4: 7-8).
Jeesus sanoi, että meidät häneen uskovat tulisi tuntea siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus. Miksi meidät kuitenkin niin usein tunnetaan siitä, miten me riitelemme ja kiistelemme opinkohdista tai muista asioista, puhumme toisistamme pahaa ja juoruilemme?
Jörg Zink kirjoittaa: Vaikka minä puhuisin kauniita sanoja hellyydestä ja rakkaudesta, mutta ajattelisin ennen kaikkea sitä rakkautta, jota tahtoisin itse saada toiselta, enkä niinkään tätä toista, jota rakastan, silloin olisin vain itsekeskeinen egoisti. Sillä rakkaus saa tekomme kestämään Jumalan silmissä. Pysyväistä saavat aikaan ne, jotka rakastavat!”
Jumalan edessä käsitämme, miten vähän meissä on epäitsekästä agaperakkautta. Oma etumme ja hyvinvointimme on meille tärkeämpää kuin toisen paras. Jokainen meistä tarvitsee sen tähden Jumalan armoa, Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme, kuten tuon sanan kirjaimista muodostuu. Kun Jumalan rakkaus meille todella kirkastuu, me emme voi enää kävellä kärsivän ohi, vaan rakkaus pakottaa meidät toimimaan, tekemään parhaamme jotta tämä maailma olisi parempi paikka elää.
Tässä langenneessa monin tavoin rikkinäisessä maailmassa tarvitaan Jumalan parantavaa rakkautta. Tarvitaan niitä, jotka uhraavat itsensä, oman hyvinvointinsakin lähimmäistensä puolesta. Tarvitaan niitä, jotka ovat valmiita antamaan anteeksi myös heitä vastaan rikkoneille, vihamiehilleen.
Sillä maailmaa ei paranna kostonkierre vaan rakkaus. Vain rakkaus voittaa pysyvästi pahan! Jos sinusta tuntuu mahdottomalta kyetä rakastamaan jotakin ihmistä, joka on esimerkiksi tehnyt sinulle pahaa, voit rukoilla: Jeesus, auta minua antamaan anteeksi. Tahdon rakastaa tuotakin ihmistä, koska sinä olet hänetkin lunastanut. Jumala voi antaa voiman antaa anteeksi. Olen sen itse kokenut. Ei tarvitse jäädä katkeruuteen ja vihaan vaan saa vapautua anteeksiantamuksen kautta. Se on ihmeellistä. Jos kerran Jeesus on antanut sinulle ja minulle kaikki syntimme anteeksi, niin eikö meidänkin tule antaa anteeksi toinen toisillemme?
Jorg Zink kirjoittaa: ”Rakkaus on katoamaton. Kaikki mitä me puhumme, hukkuu tuuleen. Kaikki mitä me tutkimme ja pohdimme, unohdetaan. Meidän tietomme on vain sirpaleita, puheemme Jumalasta vain sirpaleita. Kun meidät ottaa vastaan Täydellinen, me saamme jättää sirpaleet taaksemme.
Yhtä ja toista me jo täällä ymmärrämme. Mutta kerran me tunnemme sillä selkeydellä, jolla Jumala tuntee meidät. Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.
Usko on muuttuva näkemiseksi, toivo on muuttuva kiitollisuudeksi. Mutta rakkaus pysyy rakkautena iankaikkisesti. Siis sen, mikä pysyy tässä ajassa ja tämän maailmanajan jälkeen rakentavat ne, jotka rakastavat.”
Rukoilemme: Rakas Jumala. Sinä näet miten vaikeaa on rakastaa edes läheisimpiä ihmisiä puhumattakaan vihamiehistämme. Herra, murra sydäntemme kovuus ja vuodata sydämiimme sinun anteeksiantavaa rakkauttasi. Tee meistä rakkautesi ja voimasi kanavia, niin että maailma voisi olla parempi paikka elää. Ota meidät käyttöösi, jotta voisimme olla sinun valonasi tässä maailmassa. Anna meille voimaa antaa anteeksi kokemamme loukkaukset ja väärinkäytökset. Kiitos että sinä, voit antaa rakkautta sinnekin missä viha ja kosto hallitsee. Täytä meidät rakkauden Hengelläsi. Aamen.