Miten osaisin elää Jumalan tahdon mukaan? Miten tietäisin toimia oikein uusissa ja oudoissa tilanteissa? Miten osaisin suhtautua oikein erilaisiin ihmisiin, joita kohtaan?
Kävisikö tämä keino: Seuraa muita. Katso miten he tekevät. Tee perässä. Valitse oikea joukko ja kulje sen vanavedessä. Tämän moraalin lajin pieni lapsikin oppii muutaman vuoden ikäisenä. Sitä kutsutaan jäljittelymoraaliksi. Jotakin siitä jää ihmisen käyttäytymiseen hänen loppuiäkseen. Viikko pari sitten uutisessa kerrottiin tutkimuksesta, joka kertoi ihmisten olevan huolissaan ilmastonmuutoksesta. He tuntuivat myös tietävän, mitä pitäisi tehdä. Motivaatio toimia niin kuin pitäisi, oli kuitenkin heikko, koska ihmiset ajattelivat, ettei naapuri kuitenkaan ole valmis näissä talkoissa samoihin uhrauksiin. Jotakin jäljittelymoraalista on siis jäänyt jäljelle.
Toinen keino: Opettele pelisäännöt, käskyt ja kiellot, sallitut ja kielletyt asiat, hyvät ja huonot ratkaisut. Ota selvää, miten sääntöjä pitää tulkita eri tilanteissa. Huolehdi siitä, että muutkin toimivat sääntöjen mukaan. Pidä huolta, että sääntöjen rikkojat saavat heille kuuluvan rangaistuksen, häpeän ja tuomion ainakin. Tätä kutsutaan sääntömoraaliksi. Kouluikä, varsinkin yläkouluikä on sääntömoraalin kulta-aikaa. Yhteispeli toimii, kun on selvät säännöt, joiden mukaan toimitaan.. Ongelmaksi jäävät ne, jotka luulevat voivansa rikkoa sääntöjä, jos eivät jää kiinni. Toisena ongelmana on toverituomioistuimen ankaruus. Se ei juuri armoa juuri tunne. Jotakin tästäkin taitaa seurata meitä lopun ikäämme. Joskus jäljittelymoraali tai sääntömoraali tai molemmat hallitsevat ihmisen tai kokonaisen yhteisön elämäntapaa.
Tähänkö se jää? Vielä on kolmas tie, sisäisen oppimisen ja kypsymisen kautta voi kasvaa sisäistetty moraali. Sitä hallitsevat kestävät ja elämässä koetellut johtavat periaatteet, periaatteet, jotka ihminen on vahvasti sisäistänyt elämän arvioikseen. Niiden mukaan hän suunnistaa. Hän toimii rohkeasti yhä uusissa tilanteissa, muita jäljittelemättä, tarvittaessa ihmisten tavoista ja tuomioista välittämättä.
Jeesuksen ajan juutalaisuutta hallitsi vahva sääntömoraali. Lainopettajat olivat yhteisön vaikutusvaltaisimpia ihmisiä. He opettivat toora-koulussa pojille, mitkä ovat Mooseksen lain 613 käskyä ja kieltoa. Niistä johdettiin yhä uusia käskyjä ja kieltoja erilaisiin elämäntilanteisiin. He huolehtivat siitä, että kaikkia näitä säädöksiä noudatettiin ja siitä, että ihmiset, jotka eivät niitä noudattaneet, saivat ansaitsemansa rangaistuksen, vähintäänkin ylenkatseen ja häpeän, joukosta karkottamisen.
Oli Mooseksen laissa tosin olemassa se johtava periaatekin, jonka mukaan elämä olisi voinut sujua ilman sääntöjen loputonta viidakkoakin. Sen evankelimitekstimme lainopettaja niin kuin jokainen tooransa oppinut juutalainen hyvin tiesi. ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.’ Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näitä suurempaa käskyä ei ole.» Tämä suurin käsky oli käsketty opettaa jokaiselle lapselle. Se oli neuvottu kirjoittamaan talojen ovipieliin ja kaupungin portteihin niin, ettei se olisi päässyt unohtumaan.
Unohtumaan se ei ehkä ollut päässytkään, mutta sääntömoraalin pykäläviidakon jalkoihin se oli jäänyt. Useimmat säännöt olivat puhtaussääntöjä tai uhrisääntöjä. Puhtaussäännöt säätivät siitä, mikä on puhdasta ja mikä epäpuhdasta, mitä saa syödä ja juoda, keiden kanssa saa olla tekemisissä, mitä työtä saa tehdä ja kuinka asia tulee tehdä oikealla tavalla. Uhrisäännöt säätivät Herralle annettavista ja hänelle kelvollisista sovitus- ja kiitosuhteista.
Lain suurimman käskyn olisi pitänyt muistuttaa kaikille heidän oikeudestaan turvautua kaikessa heitä rakastavaan Jumalaan. Sääntömoraali esti useimpia edes tulemasta rukoilemaan Jumalaa hänen temppeliinsä. Heidän annettiin ymmärtää, että he ovat Jumalankin edessä saastaisia eikä Jumala edes kuuntele heidän rukouksiaan.
”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” velvoitti ihmistä asettumaan mielessään toisen ihmisen asemaan, olipa hän kuka hyvänsä, ja tekemään hänelle sen, minkä itse toivoisi saavansa siinä tilassa osakseen muilta. Mutta sääntömoraalin ankaruus teki mahdottomaksi asettua muukalaisten, syntisten, epäpuhtaiden asemaan, ylipäätään niiden asemaan, jotka lakia noudattava tiesi alempiarvoiseksi ja saastaiseksi.
Kuka on minun lähimmäiseni, kysyy nuori lainoppinut Jeesukselta, kun lain suurin käsky tuli puheeksi. Silloin Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta. Halveksittu ja saastainen samarialainen on sisäistänyt rakkauden lain. Sen sijaan kertomuksen pappi ja leeviläinen kiertävät ryöstetyn kaukaa. Miksi? Siksi, että verta vuotavana tuo onneton oli lain mukaan saastainen ja miehet olivat sentään menossa palvelemaan temppeliin. He halusivat tehdä sen puhtain käsin.
Yhä uudelleen Jeesus palaa rakkauden kaksoiskäskyyn. Niissä on hänen mukaansa sanottu koko laki, kaikki tarpeellinen. Kun Jeesus vuorisaarnassaan viittaa laintaulujen kymmeneen käskyyn, hän siinäkin puhuu lähimmäisen rakastamisesta. Lähimmäisenrakkaus ja jokaisen oikeus turvautua Jumalaan on Jeesuksen mukaan jokaisen käskyn ainoa toimiva tulkintaperiaate. Jos jokin käsky on näyttää olevan ristiriidassa lähimmäisenrakkauden kanssa tai estää syntistä tulemasta Vapahtajansa luo, käsky saa väistyä, olipa se sitten ihmisten perinnäissääntö tai vaikkapa sapattikäsky.
Jeesus raivaa sääntömoraalin pykäläviidakkoon tien sisäistyneelle moraalille, sille jota apostoli Paavali kutsuu täysi-ikäisyydeksi. Mutta Jeesus tietää, kuinka vaikea, suorastaan mahdoton meidän on oppia elämään rakkauden lain mukaan. Se mikä on ihmiselle mahdotonta, ei ole mahdotonta Jumalalle.
Rakkauden kaksoiskäsky ei ole vain käsky. Se on meille myös Jumalan kaksoislupaus, varsinainen evankeliumi. Ensimmäinen lupaus on tämä: Minä olen sinun ainoa Jumalasi. Minä pidän sinusta huolen. Sinulla on oikeus turvautua minuun. Toinen lupaus on tämä: Minä olen sinun lähimmäisesi. Minä olen se lähimmäinen, joka näkee mitä todella kipeimmin tarvitset ja sen minä sinulle Kristuksessa annan. Hän on täyttänyt puolestasi kaiken lain loppuun saakka, hän jakaa elämänsä kanssasi, hän asuu sinussa ja tekee sinussa rakkauden tekoja, turvautuu Jumalaan ja rakastaa lähimmäisiään, kaikkein heikoimmissa ja halvimmissakin. Hän kantaa sinut perille asti.