19. sunnuntai helluntaista, Mark. 12: 28–34, Ritva Szarek

Ritva Szarek
Loimaa

Oi mitä komentoa! Jo pyhän nimikin, kahdella käskyllä: rakkauden kaksoiskäsky.

Tai oikeastaan kolme käskyä: rakasta Jumalaa, rakastaa lähimmäistä – ja rakasta sitä ihan likellä olevaa: itseäsi!

Palataan VT:n tekstin äärelle, jossa Mooses sanoo israelilaisille:

”Herra ei vaadi teiltä muuta kuin että….

-pelkäätte Jumalaa

-aina vaellatte Jumalan teitä

-rakastatte Jumalaa

-palvelette Jumalaa koko sydämestä ja sielusta

-noudatatte tarkoin Jumalan käskyjä ja säädöksiä.

Kun tämän teette, te MENESTYTTE.”

No eihän tässä menesty kukaan! Sillä tuommoista vaatimuslistaa ei täytä meistä kukaan. Ehkä menen vähän sivuraiteille, mutta tietysti herää kysymys, mitä on menestyminen. Mitä se menestys tarkoittaa? Jos me saisimme sen päättää, niin mitä se olisi? Terveyttä, uusinta puhelinta, lomamatkaa ulkomaille, uutta työpaikkaa,ystävää, asuntoa….? Tulisi kirjava, loputon lista.

Menestyminen, onko se jotakin, joka on meistä parasta.

Mutta tiedämmekö me, mikä meille on parasta? Saatikka toiselle?

Etsimmekö toistemme parasta?

Ef 6: 2 Paavali muistuttaa: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi”, on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”.

Psalmeista löydämme useammankin tekstin:

Ps.1:3 ”Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomain tavoin, …joka löytää ilonsa Herran laista….hän menestyy kaikissa toimissaan.”

Psalminlaulaja rukoilee, Ps 118:25: ” Herra anna meille apusi, oi Herra, anna menestys!”.

Ps 90:17: ”Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työ.”

VT:n kohta Jeremian kirjasta kolahti minulle erityisesti (Jer 29:7) : Herra sanoo:”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.”

Meidän tulisi siis toimia Alastaron parhaaksi, Metsämaan parhaaksi, koko Loimaanparhaaksi. Ja rukoilla asukkaiden puolesta.

Sana menestyminen on hebrean kielessä shalom, joka tarkoittaa rauhaa.

Rauha sydämessä, rauha kodissa, rauha kylässä ja kaupungissa ja kaupungin kaduilla ja kujilla, rauha maassa…

Kuka rauhan antaa? Jeesus sanoo: ”minä jätän teille rauhan, oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa ”(Joh 14:27)

Kunjos toimimme parhaaksi, se tarkoittaa että myös rukoilemme ja siinä tulee jotakin kuin bumerangina takaisin. Jotakin hyvää.

Onko tässä nyt se kehotus, mistä Jeesus puhuu: Jumalan rakastamisesta jalähimmäisen rakastamisesta!

Liikkeellelähtö ei ole meistä ylös ja sivulle vaan ensin ylhäältä meille ja sitten vasta sivuille, tullenmennen. Kaikki lähtee Jumalaan turvaamisesta. Ja jotenkin, jollakin salatulla tavalla, rukous asettaa meidät toisen ihmisen asemaan ja näemme Jeesuksen antamin sydämen silmälasein.

Viikon kuluttua Alastarolla on Arkkihiippakunnan kappeliseurakuntien neuvottelupäivä. Mitä meillä on sinne vietävänä – mitä voisimme oppia, saada ideoita? Mikä meille hyväksi, miten toimia oman kappeliseurakuntamme, seurakuntamme hyväksi, Jeesuksen rauhaa viestittää?

Antakoon Jumala meille unelmia, näkyjä – joita lähdemme toteuttamaan oman kylämme parhaaksi. Hyvä ehkä muistuttaa, että loppujen lopuksi maailma on yksi suuri kylä. Lähimmäisyyden rajat ovat siis maailman rajat!

Mitä tuumasi muuan mies, josta kerrotaan päivän evankeliumissa?

Tuo muuan mies, lainopettaja, tuli Jeesukselta kysymään, mikä on kaikkein tärkein käsky – niistä kaikista 600 käskystä. Ja Jeesus vastasi.

Lainopettaja totesi Jeesukselle että oikein opettaja. Ja sitten hän toisti vielä saman, minkä Jeesus oli juuri sanonut.

Yllättävää, mitä Jeesus vuorostaan sanoi lainopettajalle: ”Sinä et ole kaukanaJumalan valtakunnasta.”

Lähellä, melkeinkö jo reunalla mutta ei vielä sisällä?

Tarkoittaako Jeesus tässä, että ei vielä riitä. Ei edes käskyjen täyttäminen riitä.

Eikä siihen kukaan pystyisikään.

Mitä me vielä tarvitsemme?

Tarvitsemme Jumalan armoa, hänen armahdustaan.

Joh 3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan poikansa,jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Vain sillä on merkitystä, että Jeesus meille kelpaa. Vain se, että uskomme ja turvaamme Jeesukseen. Hän on meidät verellään lunastanut ja sovittanut.

Vain Jeesus vie meidät perille Taivaan kotiin.

Jumala on. Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus synnyttää meissä rakkautta rakastaaja palvella. Ja niin usein se arjen rakkaus on sitä, että me pyydämme anteeksi jaannamme anteeksi.

Jeesuksen rauha ja rakkaus kanssasi!